Baltsu, blogi ja suosio

IMG_20170215_182407_930.jpgEilen yrityksenäni oli juosta todella kevyesti. Onnistui hyvin varsinkin sen vuoksi, kun nuha tuntuu olevan nyt melko rajusti päällä. Nokka valuu huolella. Soudin 5000m, jonka jälkeen rullailin jalkoja tiistain vetojen vuoksi. Kuten näkyy kuvasta, niin soudussa lasitkin olivat huurtuneet, vaikkei vauhti ollutkaan kovaa. Sen jälkeen piti tehdä corea ja muuta, mutta skippasin kaikki. Ei napannut, vaan menin juoksumatolle. Päätin juosta niin kauan kuin huvittaa. Ajattelin, että ehkäpä jopa 15km. Lopulta juoksin kuitenkin ainoastaan 10km at 5.25min/km, mikä johtui siitä, että nilkoissa alkoi tuntua jossain 8km kohdalla. Johtuu tietysti tiistain rajuista kengistä, joten vaikka vedin eilen vaimennetuilla Wave Inspireilla, niin vähän oli tiistaista tuntemuksia.

Your stats are booming! baltsu is getting lots of traffic. oli eilen aamulla ruudullani näkynyt ilmoitus. Totta se on, blogini lukijamäärät ovat viime aikoina kymmenkertaistuneet. Pitäisikö nostaa jalat pöydälle ja kuvitella olevansa suosittu. No ei. Jotain teen silti oikein, jos ihmiset käyvät lukemassa. Joko kirjoitan lukijoiden mielestä mielenkiintoisia tarinoita tai vaihtoehtoisesti tarjoan heille hyödyllistä sisältöä. Oli miten oli, niin voin olla siihen tyytyväinen. Ei se nyt ihan kiva olisi kirjoittaa, jos kukaan ei lukisi. Tosin painotan kyllä sitä, että kirjoitan lähinnä itseni vuoksi. Tämä on hyvä tapa purkaa niitä omia tuntemuksiaan harjoitellessaan kohti tavoitteita ja kun perehtyy esim. varusteisiin niin senkin tiedon voi jakaa, eikä pitää jossain jemmassa. Siitä ei hyödy mitään, että salailee tietoja tossu-uutuuksista esimerkin mainitakseni.

Minkälainen ääni Baltsu sitten on ja miten tämä blogi poikeaa muista? Ensinnäkin on pakko todeta se, että vaikka en pyri välittämään mitään valikoitua totuutta, niin Baltsu ei silti ole minä kokonaisuudessaan, vaan se on juoksijaminä eli siinä mielessä jonkinlainen taiteilijanimi. Jalkapalloilija Messi ei ole hän ihmisenä kokonaisuudessaan ja Baltsu ei ole minä kokonaisuudessaan. Niinpä vaikka täällä voi tulla sellainen kuva, että elämä pyörisi täysin juoksun ympärillä, niin se ei ole sillä tavalla kuitenkaan. Ääni on silti autenttinen ja rehellinen kuvaus siitä, miten koen sen harjoittelun. Kaikki ei ole aina kiiltokuvamaista, vaan joskus asiat luistavat ja joskus eivät. Moni juoksublogi on hyvin omituinen. Valokuvaajien ottamia kuvia, eikä juoksijalla tule ikinä hiki jne. Tässä on ihan toisin. Tämä on nimen omaan autenttinen ja keskittyy siihen, että harjoitellaan, jotta tullaan paremmiksi ja pyritään saavuttamaan jotain tavoitteita, jotka myöskin ovat julkisia.

Olen huomannut markkinaraon hölkkääjien ja eliittiurheilijoiden välissä. Toisaalta on porukka, joka on juossut aina, kuulunut seuraan ja pienestä pitäen tehnyt tulosta. He ovat yleisurheilijoita, kestävyysjuoksijoita, lajinsa eliittiä. Kymppi menee darrassakin puoleen tuntiin. Toinen porukka on sitten hölkkääjät, joille tuloksilla ei ole mitään merkitystä. He juoksevat, jotteivat liho tai juoksevat, koska ennen polttivat röökiä, dokasivat, käyttivät huumeita tai kärsivät jotain muusta addiktiosta tai ehkä vain pelkästään ajankuluksi. He pitävät itsensä tavallaan kurissa juoksun keinoin. En kuulu kumpaankaan ryhmään ja olen huomannut, kuinka yksinäistä se on olla siinä välissä. Siis tavallaan toimien sillä tavalla kuin voisi toimia liike-elämässä. Tuossa on mielenkiintoinen juttu/haaste, kuinka pystyn hallitsemaan sen mahdollisimman hyvin. Se on tavallaan samantekevää onko kyse juoksusta tai vaikkapa viulunsoitosta, samankaltaiset lainalaisuudet ovat olemassa. Kysymys on vain siitä, kuinka pystyn kehittymään sille tasolle, joka on mielestäni hyvä taso ja nauttia samalla siitä lajista.

Tämä voi olla aika paljon miesvoittoinen tapa pitää blogia. Puhutaan mielummin suorittamisesta kuin pyöritään smoothie kädessä viettämässä Ystävänpäivää ihanien tyyppien seurassa. Mutta tällekin on oma kohderyhmänsä, mikä on erinomainen asia. Tuntuu mukavalta, jos jutut kiinnostavat ja minunkaltaisesta lähtökohdista juoksevia on muitakin. Täytyy muistaa, että miehetkin tai tavoitteellisesti juoksevat naiset ovat asiakkaita tossufirmoille, juoksutapahtumille ja muulle vastaavalle. Viime vuosina se on mennyt helposti siihen, että annetaan vähän erilainen kuva, jossa se kiiltokuvamainen hengailu on pääasia, eikä se juokseminen ja taistelu kelloa vastaan. Instagramin kautta olen esim. löytänyt aika paljonkin itseni kaltaisia henkilöitä, joiden kanssa voisin olla enemmänkin tekemisissä ja järkätä kaikenlaista. Eilen puhuttiin Esportissa myöskin mahdollisista yhteisistä matkoista juoksukisoihin tulevaisuudessa. Samoin olen päättänyt suostua kaupalliseen yhtiestyöhön, mutta niissä mahdollisissa tapauksissa tuotteiden pitää olla sellaisia, joita voi suositella. Eli en hehkuta sellaista, mikä on huonoa. Blogin pitää olla inspiraatio itselleni ja muille kohti tavoitteiden saavuttamista ja silloin välineet ja tapahtumat jne. pitää olla asiallisia.

Loppuun pitää mainita, että Mari Laukkasen 4. sija naisten ampumahiihdossa oli hieno juttu. En katsonut kisaa ollenkaan, mutta Urheiluruudustakin välittyi se ilo onnistumisesta. Hänellä on ollut todella suuria vaikeuksia oikeastaan aina ampumisen kanssa, joten itsekin olen ollut sitä mieltä, että pitäisikö Marin siirtyä sprinttihiihtoon ja jättää ampumahiihto kokonaan. Lisäksi viime kausi meni penkin alle sairastelun vuoksi. Vähän samanlaisia mystisiä sairasteluja minullakin ollut, jonka vuoksi saattanut hurahtaa välillä pari vuotta ihan hukkaan. Niinpä nyt kun hän onnistui ja ammuntakin meni nappiin, lämmittää se mieltä. Harmi, ettei pronssia tullut mutta onhan se neljäs sijakin hieno saavutus.

Tänään on muuten leveä virne naamalla kun FC Bayern voitti eilen 5-1.

Advertisements