MM-Lahti: viestit ja pitkät matkat

Lahden kisat saatiin päätökseensä. Loppusaldona 5 mitalia maastohiihdosta, 0 mäestä ja yhdistetystä. Tavoitteeni oli 6 mitalia, josta 5 olisi tullut maastohiihdosta ja lisäksi olisi saatu yllätysmitali yhdistetystä. Nyt ei ihan niin käynyt, mutta kun asteikossani kuusi mitskua olisi ollut erinomainen, niin viisi on hyvä. Neljä olisi ollut minimitavoite. Nyt tuli siis hyvä suoritus joukkueelta.

JOUKKUEMÄKI JA YHDISTETTY:

Käydään läpi loppuviikon tapahtumat. Ensinnäkin mäki ja yhdistetty. Joukkuemäessä Suomen kuuden sija oli hyvä, pienoinen positiivinen yllätys. Kukaan ei oikein pettänyt, mutta ei loistanutkaan. Kärjessä Puolan joukkueesta kaikki hyppäsivät huikealla tasolla. Jopa mestaruudesta taistelleen Saksan joukkueessa puolestaan yksi hyppy epäonnistui pahoin. 103 metriä, kun samassa hyppyryhmässä norjalainen hyppäsi 138 metriä. Siinä tuli yksillä hyppääjillä 50 pisteen ero. Saksa ei sen vuoksi pudonnut paitsi kultataistelusta, vaan kokonaan pois mitalisijoilta. Yhdistetyn parisprintti oli Suomelta pettymys. Herola on ollut alavireinen koko kisojen ajan (tai ehkäpä jopa koko kauden) ja Hirvonen hiihti huonosti. Niinpä ei puhettakaan, että Suomi olisi päässyt siihen porukkaan, mikä ratkaisee mitalit, joten se yllätys jäi saamatta.

VIESTIT:

Kun miesten ja naisten viestejä arvioi, on pakko tehdä kova arvio. Suomalaiset eivät olleet palautuneet perinteisen väliaikalähdöistä riittävän hyvin. Molemmat viestijoukkueet alisuorittivat. Se on monesti niin että kaksi päivää kisan jälkeen tuntuu lihaksissa ja jos tuossa on joutunut menemään todella äärirajoille, niinkuin moni pertsalla meni, niin eivät olleet niin fyysisesti kuin henkisestikään oikein iskussa. Naisissa veltto suoritus riitti huonon tason vuoksi mitaliin, miehissä ei. Toki molemmissa kisoissa keli oli rankka.

Naisten viestin parhaat suoritukset nähtiin mielestäni avausosuuden norjalaiselta sprintteriltä Fallalta, kolmososuuden Jacobseniltä ja toisen osuuden Niskaselta. Björgen oli niin paljon irti, että hänellä ei ollut mitään hätää. Siksi hänen suoritusta ei viitsi edes analysoida. Ennustin etukäteen, että Jacobsen ratkaisee 3. osuudella ja niin kävi. Suomalaisista Saarinen oli avausosuudella todella hyvä, antoi joukkueelle mahdollisuuden taistella mitalista. Toisen osuuden Niskanen hiihti 7 sekunnin eron kärkeen kiinni, mutta teki sen viisaasti. Ei lähtenyt ekaan nousuun niin hullun kovaa kuin Kalla, mikä ruotsalaiselle sitten kostautuikin. Niskanen hiihti fiksusti ja vahvasti ja toi Suomen vaihtoon ensimmäisenä. Kolmannella osuudella Mononen oli surkea. Okei, ehkä kalustossakin oli jotain sanomista, mutta totuus on se, että hänellä oli voimat ihan loppu, eikä hänen tekniikkansa ollut kaksinen. Niinpä Jacobsen meni ihan omaa tahtiaan ja Ruotsin nuori Ebba Andersson venyi antaen mahdollisuuden Ruotsille taistella hopeasta. Ankkuriosuudella Pärmäkoski hiihti ok-hiihdon, muttei erinomaisesti. Hän ei päässyt maastossa Nilssonista karkuun ja kun tullaan stadionille, niin on selvää, että sprintteri voittaa. Varsinkin kun Krista ei osannut sulkea sisäkaistaa. Suomi sai kuitenkin pronssia.

Miesten kisassa Jauhojärvi oli todella vaisu. Okei hän kertoi ottaneensa väärän suksen, matalamman vaihtoehdon, mutta olihan hän vaikeuksissa heti alussa ylämäissäkin. Hän oli vähän pehmeä. Ei voi välttyä ajatukselta, että ikä olisi painanut. Mies hiihti keskiviikkona hyvin pertsan 15km, eikä palautunut viestiin. Iivo hiihti 2. osuudella hyvin, mutta ei loistavasti. Suurin yllätys oli kahdella ekalla osuudella se, että Ruotsi  putosi niin kauas, vaikka heillä oli nimekkäät hiihtäjät. Olivat yli minuutin päässä Suomesta ja meidän pronssimitali oli lähes kirkossa kuulutettu. Venäjä oli tässä vaiheessa Norjan kanssa kärjessä suorastaan dominoiden perinteisen osuuksia. Kolmas osuus oli kisan erikoisin. Yleensä se on sellainen välipala kovan kakkososuuden jälkeen ennen ankkuriosuutta. Siinä on yleensä vähän heikommat hiihtäjät. Niin se olikin nyt Suomella ja Venäjällä, mutta Ruotsi ja Norja yllättivät. Olin ajatellut, että Norja laittaa Sundbyn Iivon kanssa kakkososuudelle repimään eroa muihin ja Ruotsi laittaisi kaksi olympiakultaa ankkurina ratkaisseen Hellnerin viimeiselle osuudelle, mutta ei. Sundby ja Hellner olivat 3. osuudella ja se oli mm. Lari Lehtoselle liikaa. Hellner hiihti yli minuutin eron Suomeen kiinni ja jätti kaiken lisäksi meidän ankkuriamme lopussa. Lehtonen ei pysynyt edes Saksan ja Sveitsin perässä. Venäläinen, sotilaiden maailmanmestari oli outo nimi noissa arkeloissa, mutta hän taisteli hyvin ja pysyi Sundbyn peesissä kunnes lopussa putosi. Sundby saikin juuri sellaisen eron, mikä riitti ankkuriosuudella. Viimeisellä osuudella Ustjugov yritti ottaa Norjan kiinni, mutta Krogh hiihti taktisesti hienon hiihdon ja Norja voitti. Seuraava ryhmä hiihti todella hiljaa. Heikkinen sai heti alussa edellä menevät kiinni, mutta jäi kyllä se ratkaisuyritys liian myöhään. Kun mennään neljä kiekkaa ja yrittää vasta viimeisissä nousuissa, kun on muuten hiihdetty hiljaa, ei saa ketään pudotettua. Olisi pitänyt yrittää viiden kilometrin jälkeen. Kun toiseksi viimeisellä kierroksella olisi repinyt, niin pojat olisivat pehminneet ja viimeisen kierroksen nykäyksissä jääneet. Sillä tavalla Suomi olisi voinut tulla kolmanneksi. Nyt Halfvarsson oli liian kova kirimies, eikä Heikkinen olisi sitä loppukiriä voittanut, vaikkei olisikaan kompastunut. Tuon haverin takia toki Sveitsikin meni vielä ohi.

NAISTEN 30 km:

Raskas suojakeli oli poissa ja tilalle oli tullut suorastaan lentokeli. Jos olisi ollut raskas keli niin koko ajan parantanut Kerttu Niskanen olisi voinut pärjätä. Nyt oli melko selvää, että Pärmäkoski on ainoa Suomen toivo ja hänenkin vireensä oli mennyt päivä päivältä huonommaksi siitä upeasta yhdistelmäkisan hopeasijasta. Niinpä oli lähes selvää, että mitalistit tulevat porukasta Björgen, Kalla, Weng ja Jacobsen. Kiusaajan rooli jäisi Stadloberille ja Pärmäkoskelle. Kisasta tuli hyvin epätyypillinen naisten kisa, kun hiihdettiin niin pitkään porukassa. Lopulta Björgen voitti. Miksi näin tapahtui? Suurin syy on se, että vauhdinpitäjä Johaug oli poissa. Hänellä ei ole loppukiriä, joten hänen on pakko vetää. Marit sen sijaan pystyy voittamaan joka taktiikalla, joten ainoa tapa häntä vastaan pärjätä, on tosiaan yrittää pudottaa vauhdilla, mutta nyt ei ollut mukana kovakuntoisempaa naista. Wengin kunto on laskenut Tour de Skistä, eikä Kalla ole tänä vuonna ihan kanuunakunnossa. Jacobsen ei puolestaan voinut pitää vauhtia, sillä hänellä meni energiaa lähdön kaatumisen jälkeen tapahtuneeseen kiinniajoon. Lopulta Kallan sauva meni ratkaisuhetkillä poikki ja Norja otti neloisvoiton. Ei mitään seliteltävää.

MIESTEN 50 km:

Viiskymppiä on sellainen matka, että suuria eroja tulee oikeastaan vain raskaalla kelillä. Nyt kun oli lentokeli, niin miehillä riittää voimaa pysyä mukana ja voivat laskea sitten aina alamäissä ryhmän kiinni. Silloin siellä on suuri joukko, joka voi menestyä. Nyt kävi niin, että tuli melkoinen yllätyskolmikko Harvey, Ustjugov ja Heikkinen mitaleille. Toki kaikilla oli jonkinlaiset saumat mitaliin, mutta venäläinen näistä ainoastaan niitä ihan ykkössuosikkeja. Samoin se oli yllätys, etteivät norjalaiset ottaneet yhtään mitalia, vaikka heillä oli kova joukkue viivalla. Itseasiassa ”aina voittanut” Northug oli ennakkoon mielestäni vasta Norjan joukkueen viidenneksi paras hiihtäjä. Mielestäni norjalaiset tekivät taktisen virheen. Heidän olisi pitänyt vuorovedolla kypsyttää muita ja olisivat voineet sitä kautta pelata Sundbylle voittoa ja ottaa ehkä toinenkin mitali. Nyt se meni toisin, mikä on tietysti suomalaisten kannalta hieno juttu. Heikkisellä kulkenut kisat hieman alavireisesti, mutta nyt venyi oikeaan paikkaan. Ehkä osasyy oli siinä, että hänen osuudellaan viestissä ei menty niin kovaa (vrt. esim. Hellner) ja mies oli tuorein voimin lähtäviivalla. Toisaalta Masa hiihti taktisesti erinomaisesti ja ansaitsi pronssimitalinsa. Ei ollut mikään säkämitali, vaan mies oli koko ajan hyvissä asemissa ja kun laskettiin stadionille, mies otti niin hyvin viimeisen kurvin, että sanoin siitä vaiheessa: pronssia tulee. Toki Sundby vielä horjasti, mutta kun Heikkinen hiihti fiksusti (ja lähti ohittamaan kovemmalla vauhdilla ulkoa niin kuin Iivonkin olisi pitänyt tehdä parisprintissä), niin hänellä oli huomattavasti kovempi vauhti loppusuoralle tultaessa. Ei hän olisi Sundbylle enää hävinnyt.

Tosiaan kokonaisuutena hiihdot menivät hyvin. Oli muutama kisa, jossa tuli pieni epäonnistuminen ja mitali jäi saamatta, mutta toisaalta muutamassa kisassa tuli venymisiä. Niin se hyvässä joukkueessa kuuluu mennäkin. Parasta on se, että joukkuehenki tuntuu olevan loistava (pl. Anne Kyllönen) ja valmentaja mukaan lukien iloitaan onnistumisista. Suomalainen mieshiihto on palannut maailman huipulle. Iivo, Happo ja Musti saivat mitalin kaulaansa, naisissa puolestaan leveä taso riitti viestimitaliin ja Krista sai lisäksi henkilökohtaisen palkinnon. Tästä on hyvä jatkaa olympiatalveen. Sen jälkeen onkin sitten tenkkapoo. Jos Jauhojärvi lopettaa, niin kenestä viestiin tasokas hiihtäjä. Pystyisiköhän Hakola kehittämään kestävyysominaisuuksiaan.

Mainokset