Mäkivedoista kipeäksi

img_20170225_160106_754Loppuviikko meni erikoisissa merkeissä. Perjantai oli hieno talvipäivä. Aamulla todella upea auringonpaiste, päivällä pikkaisen lumisadetta, varmasti mukava keli hiihtolomalaisille. Minä tein hommia ja tarkoitus oli tehdä illalla mäkivedot, ensimmäistä kertaa pidempinä versioina.

Vedot ovat itseasiassa vähän väärä määritelmä. Kun vauhti on selvästi hitaampi kuin esim. maratonin kisavauhti, niin ei kai se veto silloin ole, mutta ainakin se oli mäkijuoksua. Aiemmassa mäkijuoksua koskevassa postauksessani kävin jo läpi vähän sitä, etten tiedä millä vauhdilla mäkiä tulisi juosta ja sitä, etten oikein osaa mäkiä juosta ja sitä, että nilkkani ja akillesjänteeni eivät oikein edes pidä mäistä. Niinpä pitää ottaa hieman rauhallisesti ja opettaa ne kestämään.

Tein ensin keskivartaloa ja vastaavaa ennen juoksua. MP oli siellä. Hän oli pari viikkoa tosi vähän paikalla, mutta nyt varmaan ti-pe joka ilta samaan aikaan kuin minä tehden painoilla. Mietin kuinka piru joku jaksaa voimailla joka ilta. Jostain syystä itsellenikin alkoi maistumaan treeni puulta. Joka ilta Esportissa, ei juuri muuta elämää arkisin vapaa-aikana. No kun hän lähti pois, niin minulla oli vielä lähes koko juoksusetti tekemättä. Salilla käyminen voi olla elämäntapa, siihen voi olla koukussa tai sitten kun puhutaan juoksemisesta, niin se on kovaa duunia. Uhrataan paljon ja saadaan vähän, ehkä joskus.

Sitten niihin vetoihin. Alkuun kolme kilsaa lämmittelyä ja sitten liikkeelle. Vedin hatusta vauhdiksi 4.20 min/km niihin tonnin vetoihin ja kulmaksi olin päättänyt 4%, sillä olin aiemmin lukenut jostain, että se on hyvä kulma tuon pituisille vedoille. Ensimmäisen vedon jälkeen juoksin palauttavan hölkän 600m. Tuo 4.20 min/km vauhti ei ollut varsinaisen vedon tuntuista, pikemminkin sellaista hiipimistä, jossa mäki kukistettaisiin hitaasti väsyttämällä. En tosiaan uskaltanut kovempaa juosta. Toinen veto oli hyvin samanlaisilla tuntemuksilla kuin ensimmäinen, mutta sen jälkeen päätin juosta alamäkijuoksua. Mäkijuoksussa myös alamäet tärkeitä eli tässä ikäänkuin juoksin takaisin lähtöpaikalle. Laitoin 3% kulman (matossa ei saa jyrkempää alamäkeä) ja juoksin tonnin 5 min/km vauhtia. Sitten kolmas veto kuten edellisetkin ja sen jälkeen jälleen 600m palautteleva hölkkä, jonka jälkeen neljäs  veto. Sitten oli tarkoitus juosta samaa vauhtia alamäkeä pari kilsaa ja päälle kunnon pituinen hölkkä, joten saisin yhteensä joku 15km, mutta se ei mennyt niin. Juoksin 3% kulmaan alamäkeen 4.20 min/km vauhtia, mutta mahani alkoi pettää. Alkoi tulla kramppeja ja lopulta oli pakko lopettaa se alamäki 1,5km jälkeen. En hölkännytkään sen jälkeen kuin pari sataa metriä ja lopetin lenkin 11 kilsaan. Ajattelin, että maha petti vatsalihastreenin tai nälän takia, joten ei olisi syytä huoleen.  Illalla olo olikin hyvä. Tein kotona pizzaa, söin ja join normaalisti, ei mitään tuntemuksia.

Lauantaina tarkoitukseni oli käydä kaupassa ennen naisten yhdistelmäkisaa, jonka jälkeen katsoisin kisan, minkä jälkeen menisin lenkille, sitten saunaan ja tämän jälkeen katsoisin miesten kisan loppuvaiheen. Kun menin kauppaan, keli oli surkea. Aika kylmänoloista, pilvistä, tuulista ja muutenkin vähän ankea ilma. Ajattelin, että ei huvittaisi juosta yhtään, max kympin vedän. Lisäksi vasen nilkka tuntui oireilevan mäkivedoista. Naisten hiihdon jälkeen sää oli kuitenkin muuttunut täysin. Oli täydellinen auringonpaiste, pari astetta pakkasta, mutta se tuntui lämpimämmältä. Niinpä juoksinkin 15km. Harvoin on niin hienot maisemat kuin tuolloin lauantaina. Lisäksi lähes kaikkialla oli erinomainen lumipinta, jolla oli mukava juosta. Ei liian liukasta. Laitoin itseasiassa välillä kunnollakin vauhtia. Pari alamäkeäkin juoksin oikein vauhdilla. Tosin se vasen jalka haittasi. Ajattelin että jos oikein täysiä annan mennä, niin siellä menee nilkasta tai akillesjänteestä jotain rikki. Muuten lenkki meni tosiaan hyvin, kävin saunomassa ja katsoin uudelleen hiihtoa. Sen jälkeen söin, katsoin mäkihypyn ja sippasin täysin. Mietin kuinka olen niin hiton väsynyt. Perjantaina oli jo tuntunut siltä, että minkä hemmetin takia tätä lajia tehdään, kun se on niin raskasta ja nyt olin aivan kuutamolla. Mietin, että olen ehkä nukkunut liian vähän (menin nukkumaan vasta kahden kolmen aikaan yöllä ja heräsin aikaisin) ja en ottanut mäkihypyn takia päikkäreitäkään. Ei siis huolta, pitää nukkua enemmän.

Sunnuntaina oli tarkoitus juosta ensimmäistä kertaa pitkis, jossa on maravauhtista. Sen takia en tehnyt pe tempoa, vaan mäkivetoja (hitaammalla vauhdilla ja vähemmän kilsoja). Alkuperäinen ajatus oli juosta 20km at 5.00 min/km + 15km at 4.00 min/km. Myöhemmin ajattelin, etten ole vielä niin kokenut ja ollaan vasta helmikuussa, joten tuo on liikaa. Juoksisin 15+15. Aamulla tuntui kuitenkin pahalta. Olin katsonut E24 seurantaa, joten en nukkunut niin paljon, mutta kuitenkin 7 tuntia, joka on enemmän kuin yöuneni arkisin. En silti meinannut jaksaa nousta tai mennä keittiöön tekemään aamupalaa. Lopulta sain syötyä ja pakattua laukun. Silti oli sellainen tunne, etten halua lähteä Esportiin. Vasen jalka oli todella kipeä kaiken lisäksi nilkan tuntumasta ja säärestä. Päätin rullata jalat hyvin ennen pitkistä. Matkalla Esportiin päätin, että juoksen vain 15+10km. Se ei ole varsinainen pitkis, mutta ajaisi asiansa.

Rullailin jalkoja ja varsinkin vasemman jalan nilkan ympäristössä sekä säären sivureunalla oli melko pirunmoisia kipuja. Oli oikein hankala rullatakin. Olin hieman huolissani pystynkö juoksemaan 4 min/km vauhtia. Tiesin, että hitaampi menee kun vauhtiin pääsee. Olin lisäksi ottanut mukaan pullollisen urheilujuomaa ja kolme geeliä siltä varalta jos se vauhdikas olisi työlästä. Päätin, että reilu 10min rullailua saa riittää ja menen matolle. Heti aluksi huomasin olon uniseksi. Tajusin, että olin unohtanut juoda kofeiinipitoista juomaa. Yleensä otan aina jonkun ennen lähtöä, nyt en muistanut. Ajattelin ettei se haittaa, juoksen vähän aikaa niin väsymys katoaa. Muuten olisin juossut heti jotain 5 min/km vauhtia, mutta nyt kipeiden jalkojen takia aloitin jollain 5.15 min/km vauhdilla ja siirtyisin vitosen vauhtiin 3 km jälkeen. Sitä sitten kunnes 15km mittarissa ja tämän jälkeen nelosen vauhtia kymppi.

Vähän reilun 3 kilsan jälkeen olin jo puhki. Tuntui, että on äärimmäisen työlästä olla matolla. Jo edellisen viikon 30km pitkis oli vaikea. Silloin olin koko viikon kärsinyt nuhasta ja sunnuntain pitkis oli työläs, eikä helppo, vaikka 5 minsan km-vauhti on kevyttä. Nyt oli kuitenkin jostain muusta kyse. Minulla oli oikeasti vaikeuksia pysyä matolla. Viiden kilsan kohdalla oli pakko nousta matolta pois ja avata urheilujuomapullo ja ottaa pari huikkaa. En pystynyt juostessa hoitamaan muita asioita niinkuin tavallisesti. Juoksu oli niin pirun vaikeata, että piti luopua suunnitelmasta juosta sitä nopeampaa. Oletin, että olen ylirasittunut ja päätin, että juoksen 20km kevyttä ja lopetan sitten. Saisin parisprintit katsottua. Joku 7 kilsaa kun tuli mittariin niin oli pakko hidastaa vauhtia. Vähän myöhemmin jouduin nousemaan toisen kerran matolta pois. Otin yhdestä geelistä vähän. Mietin miten ihmeessä pystyn juoksemaan. Naisten sprintti käynnissä, vielä tulisi miesten kisa. Päätin, että lopetan lenkin heti, kun miesten sprintti on ohitse. Vähän ajan päästä voimani olivat lopussa. Kun naisten sprintti loppui, oli pakko lopettaa lenkkikin, matkaa kertyi 10,60km.

Menin pukuhuoneeseen, istuin hetken penkillä, otin kassistani omenan ja lähdin salin puolelle venyttelymatolle. Otin puhelimen mukaan ja päätin katsoa siellä miesten kisan. Niin teinkin, oloni oli taas vähän parempi, söin omenaa ja katsoin kisaa. En varsinaisesti oikein jaksanut venytellä. Lopussa tuli harmittava yhteentörmäys, mikä vei Suomelta kultamitalin, jonka jälkeen suljin heti Yle Areenan ja päätin lähteä saunaan. Saunon joka ilta ja viikonloppusin päivisin, joten se on tuttua puuhaa, mutta nyt oli outo fiilis. En hionnut saunassa ollenkaan ja sauna tuntui kuumalta ja kuivalta. Ehkä ihmiset eivät olleet käyneet siellä tarpeeksi ja se oli liian kuiva. En tiedä, oudolta tuntui. Peseydyin, puin ja lähdin ulos. Ulkona minulla oli vilu, enkä jaksanut kunnolla kävellä. Kävelin pari sataa metriä, jonka jälkeen tuntui etten jaksa enää edes seistä. Kuinka pääsisin kotiin. Matkalla kotiin meinasin nukahtaa. Ajattelin, että syön ja menen nukkumaan. Söinkin lounaan. Minulla oli tavallaan ruokahaluakin, mutta oli niin kova väsymys, etten oikein jaksanut niin paljon syödä. Menin sänkyyn ja katsoin yhdistetyn hiihdon. Sen jälkeen makasin ja välillä torkuin johonkin iltakahdeksaan saakka. Olo huononi todella paljon, joten päätin etsiä kuumemittarin. Iltayhdeksältä mittasin ja oli 38C. Ei ihme, että olin romahtanut lenkillä. Olin ollut päivällä todella huolestunut siitä, miten joku voi romahtaa pk-lenkillä niin totaalisesti, mutta nyt se menisi sairastelun piikkiin.

Tässä on hyvä opetus. Jos joku saa kisassa todella heikon tuloksen tai joutuu keskeyttämään, niin hänkin on voinut olla kipeänä. Sitä ei oikein edes tajua kuinka huonolta juoksu voi tuntua,  jos on sairaana. Olen monesti elämäni aikana sairastunut, mutta en koskaan ennen silloin, kun olen ollut urheilemassa. Niinpä tuollainen täydellinen simahtaminen heti lenkin alussa on minulle vierasta.

Olin pelännyt, että voisin tulla kipeäksi, koska lähipiirissä on ollut tautia, joka pitää sisällään oksentelua, ripulia, pääkipua, voimattomuuta, ruokahaluttomuutta. Osa on ollut viikonkin lähes vuodepotilaana, mutta heillä ei ole ollut kuumetta, vaan pikemminkin alilämpöä, alle 36C. Nyt minulla olisi kuitenkin ihan eri tauti, todennäköisesti tavallinen flunssa, kun oli 38C. Kun treenaa, se rasitus laskee samalla vastustuskykyä ja salilla tai bussissa tai missä hyvänsä altistuu muiden taudeille. Ja olihan minulla ollut nuhaakin jo viikkotolkulla.

Olin levännyt koko illan ja nukahdin joskus klo 24. Nukkumaan mennessä otin Burana 600mg ja jo sitä ennen iltayhdeksältä olin ottanut Finrexinin. Heräsin jo kuudelta ja olo oli parempi. Mittasin kuumetta, 35,5C. Mitä hittoa, laskenut 2,5 astetta yön aikana ja tuo on melkein asteen alhaisempi kuin normaalilämpönikin. Yritin nukkua lisää, ei onnistunut. Mittasin pari kertaa uudestaan kuumeen ja kun se oli aina sama 35,5-35,6C, niin päätin lähteä liikenteeseen. Askel oli vähän hutera ja en meinannut jaksaa kavuta portaita. Lisäksi mahaa vääntää, mutta ruoka kuten aamiainen ja juomat ovat kuitenkin pysyneet sisällä. On hieman vilu, muttei todella kylmä. Otin kyllä villaneuleen varmuuden vuoksi mukaan, jos tarvitsen. Muuten olen kyllä paremmassa kunnossa kuin lauantaina tai sunnuntaina. En ole niin uupunut. Jaksan kirjoittaa tietokoneellakin. Jännitän nyt tulenko sillä tavalla kipeäksi, mitä sukulaiseni ovat olleet vai kävisikö niin, että selviän jollain tavalla säikähdyksellä. Otan joka tapauksessa nyt taukoa treenauksesta.

Täytyy laittaa tähän aurinkoinen kuva lauantailta, jolloin kaikki oli lenkin jälkeen vielä hyvin, kun olin menossa saunaan.

Mainokset