Baltsu paljastaa: I like running

Olen tehnyt muutaman viime päivän aikana  sellaisen havainnon, että tykkään oikeasti juoksemisesta. En tykkää olla telakalla, en tykkää tehdä korvaavia, en tykkää siitä, jos sattuu urheillessa kun on joku vamma, enkä tykkää kun olen huonossa kunnossa. Sen sijaan silloin kun kunto on aika hyvä kuten nyt, niin harva asia tuottaa sellaista mielihyvää, mitä juoksu tekee.

Olen jutellut viime päivinä kanadalaisen naisjuoksijan kanssa. Hän yllätti minut täysin. Luulin, että hän olisi sellaista perusdiibadaabaa kuten naiset monesti ovat. Paljon höpöä ravinnosta, kuvia ja sitten tulokset ovat jotain 2 tuntia puolikkaalla. Ei, tällä on paremmat ennätykset kuin minulla. Hän patistaa minua juoksemaan ulkona enemmän. Ulkona on kuitenkin liukasta ja kylmää, enkä minä nyt tiedä, onko sillä väliä juoksenko ulkona tai matolla kunhan saan juosta kovaa. Haluan haastaa itseni, kehittyä ja katsoa mihin minusta on, tapahtuupa se sitten missä hyvänsä.

Eilen oli hassua se, kun en juossut ollenkaan tai treenannut muutenkaan aerobista, niin illalla ei janottanut ollenkaan. Yleensä on hirveä jano iltaisin, nyt ei ollut ja olo oli aika kummallinen. Tuntui, ettei ole tehnyt mitään. No joskus sellaisiakin päiviä pitää pitää, mutta toivottavasti ei usein. Täksi päiväksi on sitten virtaa ja illalla menen juoksemaan vetoja matolle.

En tykkää juosta pimeässä. Aamuisin ei huvita nousta niin aikaisin, että ehtisin lenkille, vaan lepään mielummin pidempään. Tänäänkin heräsin 7.25 ja lepäsin vielä puoli tuntia silmät kiinni kunnes nousin ylös ja menin suihkuun. Illalla tietysti voisin juosta ulkona, mutta pitäisi mennä ensin himaan, vaihtaa kamat ja sitten painua pimeään ulkoilmaan. Ei se ole niin siistiä. Varsinkin kun siellä on liukasta, eikä ole nastalenkkareita tai otsalamppua. Tietysti kevyitä lenkkejä voisi tehdä niin, että ryhmittäisi päivänsä eri tavalla ja kävisi päivällä Esportissa, vaihtaisi juoksukamat päällensä ja menisi ulos lenkille, jos on kiva aurinkoinen keli, mutta se vaatisi kyllä sitten isomman treenikassin, kun pitkät talvikamat pitää mahtua ja muistaako sitä kaikkea sitten pakata mukaan. Toisaalta se on myös niin, että kun olen tottunut siihen, että treeni on päivän päätteeksi niin ei se ole helppoa muuttaa niin, että treenaa ensin ja menee sitten tekemään vielä hommia.

Juoksumattoilussa on pari muutakin etua. Ensinnäkin kun teen päivisin tieteellistä hommaa pääasassa yksin niin se, että tunnen salilla porukkaa, antaa sen sosiaalisen aspektin. Se olisi tietysti eri, jos olisi hommissa, jossa on jatkuvaa hälinää, niin hakisi siitä treenistä sitä hiljaisuutta ja rauhaa. Minä puolestaan tulen hiljaisuudesta ihmisten ilmoille. Toinen on se sauna. Kun ei asunnossa ole saunaa, iltalenkit pakkasessa eivät nappaa. Kanadassa eivät ehkä ymmärrä sauna-asiaa. Pointtini saunasta ei nimittäin vakuuttanut.

Joka tapauksessa, tykkään ihan kybällä juoksemisesta nyt, kun kunto on taas kohtuullinen. Lajina todella mukava. Alunperin en tykännyt ollenkaan, mutta fakta on se, että vaatii aika kovaa kuntoa, jotta juoksemisesta voi nauttia. Jalkojen pitää pelata hyvin, kunnon pitää olla hyvä, pitää olla juoksuvoimaa jne. Ei sellainen vetelä hölkkä ole juoksemista, eikä sellaisesta voi innostua.

Advertisements