Elämänmuutos

IMG_20170408_235148_016.jpg

Ostin Hulluilta Päiviltä kirjan Aki Hintsa – Voittamisen Anatomia. Se oli yksi niistä kirjoista, joita harkitsin pyytäväni joululahjaksi. Pyysin kuitenkin ajankohtaisuuden vuoksi Laura ja Saska Saarikosken kirjoittaman kirjan Trump. Lisäksi täytyy myöntää, että inhoan todella paljon tämän kirjan irjoittajaa Oskari Saarta. Ensinnäkin hän oli huono formulaselostaja. Ei seurannut kilpailua, vaan oli usein pihalla radan tapahtumista, kun keskittyi johonkin twitter-viesteihin. Toiseksi hänellä oli valtava inho Keke ja Nico Rosbergia kohtaan. Sellainen vuosia jatkunut selittely siitä, ettei Nico olisi muka suomalainen, on todella vastenmielistä ja menee näiden Suomen sisu ja muiden vastaavien järjestöjen huru-ukkojen kanssa samaan kategoriaan. Halusin kuitenkin lukea Hintsasta ja nyt tuo halpa hinta oli trigger, joka sai ostopäätöksen aikaiseksi.

Luin kirjaa lauantai-iltana ja pikkupätkän sunnuntainakin kunnes 123 sivua luettuani päätin pysähtyä. Tuli vaalit väliin. Vaaleissa Vapaavuori voitti ja kokoomus menestyi hyvin. Minun äänestysalueellani kokoomus sai 55% äänistä ja kun olen katsonut Hesarista ja Metro-lehdestä raportointia, niin hyvin monilla muillakin äänestysalueilla sekä Helsingissä että Espoossa kokoomuksen kannatus on ollut yli 40%. Tämä laittoi ajattelemaan. Vapaavuoren hyvä menestys toi todella hyvän mielen. Sellaisen yhteenkuuluvuuden tunteen muiden äänestäjien kanssa, jota ei esim. juoksussa pääse kokemaan. Tuntuu, että elämässäni ongelma on nimenomaan juoksu ja sen parissa olevat ihmiset. Se syö miestä ja aiheuttaa ristiriitoja. Minua haukutaan ympäri internetiä. Alunperin kun minulla alkoi juoksu kulkea, minua alettiin vainota Juoksufoorumilla. Numerolapunraiskaajien paapojat ja muut vastaavat alkoivat kuumottaa minua. Sitten kommunistit Seppo ja SannaK lavastivat jonkin ihmeellisen puliukkocasen, jonka seurauksena laittoivat minut pihalle sieltä foorumilta. Lisäksi kilpailutapahtumat ovat ankeita. Esim. Aktia Cupissa suoraan sanottuna ruoskitaan henkisesti juoksijoita, kun laitetaan heidät ala-arvoisiin olosuhteisiin. Sekään ei ole yllätys, että niin tapahtuu, sillä kisa järjestetään punaisessa kaupungissa Vantaalla. Paljon on Vantaanjoessa vettä virrannut sitten sisällissodan, mutta ei sadassa vuodessa paljon ole muuttunut. Porvareita ja oikeistolaisia vihataan yhä syvästi.

Nyt päätin Hintsasta kirjaa luettuani, että muutoksen on tapahduttava. Haluan vanhan elämäni takaisin, ajan ennen juoksemista. Ajan jolloin minua ei tuolla tavalla kohdeltu. Ajan jolloin ihmiset olivat samalla puolella, samanhenkisiä. En halua enää käydä tuolla yöelämässä niinkuin joskus, mutta en halua myöskään tapella kommarijuoksijoiden kanssa yhtään enempää. 2014 kevään vakava sairastuminen, josta kesti toipua 1,5 vuotta oli hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun kaikki ei ole kunnossa. Tässä kirjassa mainitaan sveitsiläinen nainen, joka oli tullut vastaanotolle polvivaivojen vuoksi, mutta lopulta Hintsan diagnoosi (kirjan sivulla 103) oli elimistön autoimmuunireaktio eli Hintsan mukaan naisen immuunijärjestelmä oli hyökännyt elimistön omia, terveitä soluja vastaan. Turvonneet ja kipeät polvet olivat oire stressistä. Henkinen paine oli niin kova, että nainen alkoi oireilla fyysisesti. Minusta tuntuu, että oma tilanteeni oli samankaltainen.

Pohditaanpa tätä asiaa eteenpäin. Hintsa-kirjan sivulla 69 sanotaan: hyvinvointi on menestyksen perusta ja edellytys. Ei ole kohtuullista edes odottaa urheilullista tai muuta menestystä, jos ihminen ei voi hyvin. Toisin sanoen ennen kuin keskitytään voittamiseen, pitää perustan olla kunnossa. Korttitalon päälle ei voi asettaa tiiliskiveä.

Kirjassa kerrotaan paljon Hailesta, joka on täydellisin Hintsan koskaan kohtaama urheilija. Hailella on kaikki tasapainossa, vaikka elämä onkin rakennettu palvelemaan täydellisesti juoksemista. Kirjassa sanottiin myös, että Haile ei väsynyt tai kyllästynyt juoksemiseen eikä fyysisesti hyvin kuluttavaan elämäänsä vaan lähti aina iloisena harjoittelemaan. Kuntosaliharjoittelusta sanotaan: kuntosaliharjoittelukin oli sosiaalinen tapahtuma, jossa juttu lensi ja tunnelma oli iloinen. Miehet saivat yhteishengestä energiaa. Harjoittelemaan oli mukava mennä. Tässä on se ongelman ydin Suomessa. Juoksijoiden kommunistisuus ja pahantahtoisuus toisia kohtaan on johtanut siihen, että ajoittain harjoittelemaan ei ole mukava mennä tai viimeistään lenkillä tulee negatiiviset ajatukset mieleen. Kilpailuihinkin lähteminen on kurjaa, kun ei tiedä onko mulkkuja paikalla vai eikö. Se on ihan eri tilanne kuin joku viisi vuotta sitten. Kuntosalista toki voi sanoa samaa kuin Hailen tapauksessa. Minusta Esportissa on yhteishenki ja se johtuu siitä, kun se on porvarisali. Kukaan ei yritä laittaa siellä kapuloita rattaisiin.

Hintsa oli myös Mika Häkkisen lääkäri ja kun ura oli loppumaisillaan, mies otti ensin sapattia formuloista ja päätti sitten olla palaamatta kuljettajaksi. Sivulla 81 todetaan seuraavasti: Sitten, vähän kerrallaan, kiinnostus alkoi hiipua. Muut asiat vaikuttivat tärkeämmiltä kuin F1. Vapaus tuntui Häkkiseltä taivaalliselta. Mulla on alkanut tuntua samalta juoksun suhteen. Haluaisin saavutta tavoitteeni maratonilla ja puolimaratonilla, mutta en tiedä olenko enää valmis siihen mitä se vaatii. Nyt viikonloppuna esim. oli ihan kiva heittää kevyitä lenkkejä, mutta olenko valmis tekemään sitä todella määrätietoista, kovaa harjoittelua, kun tiedän, että saan siitä vain paskaa käteen. Se on ihan sama meneekö kisa hyvin tai huonosti, niin Juoksufoorumin porukka käy ties missä Facebookissa, Suomi24:ssa jne. kirjoittamassa minusta roskaa. Sivulla 92 corea eli ydintä käsittelevässä luvussa kerrotaan tyytyväisyyden olevan kyky olla onnellinen, vaikkei olisikaan vielä saavuttanut tavoitettaan. Matkasta nauttiminen ja hetkessä eläminen ovat yhtä tärkeitä kuin tavoitteiden saavuttaminen ja intohimo. Tässähän se ydinongelma on. Mä en juoksun parissa olevien ihmisten vuoksi nauti matkasta ja hetkessä elämisestä. Nautin muista asioista enemmän, missä ei ole samanlaisia lieveilmiöitä kuin juoksussa. Niinpä pitää harkita, haluanko enää kilpailla juoksussa.

Ensimmäinen muutos mitä pitää tehdä on se, että unettomuus on saatava kuriin. Hintsan mukaan voi tehdä korkeintaan kolme muutosta kerralla ja niitä pitää noudattaa vähintään kolme kuukautta, jotta se olisi pysyvää. En lähde mihinkään radikaalisiin muutoksiin nyt, mutta haluan nukkua enemmän. Koen, että olen jatkuvasti väsynyt, kun nukun 5-6 tuntia yössä. Pääsiäisenä ajattelin yrittää nukkua kunnolla ja levätä muutenkin. Lisäksi sellaisten keskeneräisten, roikkuvien asioiden lukumäärä pitää saada pienemmäksi. Asiat pitää saada jollain tavalla päätökseen.

Harjoittelen nyt suht säännöllisesti ja käyn lenkillä, mutta en halua oikein miettiä mitään systemaattista harjoittelua. Minua suoraan sanottuna ei edes nappaa joku maraton nyt yhtään. Jätän takaportin auki sille, että menisin Frankfurtiin lokakuussa alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti, mutta silloin täytyy olla aito halu kilpailla ja tehdä hyvä tulos. Hyvä tulos edellyttäisi alimatkan kisojen juoksemista. Kymppejä, puolikkaita jne., mutta en rehellisesti sanottuna tiedä, haluanko kilpailla enää Suomessa. Koko laji on täällä niin vastenmielinen tällä hetkellä. Vasemmistolainen ja sellainen, jossa koko toiminta perustuu toisten juoksijoiden kampittamiseen ja internetpalstoilla kiusaamiseen.

Seuraava mietinnän hetki tulee silloin kun olen lukenut tämän kirjan Aki Hintsasta kokonaisuudessaan eli viimeistään pääsiäisenä. Hintsa vaikuttaa olleen todella järkevä, viisas lääkäri, joka ymmärtää ihmisen kokonaishyvinvoinnista paljon. Tulen ottamaan joistain neuvoista ns. vaarin. Se on ihan selvä ja aika näyttää miten se tulee vaikuttamaan nyt sitten juoksuun ja löydänkö todellisen motivaation tavoitella systemaattisesti hyvä tuloksia.

Mainokset