87m€ lottovoitto

Iltapäivälehdissä päivitellään: lottovoittaja ei ole vieläkään ilmoittautunut. Ai kun kauheata – varsinkin kun pyhäkin ollut. En osallistu tuohon humpuukiin, vaan käsittelen itse varsinaista rahasummaa.

Kimppalotto on syvältä

On aivan mahtavaa, että voitto meni yhdelle! Koen kimppalotot vastenmielisiksi. Ensimmäistä kertaa minulle yritettiin tarjota kimppalottoa 80 luvulla, kun isoäitini ehdotti, että lottoaisimme kimpassa. Pidin ajatusta naurettavana, sillä mahdollinen voittosumma oli niin pieni. Kieltäydyin siis. Joskus kioskilla myyjä on yrittänyt saada minut osallistumaan kimppalottoon. Kimpaannun tuollaisista ehdotuksista. Älytöntä ajatella, että jos pääpalkinto on vaikkapa 60 miljoonaa, niin haluaisin siitä vain kymmenesosan. Vähän sama kuin jos menisin kilpailuun valmiiksi häviämään.

5 miljoonaa vs. 87 miljoonaa

Mitä eroa on sillä, että voittaa tuollaisen summan yksin ja sillä, että saisi pienen muutaman miljoonan potin kotimaisesta lotosta tai eurojackpotin kimppalotosta? Se on hyvin yksinkertaista. 5 miljoonaa on näpertelyä, jolla ei ole juurikaan mitään vaikutusta mihinkään. Okei, henkilö saa hieman paremman kämpän pääkaupunkiseudulta, kenties kesähuvilan saaristosta, parempia autoja ja sitten jää vielä rahaa, mitä voi laittaa indeksirahastoon. Käteinenkin mahdollistaa ainakin jonkun aikaa entistä korkeamman elintason, mutta ihan työelämästä syrjään tuollaisen voiton myötä ei kannata jäädä.

Sen sijaan 87 muljoonaa on ihan eri ballgame. On ihan sama millä tavalla henkilö saa tuollaiset 50-100 miljoonaa, on se sitten yrityksen myynnistä, perintönä, lottovoittona tai vaikkapa ajamalla formulaa niin se mahdollistaa ihan erilaisen elämäntavan, mutta siihen sisältyy mielestäni myös vastuu.

On hyvä, että varakkaita on

Liviltä tuli eilen ohjelma Monacon Yacht Showsta. Siinä kallein myynnissä ollut jahti maksoi 175 miljoonaa euroa. Pelkästään sen vuosittaiset käyttökustannukset olivat 10 miljoonaa ja henkilökuntaa ko. botskissa on 29. Kaikki on viimeisen päälle. Tuo on tietysti äärimmäisyyksiin menevää luksuksen tavoittelua, johon on varaa vain miljardööreillä. Ohjelmassa sanottiin, että superjahdit ovat nykyajan kartanoita. Jos ihmisellä on jo 5 taloa, hän ei oikein voi niitä lisää hankkia, mutta hän voi teettää omien toiveittensa mukaisen superjahdin, jossa hän voi olla rauhassa ja viettää aikaa tuttaviensa kanssa. Lisäksi rikkaiden keskuudessa on kilpailua, joten jahdissa pitää olla jotain erikoista ja se pitää olla aina vähän parempi kuin jollain toisella. Yksi miljonääri kertoi, että se jahti on saavutus. Merkki siitä, että on jossain onnistunut, kun on saanut sellaisen hankituksi.

Tämä ei ole ihan minulla mielessä, kun sanon, että on hyvä, että varakkaita on. Suomessa on sellainen tasapäistävä meininki ja jos on sellainen tilanne kuten aiemmin oli, että lähes kaikki suuryritykset olivat valtion ja Nokiakin on miljoonien eri tahojen omistama, niin ei se ole kannustavaa. Kannustavaa sen sijaan on se, mitä Supercell on esim. näyttänyt. Jos joku onnistuu isosti, voi vaurastua nopeastikin. Se on hyvä asia. Toinen hyvä asia on se, että kun varallisuus menee jonkun rajan yli, on mahdollista satsata laaja-alaisesti kaikenlaisiin asioihin vaikkapa pienellä riskillä. Rahat eivät mene vain siihen taloon ja autoon, vaan voi tehdä yritysostoja, sijoittaa start-up-yrityksiin, lahjoittaa koulutukseen ja tutkimukseen jne. Eilen uutisissa oli juttu Supercellin perustamasta järjestöstä, joka pyrkii ehkäisemään lähiönuorten syrjäytymistä järjestämällä niille nuorille ohjattua vapaa-ajan toimintaa.

Ilman rikkaita maailman ongelmia ei pyrittäisi ratkaisemaan. Kantasolututkimus, ilmaston muutoksen torjuminen, avaruusmatkailu jne. On monia tulevaisuuteen tähtääviä asioita, joita saadaan aikaiseksi vain ja ainoastaan rikkaiden ansiosta. Kysymys ei ole pelkästään vain pellepelotonhenkisistä yrittäjistä a la Musk, Bezos, Branson, Ellison, vaan myöskin rikkaiden kuten Gatesin ja Buffetin säätiöstä. Yliopistotkin saavat merkittävän osan rahoituksestaan rikkailta. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Niken perustajan Phil Knightin merkittävät lahjoitukset opinahjoilleen. Amerikassa tuo on tapana. Lähes jokainen rikas tekee vastaavia, jopa satojen miljoonien dollareiden lahjoituksia.

Rikkauteen sisältyy vastuu

Jos ihminen saa paljon rahaa, niin minusta hän ottaa samalla kantaakseen vastuun varallisuudestaan. Ei niin, että hänellä olisi vastuu siitä, että hän ei saisi hassata rahojaan, vaan vastuun siitä, että hän tekee rahoillaan myös jotain järkevää. 50-100 miljoonan potti on ponnahduslauta vaikka mihin ja sillä rahasummalla voi tehdä merkittäviä asioita, olla monessa mukana ja edistää hyviäkin asioita. Vaihtoehtoisesti voi istua pankin päällä, eikä tehdä mitään järkevää ja perilliset lopulta perivät ne rahat joskus.

Rikkaus ei ole synti

Vaikka Suomessa monesti sanotaan, ettei rikastua saisi, eikä ainakaan, jos se ei tapahdu lätkää pelaamalla, formulaa ajamalla tai lotolla, niin olen itse jyrkästi erimieltä. On hienoa, jos joku rikastuu. Onneksi nyt joku rikastui lotolla, eikä esim. yritystoiminnalla, niin moni muukin jakaa saman riemun. Itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksei saisi rikastua. Jos se rikastuminen ei tapahdu korruption kautta kuten Venäjällä tai muuten muita alistamalla tai hyväksikäyttämällä, niin menestyminen pitäisi olla erittän suotavaa. Se ei ole tasa-arvoista, että toiset ovat rikkaita ja toiset eivät, mutta toisaalta mahdollisuus rikastua on jossain määrin tasa-arvoista. Se on toki vaikeata, jos sitä rikkautta ei alunperin ole, mutta ei elämässä kaiken helppoa tarvitse ollakaan. On helpompaa kasvattaa omaisuuttaan – varsinkin jos on päteviä henkilöitä auttamassa kuin tehdä rahaa tyhjästä, mutta jonkinlainen mahdollisuus kaikilla on. Todennäköisyys voi olla pieni, mutta olemassa ellei täysin ole hanskoja tiskiin heittänyt. Niinpä se on hyvä asia kansalaisten motivaationkin kannalta, että aina aika-ajoin joku pärjää isosti. On se sitten Kimi Räikkönen, Teemu Selänne, Supercellin omistajat, Kyösti Kakkonen tai Heikki Kyöstilä, Herlinien suku tai vaikkapa Lielahden Citymarketin lottovoittaja.

Itse en ole ahkera lottoaja, mutta saatan olla mukana noissa isoissa poteissa, jos muistan. Nyt laitoin neljä euroa likoon. Se on itseasiassa yleensä maksimipanos, mitä satsaan. Todennäköisyys voittaa ei mielestäni nouse merkittävästi, vaan se on yhä hemmetin epätodennäköistä, joten enempää ei ole järkeä panostaa. Lotossa on se pointti, että jos on mukana, on mahdollisuus voittaa; jos ei ole mukana, ei ole mahdollisuutta voittaa. Toki en aina muista pelata, enkä mitään alle 30 miljoonan potteja pelaa muutenkaan. Voitan maksimissaan kerran ja silloin haluan voittaa kunnolla. Eläköön rikkaus, eläköön, eläköön, eläköön!

Mainokset