En ole kiltti tonttu

Eilen oli vuorossa yassot toisen kerran. Nyt jalassa todella vetelän oloiset Salmingin Distance A3:t. Mietin lämmitellessäni salin puolella: otinko liian taipuisat kengät. Ajatus oli se, että jos New Balance Vazee Pace on kenkä, joka tavallaan itsestään antaa nopean askeleen niin entäpä jos kokeilen vedossa vähän toisenlaista tossua. Olen ajatellut viime aikoina, että nämä Salmingit olisivat enemmänkin salin yleistossut ja esim. AMT-treeniin hyvät, mutta eivät niinkään niin paljon juoksemiseen. Ovat aika rajut jaloille, koska natural running alhainen droppi ja muutenkin taipuisa. Toisaalta tossut ovat äärimmäisen hyvännäköiset, joten sopivat salille hyvin. Nyt joka tapauksessa otin ne vetoihin ja olin vaikeuksissa.

En voi syyttää pelkästään tossuja, vaan juokseminen oli muutenkin työlästä. En laittanut vauhdiksi kuin 17km/h eli 3.31min/km, mutta tuntui, että olin aika lujilla. En ole viime aikoina määrällisesti treenannut paljon, mutta olen nukkunut vähän. Polttanut kynttilää molemmista päistä. Pääsiäisenä olisi tarkoitus levätä, mutta se ei eilistä treeniä auttanut. Tein siis VR + 8x800m/400m hölkkäpal. + VR, yht. 14km. Vauhtina tosiaan tuo 3.31min/km ja tekemistä oli. Mietin siinä, että kumpi on nyt oikea analyysi: se, että olen hieman laskukunnossa vai se, että väsyneenä kulkee huonommin ja tuollainen rasitus on lopulta hiton hyvä juttu kunnon kannalta. Monesti maraharjoittelussa kovat viikot ovat raskaita, mutta lopulta kun keventelee kisaan, kulkeekin sitten oikealla hetkellä mainiosti.

Olen palannut ajassa taaksepäin. Luin 80-luvun SAS:n tähtijohtajan Jan Carlzonin kirjaa Pyramidit nurin! (Riv pyramiderna!). Siteeraan häntä nyt:

Johtaja josta puhun ei ole mikään viihdyttäjä ja laulunjohtaja – eikä myöskään mikään kiltti tonttu. Minun mielessäni on henkilö joka pystyy vakuuttamaan koko yrityksen henkilökunnan ja muut sidosryhmät siitä että johdon strateginen kokonaisnäkemys on oikea – tai ainakin käyttökelpoinen. Hänen tulee pystyä esittämään visionsa, niin että tavoitteet ja strategiat tuntuvat järkeviltä ja uskottavilta. Tähän tarvitaan valistunutta diktaattoria joka pystyy sanomaan: ”Näin ovat asiat! Ja tätä minä vaadin teiltä!” Hänhän ei pysty määräämään että hänen kuvansa on oikea – joten hänen on vakuutettava ihmisille että se on sitä. On aina olemassa ihmisiä joita on mahdotonta saada vakuuttumaan, ja heiltä täytyy odottaa lojaalisuutta. Elleivät he halua olla edes lojaaleja yhteistä pääsuuntausta kohtaan, silloin johtajan on oltava siinä määrin jämäkkä että ilmoittaa heille etteivät he voi jäädä yrityksen palvelukseen.

Pahoittelut siitä, että joko Carlzon tai suomentaja ei kauheasti välimerkkien käytöstä lämpeä, mutta asia on sen sijaan timanttia. Eikä se päde pelkkään työelämään, vaan myöskin vapaa-aikaan kuten juoksuun. Minä en ole kiltti tonttu, vaan olen vaativa johtaja. Vaadin itseltäni ja muilta jotakin. Sen vuoksi numerolapunraiskaus ja laiskuus ei tule kysymykseen. Jos ihmisillä ei ole yhteistä pääsuuntausta, joita kohti pyrkimiseen ovat lojaaleja, niin silloin heistä pitää päästä eroon. Juoksufoorumilla esim. jostakin syystä ei ole kaikille selvää se, että urheilussa on tarkoituksena kehittyä. Kaikille normaalijärjellä varustetuille ihmisille on luonnollista se, että jos menee jonkun urheilulajin pariin, jossa järjestetään kilpailuja kuten vaikkapa juoksussa maratonit, puolimaratonit ja kympit, niin silloin jokaisen tavoitteena tulee olla se, että pärjäävät mahdollisimman hyvin. Miksi muuten olisivat mukana? Koska näin ei ole, vaan siellä on sellainen epäterve alisuorittamiseen ja löysäilyyn kannustava ilmapiiri, johon foorumin ylläpitäjä ei puutu, niin silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin suositella sitä, että on pakko keksiä joku vaihtoehtoinen yhteisöllisyyden muoto juoksussa kuin mitä tuollainen nettifoorumi on. Valitettavasti minulla ei vain nyt ole siihen aikaa tarpeeksi käytettävissäni.

Mitä enemmän tulee ikää, niin sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, että ihminen pystyy paljon enempään kuin mitä kuvittelemme, mutta pitää valita oikeat jutut. Jos on väärässä jutussa mukana, tulee sellainen tunne, onko tässä mitään järkeä. Toki sellainen voi tulla muutenkin, mutta siitä ajatuksesta pääsee eroon ottamalla vaikkapa pari lomapäivää, lataamalla akut ja virittämällä itsensä taas täyteen iskuun. Tässä on hyvä opetus esim. työelämään. Olen sitä mieltä, että johtajana esim. pitää sanoa ei sellaisille työtarjouksille, joita kohtaan ei koe intohimoa. Pitää olla vakuuttunut siitä, että pystyy tarjoamaan sellaisen vision, joka on menestyksekäs. Visio pitää myös pystyä toteuttamaan eli siihen pitää olla joko käytettävissä olevat resurssit mukaan lukien työntekijät tai ainakin mahdollisuus sellaiset hankkia. Lähimmät yhteistyökumppanit eli ydinryhmä pitää olla hyvä ja heidän pitää olla valmis menemään sitä yhteistä maalia kohti. Muuten ei voi pärjätä, vaan joutuu pelkästään taistelemaan tuulimyllyjä vastaan ja palaa loppuun. Pitää siis olla intohimoa sitä asiaa kohtaan, visio menestystä kohti ja sekä kyky että mahdollisuus toteuttaa se visio.

Tämä on nyt siis ajatus tänään. Ei kannata olla kiltti tonttu. Siitä ei kukaan hyödy mitään.

Mainokset