Innovatiivinen valmennus

Alkuun päivitys alkuviikon treeneistä. Ma vesijuoksua 50+min, ti hyppyihin ja pomppuihin perustuva juoksijan voimatreeni. Lähes ilman painoja pl. askelkyykyt 20kg säkki niskantakana ja sammakkohyppely kyykystä ylös ojentaen 20kg kuntopallo kohti kattoa. Sen jälkeen 14km @ 5min/km. Ke 3000m soutua, heilautukset, jonka jälkeen 2,5VR + 2x4000m /1000m pal. + VR= 14km. Tarkoitus oli juosta 2x5000m, mutta ei vielä kroppa kestä vauhtia, joten vain 2x4000m ja vika kilsa piti hiljentää. Vauhtikestävyyttä ei vielä ole. Eka 4000m @ 3.50min/km, toinen 3000m @ 3.45min/km, 500m @ 3.55min/km, 500m @ 4.10min/km (luovutin lopussa).

Sitten siihen itse pihviin eli harjoitteluun. Kuten monet ovat havainneet, kestävyyspohjani riittää mainiosti, joten minun pitää harjoitella hyvin ja kovaa, jotta voisin päästä lähemmäs kilpailukuntoa ja välttyä loukkaantumisilta. Olen edellä 2013 kevään tilannetta, mutta jäljessä sitä, mikä tilanne oli tähän aikaan vuonna 2014. Tarkoitukseni on purkaa kaikki juoksemiseen liittyvä osiin ja perehtyä siihen, mikä vaikuttaa mihinkin. Mitä tapahtuu ja miksi.

Huru-ukoilla ja sähköpostivalmentajilla on tapana antaa ohjeita ja tomppelit seuraavat niitä kritiikittä. Tehdään randomina kaikenlaista vailla varsinaista käsitystä, miksi jotakin ollaan tekemässä. Jos joku onnistuu niin valmentaja on guru, jos menee mönkään niin otetaan seuraava ohje. Juoksija ei tällöin opi ymmärtämään itse teoriaa laisinkaan. Eikö olisikin masentavaa, jos joku hiippari lähettäisi minulle ohjeita ilman, että tietää, millainen kroppa minulla on tai mitkä ne vahvuuteni ovat.

Niinpä oli ihan piristävää lukea mm. Timo Vuorimaan väitöskirja. Luin sen muista syistä, koska kuulin niin kummallisen väitteen koskien sen tuloksia. En tiivistelmän perusteella löytänyt mitään väitettä tukevaa, joten oli pakko hankkia se väitöskirja ja lukea se illalla treenin jälkeen. Teknisesti se oli niin huonosti tehty, joten minua sattui päähän ja jouduin juomaan kaksi pientä olutta lukiessani sen 100 sivua. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että on väliä, miten jonkun asian esittää. Siinä oli ykkösluku eli introduction kolme sivua epämääräistä höttöä, jossa ei oikein kerrottu mitä tehdään ja miksi. Sen jälkeen tuli kanditasoinen suppea kirjallisuuskatsaus, jossa ei määritelty lainkaan, mitä endurance running on ja vasta sen jälkeen mentiin tutkimusongelmaan ja kysymyksiin. Siinä puolestaan ei kerrottu tutkimuksen tavoitteita, eikä rajattu sitä millään tavalla, vaan ilmeisesti oli tarkoitus käsitellä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kaiken huippu oli se, ettei mitään teoreettistä viitekehystä oltu luotu, josta olisin kuvan muodossa voinut katsoa, miten tutkija on ajatellut rakentavansa tutkimuksensa. Sen vuoksi en sännännyt silmät kiiluen sen pumaskan pariin, vaan minulla oli henkisiä, ärtymyksestä johtuvia käynnistymisvaikeuksia.

Teoriassa oli muutamia mielenkiintoisia pointteja, jotka tukivat jo aiempaa tietämystäni. Mm. se, että aloittelijat parantavat monia asioita peruskestävyysharjoittelulla. Veren plasman volyymi kasvaa, hapenkulkeutuminen lihaksille paranee samoin kuin työtätekevien lihasten kyky hyödyntää happea. Tämä aerobinen perusharjoittelu pitää sisällään paljon pitkäkestoista juoksua ja vain vähän kovavauhtista intervallitreeniä. Sen sijaan hyvintreenatuilla juoksijoilla on teorian mukaan sellainen kriittinen vo2max-raja 60ml, jonka jälkeen tällainen kevyt harjoittelu ei enää paranna suorituskykyä. Kun tähän peilaa vuosia toitottamani perusperiaatteet. 4h mara menee käymättä lainkaan lenkillä ja 3½h menee pelkällä pk-treenillä, niin se on oikeasti totta. Kolmeen ja puoleen tuntiin asti kyse on aina yksinomaan rapakunnosta. Sen voi havaita jo siitä, että katsoo, mikä se juoksuvauhti kulloinkin on. 3½h marassa juoksuvauhti on 5min/km, mikä on lönkötellyä, itseasiassa Karin Storbackan terminologiassa juuri se rajavauhti, jolloin hölkkä muuttuu juoksuksi. Jos kyse on hädin tuskin juoksusta, niin silloin pk-harjoittelu riittää. As simple as that.

Mielenkiintoista on myöskin havaita, miksi lyhyitä vetoja suoritetaan. Kuinka vo2max vauhdilla voi juosta pidemmän matkan juoksemalla se matka lyhyissä osissa. Varastoitunut happi voidaan ottaa käyttöön ja jälleen palautuksen aikana uudelleen täyttää ne varastot jne. Nämä ovat hyviä asioita selvittää, jos kaikki ei itselle ole selvää.

Parasta antia Vuorimaan tutkimuksessa ovat nuo juoksutestit, jotka on tehty hyvintreenanneille aktiivijuoksijoille. Siellä on mm. 28v keski-iältään oleva maratoonareiden ryhmä, joiden tulokset asettuvat 2.17-2.24 välille ja sitten siellä oli kasin juoksijoita, keski-iältään 24v, jotka olivat juosseet 1.47-1.52 ja keskimatkan juoksijoita keski-iältään 22v, joiden vitosen tulokset olivat 14.16-15.18. Toisessa tutkimuksessa joku oli painellut jopa alle 13.30. Pointti, miksi otan tämän esille on se, että Vuorimaan käsite hyvintreenattu tarkoittaa siis oikeita juoksijoita, ei kuntoilijoita. Lisäksi kyseessä on melko nuoret juoksijat noin keskimäärin. Kaikki treenaavat paljon, mutta kuten teoria sanoo niin maratonjuoksijat tuppaavat treenaamaan pidempää matkaa ja lyhyemmän matkan juoksijat kovemmilla vauhdeilla lyhyempää.

Oli mielenkiintoista lukea, mitä missäkin tapauksessa minkäkin tyyppisille urheilijoille tapahtui, mutta pääpiirteittäin olennaista on se, että maratonjuoksijoille on olennaista treenata pidempiaikaista juoksua kun taas mailereille parin minuutin vedot maksimivauhdilla olivat tärkeämpiä. Kilpailukaudella. Muina ajankohtina muunlaiset ärsykkeet ovat ihan jees. Jotta juoksija kehittyisi, hänen pitäisi harjoittaa optimaalisesti sen mukaan, mitkä hänen ominaisuutensa ovat ja ne ovat maratoonareilla eri kuin lyhyempien matkojen juoksijoilla.

Tämä on yksi esimerkki siitä, millaista materiaalia kannattaa lukea. Moni asia siinä on itsestään selvää, maratoonari treenaa oikeastaan automaattisesti pidempää aikaa, mutta ehkä moni ei ymmärrä niiden tv-kovien merkitystä. Kuinka tärkeä on juosta maratonvauhtista, mutta myöskin niitä vieläkin kovempia, esim. kympin kisavauhtia tapahtuvia rypistyksiä. Ts. kympin kisat kehittävät.

Nimesin tämän valmennusfilosofiani innovatiiviseksi valmentamiseksi siksi, koska pyrin kehittymään ja pysymään nykyaikaisen valmennustietämyksen aallonharjalla. Hyvä esimerkki siitä on aiemmin esittelemäni kovavauhtiset pitkikset. Ts. pitkikset jaetaan hidasvauhtisiin ja kovavauhtisiin. Tämä jako on joillekin 70-luvulle jämähtäneille jäärille vieras. Seuraava kehitysaskel minulla koskee voimaharjoittelua. Olen ottamassa ohjelmaani Alberto Salazarin oppeja. Voimaharjoittelua, jossa voimailu ei ole pääosassa, vaan se juoksuasentoa tukeva työskentely sekä se, että saadaan voimaa tuotettua juostessa oikeaan suuntaan optimaalisesti. Eli painoja ei tarvitse paljon kunhan tekee oikeita asioita. Koordinaatioon liittyvät asiat ovat myöskin tulossa työn alle sekä kaikki se, mikä saisi juoksustani taloudellisempaa. Olen tehnyt heilautuksia jne. juttuja ennen kovavauhtisia, mutta nyt olen ajatellut, että ainakin jokaista mattolenkkiä ennen pyrin tekemään lunge matrixin ja heilautukset. Sen lisäksi pyrin core harjoittelussani tekemään liikkeitä, mitkä hyödyttävät nimen omaan juoksua. Jos se tavoite on maratonilla, niin minun on ihan turha tehdä sellaista, mikä ei palvele juoksemista.

Innovatiivinen valmennus on myöskin hyvä, ehkäpä jopa trendikäs sana. Se antaa ymmärtää, että olen nykyaikainen, dynaaminen ja innovatiivinen. On imagoa harrastaa innovatiivista valmennusta. Etsiä niitä läpimurtoja, kuulostella mitä joku on keksinyt ja sitten kylmästi ”varastaa” se tietämys omaan valmennukseen kuten Steve Jobs konsanaan. Eli jos joku satsaa miljoonia tutkimuksiin ja saa selville jotain, mikä tekee meistä parempia juoksijoita, niin se kannattaa hyödyntää, eikä miettiä, että sounds nice, mutta Esson baarin Veijo juoksi 31min kympin pelkällä kaurapuurolla kumisaappaissa. Tyhmä ei kannata olla.

Tänään menen harjoittelemaan tiettyjä liikkeitä. Harjoittelu on ehkä vaikeata, kun minulla ei ole kuvia liikkeistä. Katsoin videot ja tein itselleni sen jälkeen sanalliset ohjeet. Täytyy tehdä niin, että teen kerran. Sitten katson videot uudelleen ja mietin teinkö noin vai jäikö jotain tekemättä, oliko joku vaikeata, teinkö jotain väärin. Siitä se kehitys lähtee. Innovatiivinen kehitys. Btw, otan ensimmäitä kertaa kännykänkin salille. Löysin siitä tiimalasitoiminnon. Pystyn ottamaan 60s aikaa asettamalla sen puhelimen siihen esille.

Treenifiilis on kyllä hyvä!

 

Mainokset