Ilo tarttuu!

Mielenkiintoinen havainto: kun vastustaa sitä Suomessa vallalla olevaa näkemystä, että kaikki on aina paskaa ja on iloinen, niin se tarttuu. Ei se mene nimittäin niin että Putin, Ukraina, Trump, Sipilä… ovat kaikki paskaa. Suomessa on sellainen lannistunut ilmapiiri. Kaikki on muka aina huonosti ja jos ei ole, niin ainakin voi olla jatkossa. Ja jos joku onnistuu, niin sekin on varmasti väärin onnistunut.

3 vuotta mennyt, eikä Putin ole aloittanut maailmansotaa, eikä aloita. Jos aloittaa, niin sitten olen väärässä. Joskus voi olla väärässä, mutta tässä tapauksessa arvioin todennäköisyyden äärimmäisen alhaiseksi. Hänellä ei ole sellaista sotilasmahtia käytettävissä, että pärjäisivät Yhdysvalloille, niinpä hän ei takuulla hyökkää esim. Saksaan, puhumattakaan sinne Yhdysvaltoihin. Niinpä en jaksa edes miettiä häntä. En jaksa miettiä jokaista Trumpin sanomista. Toivon, että ISIS saadaan kukistetuksi ja toivon, että terrorismi loppuu täältä. Lisäksi toivon, että eurooppalaiset päättäjät kieltävät mahdollisuuden tulla Eurooppaan turvapaikan hakijaksi, niin meille ei tule terroristeja tai raiskaajia. Toivon myöskin, että Washingtonin halvaantunut poliittinen järjestelmä uudistuu ja puolueet pystyvät tekemään keskenään yhteistyötä. Mutta entä jos näin ei tapahdu? No ei silti ole kai mennyt huonommin kuin Obaman aikana. En siis jaksa miettiä, mikä voisi mennä Trumpin aikana mönkään, yritän pikemminkin miettiä, mikä voisi mennä entistä paremmin. Niin ja sitten se Sipilä. Saisivat nyt keskittyä siihen, että saadaanko sote aikaan ja saadaanko työelämää jotenkin uudistetuksi ja unohtaa ne toimittajille lähetetyt sähköpostit. Pitää mennä oikeasti eteenpäin ja miettiä mitä positiivisia asioita voi tapahtua. Hyviä asioita on jo tapahtunut kuten telakoilla ja Uudenkaupungn autotehtaassa.

En toki tarkoita sitä, että pitäisi mennä Prisman mainoksen mukaan hejsan, hoppsan, tral-lal-lal-laa. Se olisi enemmän Alexander Stubbin pelikirjasta. Suomi, maailman paras maa syntyä, elää ja kuolla 2017. Ei se niin ole, mutta tarkoitan vain, että turha synkistellä ja elää maailmanlopun tunnelmissa. On niin paljon hyviäkin asioita. Olen huomannut kyllä sellaisen asian, että terveys on yksi hyvä asia. Kun on ollut monta vuotta ongelmia terveyden kanssa, niin nyt kun tuntuu, ettei oikeastaan satu mihinkään ja treeni puree, niin se antaa hyvän fiiliksen. Suorastaan loistavan fiiliksen. Olin todella maassa influenssan aikaan, mutta pari hyvää harjoitusviikkoa palauttivat kuntoa loistavasti ja nyt vaikka ei ole vielä mahdollisuus harjoitella samalla tavalla kuin 2013-2014 talvella, niin olen kyllä oikealla tiellä.

Eilinen sali oli hyvä esimerkki ilon treenistä. Tein keskivartalotreenin aluksi. Sitten 3000m soutua. Viereisellä soutuergolla oli yksi maratoonari, jonka kanssa olen matoilla jutellut. Hän souti puoli tuntia. On käynyt Sulkavan soudut jne., joten on oikeasti soutanut paljon. Nyt on hauska tilanne se, että salille on muodostumassa sellainen porukka, joka soutaa ja laitteiden kunnosta, vastuksista jne. asioista keskustellaan. Se on ihan hauska uusi asia harjoittelussa.

Sen jälkeen menin juoksumatolle. Mainitsin eilisessä postauksessani, että jalkani ovat hellät keskiviikon vedoista. Niin ne olivatkin ja alkuverryttely oli vähän nihkeää, mutta kun olin juossut muutaman kilsan niin vauhti tuntui helpolta. Juoksu sujui kuin itsestään. Juoksukaveri tuli viereiselle matolle ja pohdittiin tämän vuoden suunnitelmia. Kerroin miten olen suunnitellut harjoitteluni elokuuhun saakka. Kerroin Risto Ulmalasta, salin Pablosta ja monista muista asioista. Sattumalta lenkkini 12,00km oli sekunnilleen 1.00.00 tuntia. Se napsahti kuin sveitsiläinen kello sekunnilleen kohdalleen. Lenkin alku oli hiljaisempaa ja myöhemmin vauhtia oli hieman alle 5min/km, mikä tasasi puntit. Niinpä tältä viikolta on nyt 50km kasassa.

MP ei ole ollut samaan aikaan salilla tällä viikolla kuin keskiviikkona. Kahtena edellisenä viikkona oli 4krt samaan aikaan. Tosin tällä viikolla olin itse ma poissa, kun olin vesijuoksemassa ja häntä ei näkynyt sitten tiistaina kuten on ennen näkynyt. Eilen siellä oli toinen suomenruotsalainen mimmi. Olen nähnyt hänet ensimmäistä kertaa juoksumatolla jo joku 2-3 vuotta sitten, mutta ajattelin silloin, että piru, jos hän on alaikäinen, kun on naamaltaan niin nuorennäköinen. Sittemmin olen huomannut, että hän pukeutuu aika tyylikkäästi, joten käy varmaan duunissa ja olen nähnyt hänet kerran yliopiston kirjastolla, joten voi olla ihan hyvin joku kaksvitonen. No joka tapauksessa näillä ruotsinkielisillä oli eilen joku yhteissalitreeni. Kolme mimmiä ja kaksi jätkää. Ne tekivät lankkuja, muita vatsoja, liikkeitä käsipainoilla, punnerruksia jne. ryhmässä niin että yksi otti aikaa kauanko pitää tehdä. Ne naiset olivat paremmassa iskussa kyllä kuin ne jätkät. Toinen jätkä valitteli olevansa ylipainoinen ja toisella ei ollut oikein edes urheiluvaatetusta. Puhuivat tosiaan ruotsia, mutta lankussa se ei-urheiluvaatetusjätkä sanoi: ”ei tunnu missään.” Muistin Jodlaajan lankkutreenit ja sanoin: ”tee vielä kuusi minuuttia niin tuntuu. Lupaan, että tuntuu.” Lähdin siitä vähän ajan päästä soutamaan ja sitten juoksumatolle ja voitte arvata mitä siellä tapahtui. Tämä edellämainittu mimmi tuli sinne ja meni minun juoksumattoni takana olevalle crossarille. Yllätys, yllätys. Hän teki siinä joku puoli tuntia ja ilmeisesti kuunteli kun kerroin kovasta harjoittelusta. Sitten hän meni pukuhuoneeseen. Siellä hän jälleen tapasi kaverinsa ja lopulta kun lähtvät pois, hän katseli minua ja hetken päästä kääntyi ympäri ja katsoi vielä minua. Kokeneena henkilönä tiedän, että nainen ei käänny uudestaan katsomaan taakseen miestä huvikseen.

Fiilis on siis nyt loistava. Tänään voisi käydä kaupassa. Sen jälkeen kevyt lenkki ulkona ja sauna. Sitten syödä hyvin, levätä ja ehkäpä juoda Garagea siitä hillopurkista. Kävin vielä eilen ostamassa toisenkin sellaisen. Ihan siltä varalta, jos joskus tarvitsee juoda jonkun naisen kanssa lonkeroa. Se on nimittäin niin, että ainakin siellä Skogsterissa hillopurkit olivat naisten suosikkeja. Valitsin eilen sieltä kylmäkaapista Garage-mauksi hard punch eli kova isku. Nyt minulla on siis hard ice tea ja hard punch ja kaksi niitä laseja.

Hyvällä mielin jatketaan siis positiivisesti eteenpäin. Ei synkistellä, eikä murehdita. Jos tulee heikompi hetki ja jokaiselle niitä tulee, niin sitten pitää vain päästä sen hetken yli sille positiivisuuden tielle. Kun olet positiivinen ja iloinen, niin se tarttuu muihinkin ihmisiin ja tuntuu, että positiivisia asioita sattuu koko ajan. Juuri sen takia esim. Juoksufoorumin hölkkääjien olemassaolo kannattaa unohtaa kokonaan, samoin Putinin touhut. Täytyy keskittyä siihen omaan juttuun ja nauttia.

Mainokset