Uimahousuvinkkejä

Lehdessä oli juttu uusavuttomuudesta tai en tiedä mitä uutta siinä on, jos joku on avuton. Jos on avuton, niin hän on avuton. Sinänsä oli ihmeellisesti otettu mukaan esim. lattiakaivon avaaminen. Minusta jos voi pahoin, kun avaa lattiakaivon, ei ole avuton. Nuo tuollaiset todella suuret, likaiset työt, ovat vähän liian rajua extremeä. On erikseen likaisen työn tekijät -ohjelmia. Aikanaan oli hyvä, kun esim. meillä Krunikassa oli talonmies. Hän teki kaikki hommat mitä pyysi. Hän oli siellä duunissa sen takia, että inssaa remppajuttuja. Tuollaisia lattiakaivojuttuja varten pitäisi olla alueellisia talonmiehiä. Kyllä minäkin voisin pahoin, jos sellaisen kaivon avaisin.

Asiasta innostuneena autan nyt avuttomia. Päivän vinkin aihe on uimahousut. Monet meistä ovat huomanneet, että ne kuluvat. Kangas menee ohueksi, persus kuluu läpinäkyväksi, ainakin niissä malleissa, joissa takaosa ei ole vuorellinen. Sellaiset uimahousut täytyy heittää menemään. Meriveden suola, aurinko ja uima-altaan kloori etc. edesauttavat tätä kulumista. Niinpä vaikka olisi käyttänyt vain hallissa kuten itse olen yksiä erittäin tyylikkäiden, vähän housuja muistuttavien lahkeellisten Speedojen kanssa menetellyt (niissä on mustalla pohjalla valkoinen ”tasku” piirretty taakse ja muutenkin kuviointi on tyylikästä), niin jossain vaiheessa huomaa, ettei niitä voi oikein uimahalliin enää ottaa. Niissä puolestaan, missä takanakin on vuori, tilanne on toinen, mutta niidenkin kangas kuluu lähes puhki ja väri haalistuu auringossa. Tulee mieleen, mitä niille voi silloin tehdä.

Jos käy usein altaassa tai luonnon vedessä umassa tai vesijuoksemassa, pitää ostaa useita uimahusuja. Perustreeniin halliin käy vaikkapa mustat uimahousut. Ostin viime vuonna kahdet Adidakset InterSportista. Toisissa lahkeet, toisissa ei. Tilanne on vähän eri jos haluaa ottaa aurinkoa, sillä silloin a) ei halua mustaa väriä kuumalle ilmalle ja b) se paikka voi vaatia suurempaa panostusta tyyliin. Tälläin värit ja kuvioinnit tulevat esille. Nämä mustat uimahousut, joita saa joka paikassa, ovat siis se bread and butter, joita käytetään usein ja paljon ja muut ovat sitten selektiivisessä käytössä.

Entäpä sitten ne, jotka ovat haalistuneet tai muuten kuluneet. Niihin annan vinkiksi b-luokan käyttötilanteet. Yksi hyvä esimerkki on luonnonvedessä uiminen. Jos on vaikka merenrannassa istumassa tai grillaamassa ja on shortsien alla uimahousut, niin ne voivat olla hyvin niitä haalistuneita. Parempi käyttää niitä pois kuin kuluttaa uusia. Meren suola ei ole ainoa asia, vaan monesti voi saattaa joutua menemään uimaan jostain rantakivikosta, jossa aallot heittävät uimaria kiviä päin, joten kulutus kankaalle on ihan eri luokkaa kuin tavallisesti. Toinen tapaus ovat kaikki nämä saunan jälkeen pikkaisen uimassa käyminet. Jostain saunavuorolta piipahdetaan mereen tai järveen, hotellissa tai laivalla käydään altaassa tai taloyhtiössä mikäli siellä on uima-allas. Kuluneemmat uikkarit on hyvä käyttää tällaisessa käytössä loppuun. Varsinkin kun monesti näissä pienemmissä altaissa käytetään paljon enemmän klooria ja muuta vastaavaa kuin noissa uimahallien tai maauimaloiden altaissa.

Hyvä puoli kuluneiden uikkareiden käyttämisessä on sekin, että tarvittaessa näissä tapauksissa uimahousut voi nakata käytön jälkeen roskiin ilman että se aiheuttaisi itselle mitään surua. Otetaan esimerkiksi saunominen ja uiminen, jonka jälkeen lähdetään kaveriporukalla kaupungille iltaa viettämään. Kuka haluaa ottaa märät uikkarit takin taskuun. Kesällä ei välttämättä ole edes takkia. Silloin on hyvä olla mukana sellaiset uimahousut, jotka voi heittää roskiin. Sama koskee hotellia silloin, kun jos käy vaikkapa aamulla uimassa. Kuka haluaa pakata märkiä uikkareita mukaan. Matkustuspäivänä ehdottomasti huonot uikkarit kehiin, jotka voi heittää menemään. Eli vinkkinä sanoisin: älä ikinä heitä kotona turhaan uikkareita menemään, jos ne ovat jollain tavalla vielä käyttökelpoiset, sillä tilanteita, joissa vaaditaan poisheitettävät uikkarit, tulee taatusti vastaan.

Mainokset