HIFK Fotboll, etsikkoaika ohi

Minulta on mennyt luottamus HIFK Fotbollin toimintaan. Viime vuoden toukokuussa pelkäsin, että vaikea ns. toinen kausi voisi johtaa putoamiseen ja vaadin vahvituksia kuten Mika Väyrystä. Hän tulikin ja joukkue säilyi sarjassa vaivoin. Nyt kun kolmas kausi on alkamassa, kaikki on kuitenkin valumassa käsistä. Joukkue on heikentynyt viime kaudesta (tuntuu, että Ykkösen Honkakin on vahvempi), rahaa ei ole mihinkään, sponsorit vähenevät etc. Mihin ihmeeseen katosi se ensimmäisen kauden hurmos ja etsikkoaika?

Nähdäkseni suurimmat virheet ovat olleet:

  • omistuspohja

Liigassa on lukemattomia esimerkkejä siitä, että intohimoinen rahamies lähtee soitellen sotaan ja saa seuran talouden kuralle. Jossain vaiheessa hän ei enää voi tai halua pumpata sinne rahaa, jolloin seura putoaa liigasta. TPS ja Haka hyviä esimerkkejä. On myös tapauksia, joissa ei ole ollut rahamiehiä, mutta silti on lähdetty rakentamaan menestystä liian nopeasti. Ainakin Jyväskylässä, Espoossa ja Tampereella seura kaatui siihen, että kurkotettiin kuuseen ja haluttiin valloittaa eurokentät äkkiä. Niinpä on ymmärrettävää, että HIFK halusi edetä varovaisesti, eikä antaa päätösvaltaa kenelle tahansa. Asialla on valitettavasti toinenkin puolensa.

Kääntöpuoli on se, että tuollainen yltiöromanttinen toimintatapa, jossa fanit saavat omistaa seuraa ”pikkukillingeillä” eivät ensinnäkään takaa kunnollisia toimintaedellytyksiä ja toiseksi eivät saa kunnollista porukkaa organisaatioon töihin. Ihmettelin pitkään, miksei sinne oteta pääomistajaksi jotain niklasherliniä, jolle tuollaiset liigaseuran summat eivät ole iso raha, mutta nyt olen sitä mieltä, että kenties on yritetty, mutta eivät tule, jos eivät saa päätösvaltaa. On turha antaa rahaa taitamattoman seurajohdon käytettäväksi.

  • Klacken vs. itäkatsomo

HIFK halusi olla heti alusta saakka kansainvälinen seura siinä mielessä, että fanit olisivat päädyssä. Klackenista luotiin punainen meri, jossa keskiosa on seisomakatsomo. Se loi loistavan tunnelman ja sopi upeasti varsinkin derbyihin. Muiden matsien osalta päätös on ollut virhe.

Jos ja kun molempia katsomoita ei voida pitää auki niin silloin pitkä sivu eli itäkatsomo pitäisi olla se, joka on auki, ei pääty. Sinne pohjoispäätyyn ei paista ikinä aurinko ja päädystä on hankalampi katsoa peliä. Intohimoiset fanit toki haluavat mennä päätyyn hyppimään ja laulamaan, mutta se suuri potentiaalinen satunnaisyleisö jää pois. Moni ostaa mielummin kausarin tai irtolippuja HJK:n peleihin, kun pääsee aurinkokatsomoon.

Klubillahan vertailun vuoksi meni ainakin kymmenen vuotta kunnes pystyivät luomaan sen Klubipäädyn. Sitä ennen heidän faninsa olivat itäkatsomon etelän puoleisessa päässä. Samalla tavalla olisi HIFK:n pitänyt aloittaa. Derbyissä fanit päätyyn, muuten itäkatsomon pohjoisen puoleisessa osassa kunnes on tarpeeksi katsojia. Nyt lähdettiin oikeasti talousmielessä perse edellä puuhun, kun avattiin tunnelmakatsomo ensin, joka ei tuo rahaa riittävästi.

  • fanien imago

Tässä blogikirjoituksessa käsitellään hyvin sodanjälkeistä aikaa kaupungin futiskuvioissa. Lainaan muutaman kohdan:

Helsingin Suurista oikea työväenjoukkue on Palloseura, HPS. Työväenseura on oikeastaan liioittelua. Työttömienseura on ehkä kuvaavampi. Sen kannatusaluetta oli Pitkänsillan pohjoispuolelle vuosisadan alussa muotoutunut työläiskaupunginosa, alkoholismin ja siveettömyyden leimaama paheiden pesäke. Vallilasta lähtöisin ollut Palloseura oli Åke Lindmanin sanoin: ”todellinen rosvojoukko”. HPS ei kuvia kumartanut, tärkeää sille oli vain voittaminen. Keinolla millä hyvänsä… Myös HPS:n kannattajat tunnettiin törkeyksiä kentän laidalta huudelleena siivottomana porukkana pikkurikollisia.

Kiffen oli Kruununhaan porvareiden perustama, mutta kamppailussa suomenruotsalaisten nuorten sieluista se edusti proletariaattia… Joukkue koostui atleettisista nuorista miehistä trimmattuine pienine viiksineen. Sen peli oli sulavaa, pantterimaista.

Nuorekkaan Kiffenin vastavoimana toimi porvarillinen ja konservatiivinen HIFK. Vanhoillisen seuran perusta oli puhtaassa kilpailussa ja urheilullisuudessa. Se ei sallinut kotiotteluihinsa työväenseurojen törkysuisia kannattajia ja piti aina itseään tällaisen käytöksen yläpuolella. Se oli ehdottoman eksklusiivinen, mutta myös kaunein ja paras.

Onko tässä eksklusiivisuudessa, kauneudessa ja parhaudessa mitään samaa Stadin Kingien kanssa? Joskus tulee mieleen, että osa kannattajista sopisi hyvin HPS:n rosvoporukoihin. Ajat ovat muuttuneet. Tietysti pitkä korpivaellus alasarjoissa sai paljon muutosta aikaan ja sieltä altavastaajan lähtökohdista tuleminen ei ole paras mahdollinen tilaisuus hankkia eksklusiivista kannattajakuntaa, jota sen sijaan jääkiekkopuolella on aina ollut runsaasti. Niinpä ei ole ihme, että HIFK:n futiskannattajiin liittyy negatiivisiakin konnotaatioita kuten uusnatsit, tappelut, riehuminen ja ylilyönnit. Se ei ole helppo silloin houkutella perheitä ja varakkaampaa ylempää keskiluokkaa pelejä seuraamaan.

On ymmärrettävää, ettei tänä päivänä voi välttyä ylilyönneiltä ja kaikilla on ongelmafanejakin. Samoin on totta, että osa uutisoinnista on ollut ylitseampuvaa. Derbyjä ennen muka tapahtuu välikohtauksia, mutta toisaalta kun itse on ollut niissä peleissä, niin ei ole nähnyt mitään negatiivista. Ongelma on lähinnä se, että jos valtaosa eli se näkyvä pohjoispääty käyttäytyy jollain tavalla negatiivisesti tai syntyy mielikuva, että siellä käyttäydytään sillä tavalla, mikä ei sovi perheen pienimmille, niin se asettaa seuran ikävään valoon. Se näkyy silloin kukkarossa. Sponsoreita ja suurta yleisöä seura ei kiinnosta. Valitettavasti.

  • rekrytoinnin epäonnistumiset

Kun resurssit ovat pienet, pitäisi kaikissa avainrooleissa olla parhaat mahdolliset kyvyt. Toisaalta kun ei ole resursseja maksaa juuri mitään, niin mistä sellaisia kykyjä löytyisi. Vieressä on HJK, joka on pelkästään viimeisenä kolmena vuonna tehnyt yhteensä 1,5 miljoonaa voittoa, vaikka heillä on ollut suuri liikevaihto. Sen lisäksi ainakin SJK, KuPS, MIFK ja Inter toimivat selvästi suuremmalla selkänojalla.

Seuralla ei ole varsinaista vahvaa juniorityötä vielä, mitä esimerkiksi HJK:lla ja Hongalla on, mutta se voisi toimia hyvänä ponnahduslautana liigaan muille pk-seudun pelaajille. Täällä on paljon seuroja. Pitäisi olla vain urheilutoimenjohtaja, joka olisi hyvässä yhteistyössä kasvattajaseurojenkin kanssa. Nyt viime kauden jälkeen utj-vakanssi taitaa olla kokonaan jäänyt pois. Määttä siirtyi tekemään hommia KuPSille. Samoin valmentajan pitäisi mielestäni olla sellainen, joka on hyvä nuorten pelaajien kehittäjä. Honsu ehkä niin olikin. Hän nosti seuran alasarjoista liigaan, mutta viime kaudella hänen taipaleensa päättyi, kun joukkue meni takalukkoon. Välttääkseen putoamisen hänet erotettiin ja tilalle tuli kokenut Muurinen. Pitkällä tähtäyksellä en usko Muurisen olevan hyvä ratkaisu. Hän on tottunut coachaamaan parempaa materiaalia. Nyt on vähän väärä mies väärässä paikassa.

  • toimitusjohtaja ja muu office

Tärkein henkilö on tietysti toimitusjohtaja sekä hänen oikea kätensä. Tarvitaan tarinaa, joka hyödyntää brändin ja sen potentiaalin. Muut henkilöt voivat toimia officella vaikka makkarapalkalla ja niitä voidaan tapauskohtaisesti hankkia apuun, mutta kaksi huippuammattilaista pitää olla. Pitää rakentaa tarina ja se pitää myydä hyvin. Täytyy hankkia a-luokan yhteistyökumppanit, jotka tuovat rahaa sisään ja peleihin vieraita aitioihin. Lisäksi pitää olla erinomainen myynti-, markkinointi- ja mainososaaminen. Samoin sosiaalinen media pitää osata hyödyntää hyvin. Nyt tämä osasto ei toimi ollenkaan, jos rahat ovat loppu tai ainakin vähissä.

Miten käy?

En usko tähän kauteen ollenkaan. Mitkään merkit eivät viittaa hyvään kauteen. Sen sijaan putoaminen, rahojen keskenloppuminen ja muut negatiiviset asiat ovat hyvinkin mahdollisia. Itseasiassa koko tilanne suututtaa todella paljon. Minusta potentiaalia on, mutta sitä ei hyödynnetä. Joskus heinäkuussa 2015 alkanutta etsikkoaikaa ei ole hyödynnetty.

Advertisements