Arkipitkis ja sen vaikutukset

Pitkis, tuo viikon yksi avainharjoituksista juostaan yleensä viikonloppuisin. Useimmiten se on ohjelmassa sunnuntaina sen vuoksi, että viikon muista avainharjoitutuksista olisi hyvin palautunut. Jos tekee kolme avainharjoitusta viikossa, niin ne pitää jakaa sinne viikolle tasaisesti. Lisäksi maraton on yleensä sunnuntaina, jolloin harjoittelu on helppo rytmittää siten, että pidempi siivu on aina nimen omaan sunnuntaisin.

Jos ei tee kolmea avainharjoitusta viikossa, vaan vaikkapa kaksi, niin silloin tilanne on helpompi. Monesti sitä voi ajatella: juoksenpa pitkiksen lauantaina, niin jää sunnuntaille vähemmän lenkkeiltävää. Joku voi lähteä lauantaina ulos kaupungille ja pitää sunnuntaina lepopäivän. Tällöinkin lauantai on perusteltu. Joskus voi ajatella jopa juoksevansa molempina päivinä. Olen kahdesti tehnyt sekä la että su pitkiksen. Ensimmäinen kerta oli joku 5 vuotta sitten talvella, kun olin katsomassa Espoossa E24 kisaa ja juoksin siinä samalla reilu kolmekymppiä per päivä. Viime heinäkuussa juoksin myös yhdellä viikolla kaksi pitkistä haalien koko viikolta 115 kilsaa, mikä toi mukavasti määrää, jotta sain 400km kuukauden kasaan.

Arkisin en ole pitkiksiä tehnyt. Kahdesti olen arkipäivänä juossut pitkiksen. Joskus 6-7 vuotta sitten talvella juoksin kerran keskellä päivää aivan tyhjässä hallissa Arenalla 32km ja 2013 toukokuussa kävimme yksi perjantai-iltapäivä porukalla Nuuksiossa juoksemassa 35km. Eilen tuli kolmas arkipitkis, ensimmäinen illalla juostuna. Syynä tälle ratkaisulle oli se, että lauantaina jalat tuntuivat äärimmäisen väsyneiltä perjantain tempojuoksusta ja sunnuntaina päätin siivouksen vuoksi pitää kokonaan lepopäivän. Alkuperäinen ajatus oli skipata kokonaan pitkis ja juosta sunnuntaina lyhyt lenkki, mutta sitten kun pidinkin lepopäivän, niin ajattelin, että kenties maanantaina voisi kokeilla päivän päätteeksi pitkää lenkkiä.

Miten iltapitkikseen voi valmistautua? No ensinnäkin heräsin aikaisin, minkä seurauksena aloitin duunit aikaisin. Toisin kuin rapakuntoisilla persuilla, minulla ei ole mitään vaikeuksia kesäajan kanssa. Heräsin seitsemältä, söin tukevan aamiaisen ja lähdin liikkeelle. Lounaalla kävin n. klo 13 ja söin niin paljon kuin pystyn. Lihapullia, riisiä, salaattia, leipää… Kello 16 söin vielä banaanin. Mitään urheilujuomia en ollut pakannut mukaan, mutta otin sen sijaan kaksi Dexalin geeliä siltä varalta, jos energiaa tarvitsee.

Lopetin hommat sillä tavalla että ehdin Esport Bristoliin n. klo 18. Päätin etten tee mitään keskivartalotreeniä tms. alle, vaan suoraan matolle ajansäästämiseksi. Tai no okei, vedin 10 leukaa. Sitten juoksemaan. Alkukilsa oli tunnustelua 5min/km vauhtia, viereiselle matolle tuli samanaikaisesti kuin minäkin yksi mimmi, joka nosti vauhtia pikkuhiljaa. 10km/h, 11,5km/h, 12km/h… ajattelin, että tyytyy samaan, mikä minullakin on. Laittoikin 12,5km/h, jolloin hetken päästä laitoin itse 13km/h eli 4.36min/km. Olin päättänyt juosta vähän nopeamman pitkiksen, jotta kello ei olisi niin paljon kun lopetan. Olin myöskin päättänyt, etten juoksisi kovinkaan pitkää matkaa, vaan juuri sen 26km, mikä on pitkiksen alaraja Advanced Marathoning -kirjan mukaan. Niinpä tuo vauhti tuntui nyt sopivalta, mutta riittävän kevyeltä pk:lta. Mimmi nosti nopeuden samaan 13km/h. Mentiin pari kilsaa niin. Sitten hän nosti hetkeksi 13,5km/h, pidin pääni kylmänä. Hänellä meni piuhat korviin, joten en päässyt asiasta mitään kommentoimaan. Olisin voinut nokittaa, mutta arvasin, että hän uupuu ja minulla olisi sitten vielä parikymppiä jäljellä. Niin kävikin, hetken päästä hän otti toisen kerran juomaa ja näytti naamasta siltä, että on ihan loppu. Hän laskikin nopeudeksi 10,5km/h ja hölkkäsi sitä jonkun aikaa. Sitten hän lähti ja minulla oli se 20km lenkkiä jäljellä.

Vähän ajan päästä samalle paikalle asteli yksi jamppa, johon olen Esportissa tutustunut. Hän on 3.02 maratoonari. Juttelimme kuulumiset aluksi ja sitten hän laittoi kanssa piuhat korviinsa ja lähti tekemään vk-harjoitusta nopeuksinaan 14,5km/h ja myöhemmin 15,5km/h. Tuo nopeampi juoksu siinä vieressä rytmitti jotenkin sopivasti omaakin harjoitustani verrattuna siihen, että matolla olisi ollut joku kävelijä niinkuin toisella puolellani. Kun tunti oli harjoitustani kulunut, otin yhden geelin ja join muutaman kulauksen vettä. Matkaa oli kasassa joku 12,7km. Nopeutena koko ajan se 4.36min/h pois lukien se ihan alku.

Yhdessä vaiheessa katsoin puhelimesta lätkätulokset. Olin valmiiksi ottanut liigan sivuilta HIFKin matsin seurantaan, jotta voisin sen juostessa helposti katsoa. Sormenjälkitunnistus ei hikisellä kädellä tehnyt kuitenkaan yhteyistyötä, joten piti näppäillä koodi. Sain katsottua kuitenkin matsin tuloksen. 17min pelattu, HIFK johti 2-0. Bueno! Kerroin viereiselle matolle tilanteen ja hän sanoi: menee 7. peliin. Sanoin, että voi mennä ja lisäsin veikanneeni ennen sarjan alkua IFK:n vievän voitoin 4-2, mutta jos nyt tulee tappio niin HIFK lähtee lauluun keskiviikkona Turussa.

Sitten hänkin lähti siitä matolta ja jäin yksin taivaltamaan. Katselin ryhmäliikuntatunnille. Mietin miettivätkö tyypit sitä, että sama jätkä koko ajan matolla kun he tulevat salille, käyvät tunnilla, saunassa, suihkussa ja lähtevät pois vai eikö heitä edes kiinnosta, mitä muuta kuntokeskuksessa tapahtuu kuin se heidän oma liikuntasuorituksensa. Jengiä tuli ja meni. Moikkailin salille tulevia tuttujani ja jatkoin matkaa. Ajatus oli kirkastunut mielessäni. Kun kerran matto antaa kerralla laittaa max 120 minuuttia aikaa siihen, mutta siinä on 5 minuutin cooldown, niin pystyisin juoksemaan 26 kilometriä käynnistämättä mattoa uudestaan. Voin jopa hidastaa vauhtia lopussa ja saada jonkinlaisen palauttavan verran. Laskeskelin paljonko aikaa on ja päätin, että 22 kilsan kohdalla hidastan.

Join toisella tunnilla pari kertaa vettä, mutta päätin, että toista geeliä en tarvitse. Vaikka matolla oli ollut kuuma ja vaatteeni olivat läpimärät, hiki ei enää lentänyt samalla tavalla ja tunsin oloni hyvinvoivalta, energiat eivät loppuisi, eikä muutenkaan tuollaisella matkalla tule mitään ongelmaa. Lisäksi minulla oli päärynä pukukaapissa, jonka olin päättänyt syödä ennen saunaanmenoa. 22km tuli täyteen ja hidastin nopeudeksi 5min/km. Kun 24km tuli täyteen niin hidastin vielä nopeutta viimeiselle kahdelle kilometrille. Samalla juoksukaveri tuli viereiselle matolle. Sain vielä juttuseuraa kahdelle kilometrille. Cooldown löi päälle jossakin vaiheessa, mutta Precorille se on ihan ok. Se laskee vauhtia äkkiä, mutta kun sitä itse nostaa niin se antaa olla sen nopeuden koko sen cooldownin ajan. Startracissahan on niin että vaikka nostaisi nopeutta niin kone pudottaa sitä vähän väliä uudestaan koko ajan alemmaksi.

Lopulta 26km tuli täyteen ja aikaa treeniin oli mennyt hieman yli 2 tuntia. Menin pukuhuoneeseen, riisuin läpimärät kamat ja lähdin kohti suihkua ja saunaa. Kävellessäni söin kypsän päärynän saadakseni vähän virtaa, ettei tule saunassa huono olo. Olin itseasiassa todella hyvävoimainen ja saunoin oikein urakalla. Kävin suihkussa, puin ja lähdin pois. Kello oli n. 20.30. Kävin vielä Alepasta ostamassa alkoholittoman oluen. Janotti ja ajattelin, että siitä saisi hiilareita palautumista edistämään.

Kotona söin runsaasti, kahden ruokalajin illallisen. Ensin alle keitto ja tämän jälkeen pääruokana liharuoka, jossa luonnollisesti paljon perunaakin hiilareiden vuoksi. Proteiinit ja hiilarit. Otin toki keiton kanssa oluen ja pääruoan kanssa punaviiniä, mutta vain puoli lasia kevyttä pinot noiria. Palauttelu oli nyt tärkeimmässä roolissa. Sen jälkeen vielä telkkarin katsomista. A-Studio oli jo mennyt, joten katsoin Yle Fem -kanavalta Efter Nion loppuun, sen jälkeen Kymmenen Uutiset, Tulosruutu ja Teknavi. Suurta tyydytystä aiheutti se, että HIFK oli voittanut jatkoajalla. Olin sitä tulosta seurannut mennessäni kotiin, syödessäni ja katsoessani Efter Nioa. En ole koko kautena oikein pelejä jaksanut katsoa, kun on mennyt huonosti ja olen aina siihen kellonaikaan treenaamassa. En ole siis mitään Ruutu-pakettiakaan tilannut. Niinpä en nähnyt ratkaisua reaaliaikaisesti, vaan piti seurata tapahtumia liigan sivuilta. Onneksi se kääntyi meille. Tuo oli erittäin tärkeä maali. Nyt on vielä mahdollisuus päästä välieriin. Sen sijaan, jos eilen olisi ottelu päättynyt tappioon, olisi oltu liemessä.

Klo 23 päätin mennä sängylle lepäilemään. Söin vielä ensin hieman Apfelstrudelia ja join cokista, mutta sitten tosiaan levolle. Katsoin sängyssä maatessani vielä kolmosen sarjan Rizzoli & Isles. Tämän jälkeen oli tarkoitus mennä nukkumaan, mutta totuuden nimessä pitkis vaikutti sen verran, ettei nukuttanut. Olo oli ihan hyvä, mutta ei väsyttänyt, vaikka olin herännyt ennen seitsemää. Lopulta nukahdin yhden jälkeen. Yöllä heräsin kerran 4.20. Luulin että kello on paljon enemmän, kun olin kuullut hissin kulkevan, mutta ehkä se oli Hesarin jakaja. Seuraavaksi heräsin 6.22, mikä johtui siitä, että minulla oli jano. Join vähän vettä ja sain onneksi tälläkin kertaa unen päästä kiinni. Lopulta heräsin 7.30 kellonsoittoon.

Nyt aamusella on vähän kroppa ollut vielä väsynyt eilisestä pitkiksestä, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Pää pelaa ja kaikki muukin, joten pystyy tekemään kaiken mitä tarvitsee. Pelkkää duunia ei ole koko päivä, sillä mulla on parturi lounasaikaan. Sen jälkeen käyn passikuvassa ja yritän ekaa kertaa elämässäni tilata passin netin kautta. Se meni vanhaksi jo viime viikolla, mutten viitsinyt mennä passikuvaan ennen kuin olisin ollut parturissa. Leikkaaja laittaa vahaa jne. niin voin mennä suoraan sieltä kuvaamoon. Kätevää.

Tämän kerran kokemuksen perusteella voin suositella arki-iltanakin juostavaa pitkistä. Ainakin silloin kun sen lenkin ajallinen pituus ei ole kuin about 2h, niin ei se ole mitenkään paha juttu.

 

Advertisements