Loppuuko E24?

Viikonloppuna käytiin kuolinkorahtelujen tilassa oleva Endurancen E24 kilpailu Espoossa. Sen piti olla juhlakilpailu, kymmenes kerta, mutta lopulta tapahtuma oli melkoinen pannukakku.

Järjestäjät ovat valtavan kiitoksen velkaa tanskalaiselle Kim Klitgaard Sørensenille. Tämä tuli, näki ja voitti tehden samalla rataennätyksen ja muutenkin hyvin mukiinmenevän tuloksen. 249,236km on kansainvälisen luokan suoritus. Hänelle suuret onnittelut. Muuten en oikein jaksa innostua. Voitosta ei käyty minkäänlaista kilpailua ja vaikka 2. ja 3. tekivät mukiinmenevät 230km tulokset, niin ei niiden noin korkealle olisi pitänyt riittää. Edes yli 200km suorituksia nähtiin 12 kpl, kolme naista ja yhdeksän miestä ylittivät tuon rajapyykin. 20. sija irtosi reilulla 175 kilometrillä ja yli sata mailia, jota voidaan pitää minimihölkkäsuorituksena, sai kasaan 41. juoksijaa (140 ilmoittautunutta). Tulostasoa ei siis voi pitää hyvänä.

Jos tämä olisi ensimmäinen kerta, kun kisa järjestetään, voitaisiin tulosta pitää rohkaisevana ja kisa kannattaisi järjestää uudestaan. Nyt kun kisa on järjestetty 10 kertaa ja ns. juhlakisa oli kaikkien aikojen floppi, herää kysymys: järjestetäänkö kisaa enää tai kannattaako se järjestää enää? Olen melko varma, että järjestäjät heittävät nyt hanskat tiskiin, sillä heiltä puuttuu halu yrittää. Mennään vielä niillä vanhoilla höyryillä, mutta kohta puhti loppuu lopullisesti.

Tapahtumassa mukanaolleita urheilijoita ei voi kehnosta tulostasosta syyttää, vaan tapahtuman vetovoimaa. Kisa ei ole riittävän houkutteleva, joten kilpailijat eivät aseta sitä ykköstavoitteekseen. Siellä on valitettavasti vuosi vuodelta vähemmän kovia nimiä mukana. Ei ole kansainvälisen tason showmeininkiä tai viihdettä, ei kunnollisia palkintoja, ei kunnollista karsintajärjestelmää, joka takaisi kovan tulostason jne. Totuus on se, että hyvät urheilijat haluavat kisata siellä, missä on kova kilpailu ja haastajia. Tai eivät kaikki. Sandra Eriksson esim. haluaa juosta soolojuoksuja, sillä jos samaan aikaan radalla on muita hyviä juoksijoita, niin hänellä menee maha ruikulle ja hän floppaa.

Pahoin siis pelkään, että tapahtumaa ei enää järjestetä. Tällä suuntauksella siellä ei kohta ylitetä enää edes 200 kilometrin rajaa. Toinen vaihtoehto on se, että järjestäjät ryhdistäytyvät, tekevät muutoksia ja hankkivat parempia urheilijoita lähtöviivalle. Mahdollistahan sen pitäisi olla, sillä ultrajuoksun suosio on koko ajan lisääntynyt.

Lopuksi haluan onnitella Juoksufoorumin Seppoa hyvästä suorituksesta. Epäilin Sepon kykyjä. Olin sitä mieltä, että hän harjoittelee liian vähän ja ennen kaikkea juoksee Arenan radalla liian vähän. Olin melko varma, että puolen yön jälkeen mies sippaa ja jalat pettävät aamuyöstä. Ajattelin, että kun aamulla herään niin saan lukea Sepon viimeisen kierroksen tulleen juostuksi joskus ajassa 15.47. Mies osoitti harvinaista sitkeyttä ja kykyä kestää sitä aikaa ja matkaa, vaikkei kokemusta tuollaisesta ollutkaan, eikä harjoitteluakaan niin paljon takana. Hänen reilu 177km suoritus oli ensikertalaiselta hyvin juostu.

Mainokset