Pakkanen helpottaa mattojuoksua

Ihmeellistä,  mutta totta. Pakkanen helpottaa treenaamista Esportissa. Vaikka juoksumatolla on lämmin ja hiki virtaa niin ei siellä niin kuuma ole kuin tavallisesti ja kun pukuhuone ei ole niin kuuma ja kostea, niin ei tule sellaista jälkihikeä. Ilmastointi toimii jotenkin paremmin. Lisäksi kun sieltä kävelee pois kirpeässä pakkassäässä, ei myöskään hikoa, vaikka olisikin saunonut urakalla. Erittäin hyvä.

Tänään otin kokeiluun Spican mainitseman 10x1000m treenin 90s seisovilla palautuksilla. McMillanin skaaloista olin taas pohtinut vähän vauhteja ja muokannut itselleni setin, jossa oli 3 x 3.40, 3 x 3.35, 2 x 3.30 ja 2 x 3.28 vetoja. Alkuun otin 3 km verraa. Sitä ennen salin puolella pari kilsaa soutua, vähän lämmittelydrillejä, lunge matrix ja heilautukset.

Otin jalkoihin New Balance Vazee Pacet ja tämän kokemuksen mukaan ne ovat itselleni kyllä vähän liian rajut tossut. Olen juossut viime aikoina reippaat adidaksen Boston Boosteilla ja ne ovat kyllä miellyttävämmät, joten taitaa olla valinta tehty. Bostoneilla seuraava maraton.

Ensimmäiset vedot tuntuivat tietysti helpoilta ja vauhti hiljaiselta, mutta niinhän pitääkin, jos 10 meinaa juosta. N. 5 vedon jälkeen huomasin, että kun seisoo jalat harallaan maton reunoilla sen palautuksen niin se ei ole ihan hyvä jaloille. No ei se mitään, vauhti ei silti tuntunut pahalta. 8. veto oli ensimmäinen,  jossa jalat olivat väsyneet. Tein päätöksen, että pidättäydyn sekunnilleen plänissä, enkä juokse mitään loppukiriä. Niin myös tapahtui. Ensimmäistä kertaa ikinä juoksin 10 setin tonnin vetoja ja ensimmäistä kertaa ikinä ilman hölkkäpalautuksia. En ollut yhtään niin kuitti kun silloin kun juoksin 8x1000m / 600 pal., mutta jaloissa tuntuu, että on juostu.

Yleensä juoksen loppuverraa 2,5km tai jotain sinne päin, josta tulisi tasakilometrit. Nyt ajattelin, että sluibailen ja juoksen vain 2km. Sitten kuitenkin kesken sitä trampoliinitunti oli loppumassa ja ohjaaja laittoi Andrea Bocellin ja Sarah Brightmannin Time to Say Goodbye heillä viimeiseksi kappaleeksi. Mulle tuli mieleen Münchenin Olympiahalle syksyllä 1997, jolloin he esiintyivät ennen Henry ”Gentleman” Masken viimeistä matsia. Nousi oikein nytkin vielä kylmät väreet kun mietin sitä iltaa ja sen ottelun draamaa. Niinpä päätin, että juoksen niin kauan kun kappale soi.  Lopulta se tarkoitti sitä, että VR oli pituudeltaan 2,7km ja koko lenkki 15,7km.

Mainokset