Ostin Bianchin maantiepyörän

bianchi-impulso-105-11sp-compact-2016_prpage

Toisin kuin moni muu juoksijakollega, en ole hurahtanut maantiepyöräilyyn. Olen toki katsonut kisoja jo jostain Kari Myyryläisen ajoista 80 luvulta alkaen. Turun kortteliajot ovat televisiosta tulleet tutuksi, samoin kuin Tour de France ja Bernard Hinault vs. Greg LeMond. Telekom tallin valta-aikana 90 luvun lopulla tuli katsottua paljonkin lajia, Saksassa asuessani katsoin itseasiassa kesällä päivittäin Tourin etapin. Sitten kun tuli Festinan  joukkokäry, niin ystäväni Jack lähetti minulle Festinan lippiksen. Myöhemmin muutama opiskelukaveri Koen Hollannista, Dominik Sveitsistä ja Jack Englannista lähtivät Ranskan alpeille pyöräilemään, mutta minä en lajista vielä siinä vaiheessa innostunut. Ajattelin, ettei oo oikein mun juttu.

Myöhemmin olen ajanut oikeastaan vain maastopyörällä, spinningiä ja sitten noilla kaikenlaisilla kaupunkifillareilla hyötyajoa. Tämä vuosikymmen, varsinkin jalkavaivojen aikana on ollut sellainen tilanne ikäänkuin päällä, että piru vie, ostaisko vai eikö. Halusin aina Bianchin, sen näköisen tai siis ainakin värisen (celeste) pyörän, mikä oli Jan Ullrichilla. Kerran ostin jo viime vuosikymmenellä celesten väriset hanskat Fillarikellarista. Olin menossa spinningiin ja huomasin, ettei ole hanskoja mukana, joten kävin Annankadulla ostamassa. Pyörän ostaminen oli vaikeampaa. Vähän kuin sykemittareissa tilanne oli aina niin, että mikä on riittävän hyvä. Saa muka parempia diilejä, jos tilaa netistä sen ja sen merkkisen. Bianchi ei ole hintalaatusuhteeltaan hyvä. Kerran meinasin ostaa jo vähän paremman Bianchin Campagnolon Veloce vaihtajalla, kun olisi ollut hyvä tarjous, mutta se kaatui ehkä siihen väriin. Ei ollut celeste. Muuten olisin historian takia ehkä kuitenkin halunnut juuri nimen omaan Campagnololla, vaikka siitäkin monella on negatiivista sanottavaa.

Kun en tiedä lajista mitään, niin tarvitseeko sen pyörän olla teknisesti niin hyvä. Tarvitseeko olla hiilikuiturunkoinen, joka menee pilalle kun mällään ekan kerran tms. tai tarvitseeko käsin tehdyn GIOSin alumiinirunkoisen tai tarvitseeko edes Cannondalen hintalaatusuhteeltaan parasta mahdollista peliä. Ei. En vielä tiedä pidänkö edes lajista, mutta tiedän sen, että minulla ei ole allokoitavissa liikaa aikaa pyöräilyyn, mutta voisin viikonloppuisin ja joskus kesäiltoina lisätä kestävyyttäni ajamalla fillarilla. Puhumattakaan jos tulee jalkavaivoja. Niinpä tein nyt ratkaisun, kun näin hyvän diilin ylivuotisesta pyörästä, että ostan itselleni tässä tilanteessa riittävän hyvän pyörän ja katson, millaista maantiepyöräily on. Ennen kaikkea ostin pyörän, joka on minusta hyvännäköinen ja merkiltään legendaarinen. Se on Bianchi Impulso celestevärissä ja Shimanon 105 setillä. Koen, että Impulso voisi olla juuri minulle sopiva runko. Se ei ole varsinaisesti raaseri, vaan pidemmälle matkalle sopiva pyörä, jolla pitäisi olla mukava ajoasento, mutta vaikka se on alumiinia, niin se ei ole mikään älytön tärytin epätasaisilla alustoilla. Itseasiassa muutamia vuosia sitten sekä Milano-San Remo että Paris-Roubaix -klassikkokilpailuissa ammattilaisajajatkin ovat käyttäneet Impulsoa (toki paremmilla osilla varustettuna). Harvasta tämän hintaluokan pyörästä voi sanoa samaa.

Yhdessä vaiheessa mietin ostanko vähän paremman hybridin ja nyt talvella Kampissa minulle yritettiin myydä joku Feltin huippufatbike. Ne jäivät hankkimatta. Tänään sen sijaan tein ehkäpä 10 sekunnissa päätöksen, kokeillaan maantiepyöräilyä. Ehkä osasyynä oli se, että viruksen jälkeen juoksu on kulkenut huonosti. Pohkeet ja takareidet eivät oikein tee yhteistyötä kanssani, joten en tiedä. Haluan kehittää kestävyyttä ja sitten kun tuntuu, että voisi lähteä, niin mene juoksukisoihin.

2014 kesällä ostin jo pyöräilykypärän, nyt sille tulee käyttöä. Toivottavasti en kaadu fillarilla. Wish me luck!

Mainokset