Sukkien kestävyydestä

Viikko sitten perjantaina juoksin mäkiä matolla. Yhteensä 4000m ylämäkeen (4%) ja 2500m alamäkeen (3%). Kun tulin pukuhuoneeseen, huomasin, että sukkaan oli tullut isovarpaan kohdalle reikä. Kyseessä olivat Inter Sportista ostamani Pro Touch-juoksusukat, joissa ei muuten ollut mitään kulumisen jälkiä. Itselläni on noita samanlaisia juoksusukkia 4 paria, eivätkä mitkään ole vielä varsinaisesti kuluneet. Niinpä diagnoosini on se, että joko ylä- tai alamäkijuoksu oli vain niille yksinkertaisesti liian rankka rasti, eivätkä kestäneet. Samanlaisen kohtalon ovat kokeneet esim. kaksi paria Lidlin sukkia pitkiksellä vesisateessa. Ulkoisesti eivät näyttäneet kuluneilta, mutta hajosivat rankalla lenkillä.

Hirvittävän suurta merkitystä asialla ei ole. Sukkia on rotaatiossa paljon ja nykyään saa erilaisten diilien ansiosta perusjuoksusukkia hyvinkin edullisesti. Tilanne ei ole enää niin kuin viime vuosikymmenen puolivälissä, jolloin halvin juoksusukka maksoi vähintään 10 euroa/pari. Kevyillä lenkeillä ei ole oikein minkäänlaista merkitystä, millainen se juoksusukka on kunhan se on oikeankokoinen ja pysyy paikallaan. Halvemmat sukat saattavat kestää vähemmän aikaa, mutta jos ne on ostettu edullisesti, niin ei asiaa jaksa miettiä.

Sen sijaan kisoissa ja kovavauhtisissa harjoituksissa sukalla on suurempi merkitys. Tossu on rajumpi ja kevyempi, jolloin sukan täytyy istua hyvin. Jos on yhtään ei-optimaalinen sukka, niin saattaa tulla hiertymiä outoihinkin paikkoihin kuten jalkapohjiin. Silloin on ikävää, jos joku mielisukka meneekin helposti hajalle. Sitä tavallaan toivoisi, että kalliit huippusukat kestäisivät kauan. Osa kestää ja osa ei. Sukkamallit myöskin muuttuvat koko ajan ja jos löytää jonkun todellisen loistosukan, niin sitä on mennyt ostamaan kokeeksi vain yhden parin, mutta valitettavasti samanlaisia ei enää myöhemmin löydä.

Viime päivinä olemme miettineet vaatteiden kestävyyttä. Yksi parhaista ystävistäni kertoi kavennuttaneensa kaikki kauluspaitansa maksaen ompelijalle joku 30 euroa per paita. Hän sanoi, että 90 luvun ja 2000 luvun alun paidat ovat parempilaatuisia kuin nykyiset ja nyt kun ne on kavennettu, niin ne menevät vielä 40 vuotta. Muotihan näet muuttui ja itseänikin harmitti, kun minulla oli varmaan yli 50 kauluspaitaa, joista olin maksanut vähintään satasen kappaleelta, joita olin käyttänyt vain vähän ja niistä piti päästä eroon. Minulla tosin pelkkä kavennuttaminenkaan ei olisi auttanut. Käytän nykyään muutenkin yhtä kokoa pienempiä vaatteita. Joka tapauksessa kun muoti muuttuu radikaalisesti, niin silloin se aiheuttaa haasteita kestävyysasioillekin. Ei auta, jos vaate kestää, jos sitä ei voi tai ei halua enää käyttää.

Tämä ystäväni muuten kuuluu yhteen Suomen rikkaimmista perheistä, joten ei hänellä se uusien vaatteiden ostamattomuus ole mikään rahakysymys. Häntä kiinnostaa enemmänkin se, että jos ostaa hyvälaatuista, niin miksei sitä tosiaan voisi käyttää pitkään. Hän sanoi, että kun kalsareita ja sukkia joutuu koko ajan ostamaan, niin voisiko sukat valmistaa paremmin, niin että ne kestäisivät ikuisuuden. Minun vastaukseni on, että voisi, mutta yritys menisi konkurssiin. Tätä kirjoittaessani jalassani on saksalaiset Ergee-juoksusukat. Ostin niitä neljä paria (kolmet valkoiset ja yhdet mustat) Stockmannilta joskus 2006. Samoihin aikoihin ostin 4 paria Adidaksen sukkia, jotka ovat luonnollisesti aikaa päivää sitten hajonneet. Nämä sukat eivät ole hajonneet, niissä ei näy mitään vikaa missään, eivätkä varret ole löystyneet. Eivät missään näistä neljästä parista. Materiaali on hyvin erikoista. Sukan pohja, etuosa, kantapääosa sekä jalkapöydän yli kulkeva kaistale ovat paksumpaa, hieman pehmeämpää materiaalia kun taas varret ja muu pääliosa ovat hyvin ohutta materiaalia, ilmeisesti lycraa. Sukat ovat jämäkät, todella erinomaiset.

Aikanaan kun ihmettelin, mikseivät sukat kulu, niin otin selvää tästä Ergee-sukkamerkistä ja selvisi, että valmistaja on mennyt konkurssiin vuonna 2008. Syynä varmasti se, että valmistivat länsimaissa, eivätkä halvalla Kaukoidässä, mutta mieleeni tulee muitakin syitä. Yksi syy on se, että sukkien kestävyyttä on vaikea havaita, se tulee ilmi vasta jälkeenpäin ja mitä halvemmalla valmistaa, niin sitä kovemmalla katteella voi myydä. Ne Adidaksen hyvin pehmeät, mutta kestävyydeltään heikot sukat olivat samanhintaisia, mutta niiden kestoikä oli huomattavasti lyhyempi. Addut oli todennäköisesti huomattavasti halvemmalla valmistettu. Asia on toki myös niin, että Ergeellä ei ollut samanlaista yhtä tunnettua brändiä (vaikka lähes sata vuotta vanhana firmana olikin Saksan suurin sukkavalmistaja) kuin mitä Nikella tai Adidaksella on. Ts. kun niitä sukkia roikkuu urheilukaupan telineessä, niin hyvin moni ei valitse sitä Ergeen sukkaa. Niinpä hyvin nopeasti tapahtui niin, että menestyvä yritys kääntyi syvän tappiolliseksi ja lopulta ajautui konkurssiin. Halpisvaatemyymälä KiK osti Ergee-tuotemerkin ja nyt valmistuttavat Kaukoidässä halpoja perussukkia, esim. mustia ”pukusukkia”, joita myyvät 3 paria yhteishintaan 2,99€. Siinä mentiin todella merkin maineen kanssa ojasta allikkoon. Merkin nykyinen omistaja saa todennäköisesti myytyä enemmän halpissukkiaan kuin saisi, jos niiden nimi olisi joku toinen, mutta onhan se silti jotenkin koomista.

Miten Ergee olisi voinut pelastua? Minun veikkaukseni on se, että olisi vaadittu se, että olisivat valmistaneet värikkäämpiä sukkia, eikä vain mustia ja valkoisia. Samoihin aikoihin kun Ergee loppui, perustettiin Ruotsissa värikkäistä sukistaan tunnetuksi tullut Happy Socks. Tällä hetkellä yritys porskuttaa valtavassa kasvuvauhdissa. 2016 myynti oli euroissa n. 32,2 miljoonaa, jossa kasvua edellisvuodesta 62%. Vuonna 2019 tarkoitus olisi myydä jo reilusti yli 100 miljoonan edestä. Yhtiö on erittäin kannattava. Menestys on ymmärrettävää. Brändi on saatu hyvin tunnetuksi, esillepano myymälöissä on näyttävää ja sukilla on opittu tuomaan sitä pientä hauskuutta arkeen. Lisäksi tuollainen vähän kalliimpi, värikäs sukkapari on hyvä lahja. Vaatteita voi kokojen puolesta olla vaikea ostaa lahjaksi, mutta sukat voi ostaa kuka hyvänsä. Mikäli Ergee olisi tämän tajunnut, he olisivat selviytyneet.

Mielenkiinnolla olen jo pidemmän aikaa odotellut, koska juoksusukkiin tulee tämä sama hauskuus, mikä puuvillasukissa jo on. Värejähän on jo tullut jonkun verran. Kaikki juoksusukat eivät enää ole valkoisia tai mustia, mutta todelliset vaihtoehdot värien ja kuvioiden suhteen ovat olleet vähissä. Amerikassa tähän on toki vähän nähtävissä muutosta. Stance, Brooks ja Nike ovat tuoneet värikkäitä erikoismallejaan juoksijoiden ulottuville. Täällä sellaisia ei juurikaan ole missään näkynyt vielä myynnissä. Jännä nähdä koska muutos tapahtuu. Milloin herkutellaan sukkien väreillä ja kuvioilla suhteessa kenkiin ja vaatteisiin joka lenkille lähdettäessä. Luulen, että viiden vuoden sisällä tilanne on aivan toinen kuin tänä päivänä. Sukkien kestävyydestä se tosin ei sitten sano yhtään mitään.

Mainokset