Olli Jokinen – respect

Olli Jokinen lopetti virallisesti jääkiekkouransa tiistaina. Tämä tapahtui Florida Panthersin kohdatessa New York Rangersin kotikaukalossaan. Panthers-organisaatio oli tehnyt miehen kanssa yhden päivän sopimuksen, jotta hän sai lopettaa uransa sen seuran riveissä, jossa pelasi parhaat vuotensa. Olli onkin Florida Panthers pelaajista maaleissa ja pisteissä ykkönen. Sen lisäksi hän pelasi seitsemän vuotta joukkueessa, joista neljä kapteenina. Miestä arvostetaan siellä ja hän on perheineen tehnyt alueesta kodin itselleen – kenties loppuelämäksi.

Suomessa Ollia ei ole arvostettu koskaan kunnolla. Hän oli yksi niistä ensimmäisistä alhaisella ykköskierroksen numerolla varatuista pelaajista, kun LA Kings valitsi miehen 3. varausvuorolla 1997 draftissa. Aki-Petteri Berg oli mennyt pari vuotta aiemmin myöskin kolmantena, mutta esimerkiksi Teemu Selänteen varausnumero oli 10. Jokinen ei lyönyt itseään heti läpi NHL:stä, vaan hän palasi kesken kauden HIFK:hon, jossa oli voittanut edellisellä kaudella sm-liigan vuoden tulokkaan palkinnon. Tuo 1997-1998 kausi olikin täällä OJ:n tai Päällikön läpimurtokausi. Joukkue oli kaikkien aikojen paras, mitä liigajäillä on nähty ja Olli pelasi itsensä ikuisiksi ajoiksi historiaan. Ensin Suomi voitti joulun jälkeen Nuorten maailmanmestaruuden kotikisoissa Helsingissä tähtinään Olli Jokinen ja Niklas Hagman. Olin silloin ulkomailta Suomessa joululomalla ja katsoin finaalin televisiosta. Keväällä HIFK kulki voitosta voittoon kukistaen pudotuspeleissä vastustajat otteluvoitoin 9-0. Ratkaisevan 3. finaaliottelun Ilvestä vastaan ratkaisi Olli Jokinen – jatkoajalla. Olin paikan päällä. Olin tullut Suomeen pääsiäisen aikoihin lomalle ja menimme perheen voimin katsomaan ensimmäistä finaaliottelua. Mennessä Nordiksen edessä ostin joltain mustan pörssin kauppiaalta lipun 3. otteluun. Ajattelin, että joskohan menisi silloin jo poikki. Niin meni, HIFK voitti mestaruuden ja päällikkö punaiseksi värjättyine hiuksineen oli yksi juhlituista sankareista. Itsevarma ja sanavalmis Jokinen ei kuitenkaan ollut kaikkien mieleen. Siinä missä tänä päivänä Patrik Laineen itseluottamusta pidetään hyvänä juttuna, silloin OJ oli kansan mielestä ylimielinen.

Olli ei lyönyt tosiaan heti läpi NHL:ssä, vaan hänet treidattiin Losista NY Islandersiin, eikä sielläkään mennyt niin hyvin, joten hänet treidattiin edelleen Floridaan. Vasta Floridassa mies löysi itselleen oikean paikan. Sopivat pelikaverit auttoivat asiaa. Ollista tuli hyvätasoinen, moderni, isokokoinen sentteri, joka osaa tehdä myös maaleja. Vähän samantyyppinen pelaajatyyppi, mikä myöhemmin on yleistynyt mm. Barkovin muodossa. Olli oli jopa ainakin suomalaisittain edellä aikaansa. Valitettavasti Florida ei menestynyt. Siinä missä 1996 olivat menneet yllättäen uutena laajennusjoukkueensa finaaleihin saakka, niin nyt oli vaikeaa. Pleijareihin oli vaikeaa päästä änärin laajentumisen vuoksi, eikä joukkuetta onnistunut kokoamaan hyvin. Lisäksi hyvin monesti GM teki niin typeriä treidejä, että välillä oikeasti ajattelin, että tehdäänkö siellä Floridassa tahallaan huonoja ratkaisuja. Se, kun joukkue ei pärjännyt, loi sellaisen vaikutelman, ettei Olli osaa pelata. Suomessa siis. Hän sai silti valtavasti vastuuta, oli joukkueensa kapteeni ja todellinen supertähti Floridan kiekkopiireissä. Mikäli hän olisi pelannut missä tahansa muualla NHL:ssä, olisi hän ollut parhaina vuosiaan muutenkin todellinen supertähti. Muistan jonkun Sport FM:n aamuohjelman 2000-luvun alusta, jossa verrattiin suomalaisia ja ruotsalaisia pelaajia. Ruotsalaisia oli useita, jotka pärjäsivät joku Markus Näslund etunenässä. Suomesta pistepörssissä pärjääviä olivat vain Olli sekä Sami Kapanen. Ei Saku Koivu, eikä kumppanit.

Florida ei päässyt pudotuspeleihin, joten OJ vapautui lähes aina mm-kisoihin. Hän ei kieltäytynyt, vaan tuli rankan kauden jälkeen aina Leijoniin kun oli mahdollista, mutta ei saanut ansaitsemaansa arvostusta. 1995 kullan jälkeen Saku Koivu ja muut ankanpojat olivat puolijumalan asemassa, eikä Olli maajoukkueen kakkosketjun sentterinä ollut mitään. Osa valmentajistakaan ei oikein arvostanut hänen pelityyliään. Olli oli kuitenkin aina valmis ottamaan vastuuta ja ottamaan sen roolin, mitä oli tarjolla. Valitettavasti hän ei saavuttanut ikinä aikuisten arvokisakultaa, mutta kolme olympia- ja kuusi mm-mitalia löytyy hänen palkintokaapistaan. Erityisesti minulle on jäänyt mieleen Vancouverin pronssiottelu talvelta 2010. Välierä USA:ta vastaan oli ollut järkyttävä fiasko. Suomi hävisi 6-1. Peli oli 10 minuutin jälkeen jo 5-0 jenkeille. Valmentaja Jukka Jalonen ja maalivahti Miikka Kiprusoff olivat jäätyneet täysin. Pronssiottelukin alkoi huonosti. Kahden erän jälkeen Slovakia johti 3-1. Sen jälkeen alkoi tapahtua ja Olli Jokinen tuntui olevan se, joka otti johtajan viitan itselleen ja ratkaisi Suomelle pronssit. Ensin Nikke Hagman kavensi 2-3, jonka jälkeen OJ nakutti pari maalia ja Suomi siirtyi johtoon. Lopulta Filppula teki vielä tyhjiin 5-3. Tuo oli yksi suurimmista yhden pelaajan osoittamasta ”tahtomitalista”. Hän halusi voittaa. Toki ei se yhdestä miehestä ollut kiinni ja NHL pelaajat päättivät ottaa mitalin valmentajasta riippumatta, mutta Ollilla oli keskeinen rooli.

2014-2015 kausi oli Jokiselle vaikea. Hän pelasi kauden aikana vissiin kolmessa seurassa, eikä oikein missään mennyt hyvin. Alkoi spekulaatiot, että mies ei enää saisi NHL-sopimusta ja näinköhän tulisi seuraavaksi kaudeksi HIFK:hon vai menisikö Sveitsiin. Totuus oli kuitenkin se, että Olli oli pelannut tuon kauden loukkaantuneena. Hän meni leikkaukseen. Kun hän oli toipumassa, niin liikkui huhuja, että hänelle olisi vielä tarjottu NHL-sopimusta. Kului koko kausi pelaamatta ja kun ei viime syksynäkään palannut enää pelaajana änäriin, tiesin, että ura olisi ohi. Nyt tiistaina se sitten loppui ja Jokinen kertoi paikallisessa haastattelussa, että se pelaaminen ja oleminen jätkien kanssa kopissa on niin mukavaa, että sitä pelaa niin kauan kuin se on mahdollista. Nyt kroppa ei kestänyt enää kauempaa, mutta mittavan uran hän pelasi. On mukavaa, että Floridan verrattain nuori organisaatio osasi sitä arvostaa. Organisaatio on nykyään täynnä lahjakkuuksia, joten voi povata paljon menestyksekkäämpää tulevaisuutta kuin mitä Jokisen aika siellä oli. Seuralegendojen muistaminen on kuitenkin tärkeätä, kun pyritään sitouttamaan paikallinen väestö seuraan. Nuoret näkevät Ollin esikuvana ja laji sekä seura tulee koko ajan tunnetummaksi. Muistan kun kävimme 2003 siellä pelissä ensimmäisen kerran veljeni kanssa, niin siihen aikaan koko Fort Lauderdale – Sunrise alueella lätkä oli todella tuntematon laji. Joukkue ei menestynyt, tähtiä ei juurikaan ollut ja paikalliset pitivät lippuja kalliina. Moni asia on mennyt sen jälkeen pikkuhiljaa parempaan suuntaan.

Siviilissä OJ on ollut mukava tyyppi. Muistan about 2005 ajanjaksona, jolloin kesäisin Helsingin yöelämän keskus oli Kaivohuone ja sen VIP. Siellä juhlittiin rajusti ja iloisesti. Jokinen oli siellä mukana ja muistan tiettyjä kivoja yksityiskohtia tuolta ajalta. Nyt Olli on tietysti iän myötä rauhoittunut, eikä häntä Helsingissä oikeastaan näy. Jokisen perhe löysi peliuransa aikana samalla Floridasta kodin itselleen, jossa hän viihtyy. Hän alkoi viettää siellä yhä enemmän aikaa myös kauden ulkopuolella kesäisin, senkin jälkeen kun hänet oli treidattu pois Floridasta. Jääharjoittelumahdollisuuksia siellä ei vain ollut samalla tavalla NHL-pelaajille kuin vaikkapa Helsingissä, Turussa ja Tampereella, niinpä Olli päätti organisoida ne itse. Hän varasi jäävuoroja ja hankki valmentajan paikalle. Kun ura loppui, niin hän teki tuosta itselleen toisen uran, joka pitää hänet vähintään yhtä kiireisenä kuin pelaaminen piti aikanaan. Olli perusti kolmen muun ex-NHL-pelaajan (mm. HIFK:stäkin työsulkukaudelta tuttu Tomas Vokoun mukana) kanssa Floridaan nuorten akatemian. Ideana on se, ettei nuorten tarvitse muuttaa nuorena kotoaan ja siirtyä jonnekin Yhdysvaltojen pohjoisosiin, vaan voisivat asua kotona ja kehittyä pelaajina. Tämähän on esim. Kaliforniassa jo mahdollista. Floridassa sen sijaan mm. viime kesänä ensimmäisellä kierroksella varattu pelaaja kertoi draftin yhteydessä haastattelussa, että hän kun halusi asua kotona, tarkoitti se sitä, että hän joutui lentämään joka viikonloppu äitinsä kanssa jääkiekon vuoksi pohjoisemmille seuduille. Nyt tilanteeseen halutaan muutos. Olli Jokinen on tärkeässä roolissa opettaessaan näitä nuoria pelaajia. Toivottavasti jääkiekko saa jatkossa alueella vakaamman aseman ja Florida tuottaisi lahjakkaita NHL-pelaajia.

Hienon uran OJ pelasi. Oli kunnia nähdä hänet niin HIFK-, maajoukkue- kuin Panthers-paidassakin. Toivon kaikkea hyvää päällikön tulevaisuudelle.

Advertisements