Ikävä moka

Kävi vähän kaduttava tilanne salille mennessäni. Kävelin kadulla vähän zombina, kun olin nukkunut niin vähän. Mieli harhaili treenissä, jaksaisinko tehdä vai enkö. Juuri ennen astumistani Aikataloon nainen kysyi minulta jotain. Hän pahoitteli, että häiritsee, mutta oli keräämässä kolehtia, jotain kolikoita, jotta saisi ruokaa. Hän kertoi, että hänellä on tosi vaikea tilanne nyt. Oli ehkä sellainen 25-30v, eikä näyttänyt olevan mitenkään sekaisin huumeissa tai humalassa, joten uskoin häntä. Muistin heti, etten ollut ottanut mitään käteistä mukaan, oli vain kortti ja tunnustelin taskuani, joka oli tyhjä. Ajattelin, ettei minulla ollut salille mennessäni penniäkään rahaa mukana ja kerroin sen hänelle. Hän kiitti kohteliaasti. Minua harmitti vähän tilanne, mutta väsyneenä en tajunnut reagoida asiaan muulla tavoin.

Pukuhuoneessa huomasin, että olisi minulla toisessa taskussa ollut Lederhosen-kolikkokukkaro (jonka luulin jääneen toisten housujen taskuun) ja siellä olisi ollut n. 4 euroa, jotka olisin voinut antaa. Minua harmitti tosissani, sillä se oli jo myöhäistä. Kysymys on siitä, että jokainen voi joutua joskus pulaan ja silloin on kyse ongelmasta, eikä mistään systemaattisesta hyväksikäytöstä tai epärehellisyydestä, niin on velvollisuus auttaa lähimmäistä. Kun auttaa muita, tulee itsekin joskus autetuksi. Jokaiselle sattuu joskus jotain. Uskon, että ne tapahtumat jäävät jonnekin muistiin ja kun jakaa hyvää, niin saa itsekin hyvää. Nyt epäonnistuin tässä tapauksessa.

Toivon, että hän onnistui muissa kohtaamisissa. Vaatii aikamoista rohkeutta, mutta toisaalta jos tilanne on paha, niin onhan ihminen silloin valmis apua pyytämään ja varmasti apua saakin. Ainakin toivon, että hän sai joltakin muulta apua. Itseäni se tilanne jäi silti kaivelemaan.

Salilla oli muutenkin huono päivä. Olin niin väsynyt, että hädin tuskin jaksoin soutaa kevyesti 2000m ja tehdä kevyen keskivartalotreenin. Tajusin, etten pystyisi juoksemaan vauhdikkaasti, joten päätin juosta pk:ta. Harmi vain, että vaatteet ja kengät oli valittu VK:ta silmällä pitäen. No ei se mitään, menin matolle ja huomasin, että telkkarissa oli lätkämatsi Tappara-KalPa meneillään ensimmäisessä erässä tilanteessa 1-1. Päätin katsoa sitä ja juosta hiljaa. Aluksi olin niin zombie, etten meinannut saada mattoon vauhtia. Hortoilin siinä ensimmäiset askeleet lähes 6 minsan kilometrivauhtia. Vähitellen piristyin, mutta oikea akillesjänne, jonka kanssa oli syksyllä ongelmia, vaivasi tänäänkin vähän. Se on viime aikoina välillä vaivannut. Juoksin lopulta 13 kilsaa ja keskariksi tuli 5.08min/km. Lopulta KalPa teki 2-1 ja se riitti minulle, olin nähnyt edes yhden maalin. Niinpä päätin lähteä saunaan ja suihkuun.

Se saunominen kyllä toi hyvän fiiliksen. Kotona söin äkkiä ja katsoin futista. Olo on nyt parempi ja toivottavasti nukunkin hyvin. Vähän silti edelleen harmittaa, etten antanut niitä kolikoita. Kohtaamisten pitäisi antaa energiaa, eikä tuottaa pahaa mieltä, joten ei mennyt todellakaan nappiin nyt suoritukseni.

Mainokset