Juoksin vitosen 17.48

Pari juoksijaa on viime aikoina tehnyt oman vitosen testin. Päätin tehdä eilen. Alunperin piti tehdä jo tiistaina, mutta nukkumattomuus pilasi aikeet. Eilen oli eri juttu. Olin virkeä ja pystyin keskittymään suoritukseen. Iltapäivä meni muutenkin hyvin ja olin hyvinkin energinen. Otin vielä neljän maissa kaksi hedelmää, yhden appelsiinin ja yhden omenan, jotta jaksaisin illalla juosta. Lopputulos oli 2,5km VR + 5km 17.48 + 2,5km VR =10km.

Mitä 17.48 mattovitosesta voi sitten sanoa? Ei paljoakaan, sillä matolla juokseminen on niin erilaista. Ulkona on monia haasteita. Yksi on se vauhdinjako. Lähdin nyt matkaan 3.35 min/km vauhdilla ja se tuntui hitaalta. Ulkona olisin kasvattanut vauhtiani, mikä olisi ollut turmion tie. Vitosella vauhdin kuuluukin tuntua alussa helpolta, sillä matka on kuitenkin vitonen. Toisaalta ulkona on vaikea myöskin katsoa mitä vauhtia juostaan. Jos ei ole ihan tasainen baana, niin menee joku aika ennenkuin kellosta saa mitään informaatiota siitä, mitä vauhtia nyt painellaan. Liian kovan aloituksen vaara ulkona startissa on ilmeinen. Se pilaa helposti kilpailun. Tosin ei sitä liian hiljaakaan pidä aloittaa, koska menetettyä aikaa ei ehdi saamaan kiinni.

Ensimmäinen kilometri oli siis helppo, samaten toinen. Kolmannella juoksu alkoi hieman tuntua, mutta ei vielä raskaalta. Lisäsin 3km jälkeen vauhdikseni 3.31 min/km. 3,7 km kohdalla tuli vaikea hetki, mietin jaksanko loppuun. Aloin miettiä tilannetta, jossa Pasi P. juoksee minua kisassa takaa kuten aikanaan Paloheinässä, saako hän minut kiinni vai yritänkö pysyä edellä. Se auttoi, joku 500m myöhemmin juoksu tuntui taas helpolta ja tuntui, että voisin juosta samaa vauhtia pidempäänkin. 400m ennen loppua havahduin, että matkaa on enää vähän ja nostin vauhtia. Joku 150 metriä lopussa menin jo aika haipakkaa. Alun hölkkävauhdista maton kiihtyvyys tuohon aloitusvauhtiin vaikutti tietysti jotain, joten siksi 17.48 eli 3.33 min/km keskari eli lopun kiihdytys ei paljon aikaa parantanut.

Kun verrataan matto- ja ulkojuoksua, niin matolla eivät pääse raastamaan kuin kokeneimmat juoksijat. Kun menee suht tasaisesti niin ei ehkä juokse niin kovaa kuin ulkona porukassa juoksisi. Puhun nyt tasaisista olosuhteista ulkona. Olen huono mäissä ainakin tässä vaiheessa. Jos tasaisella mentäisiin, niin koen tilanteen olevan niin, että pystyisin roikkumaan mukana, jos vauhdinjako olisi oikea ja pystyisin alle 18 minuutin tulokseen sielläkin. Ellei olisi esim. kovaa vastatuulta. Juoksufoorumilla tosin joku sanoi, että hän juoksee alle 17 min, vaikkei ikinä ole yhtään vetoharjoitusta tehnyt. Silloin kestävyyspohjan pitää olla jo todella vahva. Tällai ihan nollasta lähteneellä henkilöllä tlanne on toinen. Olen nyt tehnyt viimeisen parin kuukauden aikana pari harjoitusta, joiden koen auttaneen tätä vitosta ajatellen. Toinen on kaksi kertaa juoksemani yassot 8x800m ja toinen myöskin kaksi kertaa juoksemani Deek’s Quarters eli Rob de Castellan neloset, jossa olen sen palautusajankin juossut 4.10 min/km vauhtia. Opin kestämään vauhtia, kun en heitä ihan lekkeripeliksi vetojen välissä.

Olen aika iloinen nyt. En ole tällaisia testijuoksuja varsinaisesti harrastanut, mutta nyt oli kiva tietää hieman tilanteestani. Nyt on yli kolme vuotta sairastumisestani ja koen vihdoinkin olevani paremmassa kunnossa kuin silloin. Se oli todella kauhea aallonpohja olla puolitoista vuotta sairaana, kun ei tiennyt mikä oli vikana, eikä voinut harjoitella. Siihen päälle vielä käden poikkimeneminen. En saanut oikeastaan mistään minkäänlaista henkistä tukea, vaan on täytynyt omin voimin nousta takaisin jaloilleen. Töitä on vielä edessä. 2.50 maratontavoite antaa McMillanilla vitosellekin 17.27 ja kympille 36.14 ja kun ei ihan sekunnilleen tasaista vauhtia pysty maratonia juoksemaan niin värkeissä pitäisi olla varaa. Toki harjoittelu voi olla kestävyyspainotteista, joten ei lyhyillä matkoilla ihan raketti tarvitse olla. Koen silti, että minulta puuttuu sellaiset viisi sekuntia per kilometri parhaassakin tapauksessa ja kymppiä on nyt turha edes pohtia. Siltä puuttuu vielä vauhtikestävyys. Vitosen jaksoin eilen, kymppiä en olisi jaksanut.

Painoa on noin kolme kiloa liikaa. Siitä 1,5 kiloa johtuu herkuttelusta. Viime aikoina on tullut syötyä erittäin hyviä liharuokia paljon. Pääsiäinen nyt erityisesti tulee mieleeni, mutta kyllä muitakin tapauksia on ollut, jolloin on ahdettu ruokaa niin paljon kuin on jaksettu. Toinen 1,5 kiloa johtuu lihaksista. Olen ottanut sellaisen kokonaisvaltaisemman harjoittelun filosofian, jossa haluan välttää vammoja olemalla hyvässä kunnossa lihaksiston osalta. Se on tuonut lisää lihasmassaa. Se ei ole mikään ongelma sinänsä, peiliin katsominen ei harmita, mutta maratonia ajatellen voisin olla kevyempi. Nyt on varmasti joku puoli vuotta maraan aikaa, jos kaikki menee hyvin (jos tulee ongelmia, en maratonille starttaa), joten aikaa on sillekin jotakin tehdä.

Olen huomannut sellaisen asian, että päivät kuormittavat aika paljon. Monesti en ole illalla henkisesti riittävässä vireessä tehdäkseni kovia harjoituksia. Joskus jopa fyysisesti väsymystä on liikaa. Eilen tuntui kaiken onnistuneen siinä suhteessa. Olin virkeä ja tavoitteellinen, kun kävelin Esportiin. Laitoin nopeat vaatteet ja nopeat kengät päälleni ja sen jälkeen tein sellaisen lämmittelyn, joka härnäsi kroppaa sopivasti räjähtävään suoritukseen. Ensin 2000m vauhdikasta soutua oikein napakoin vedoin. Sen jälkeen tein Bruce Leen Dragon Flag -vatsaliikkeitä. Tämän jälkeen kävin tekemässä pohjelaitteessa kolme kunnon napakkaa sarjaa 70 kilolla. Tämän jälkeen punnertamaan, minkä jälkeen hyppelyitä. Sitten lunge matrix ja jälleen hyppelyitä. Mm. 10kpl tasajalkahyppyjä niin korkealle kuin pystyn. Tämän jälkeen vähän lisää kropan lämmittelyä ja liikkuvuuden lisäämistä huipentuen siihen, että viimeisenä heilautukseen eteen, taakse ja sivuille sekä vielä lonkkien avaamista pyörittämällä kummatkin puolet eteen ja taakse.

Nyt on hyvä fiilis mennä eteenpäin. Rauhallisesti. Pyrin välttämään ylikuormitusta, joten seuraan Aki Hintsan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin mallia. Sami Jauhojärven puheet siitä, että häntä kyllästytti olla koko ajan väsyneenä, ovat järkipuhetta. En halua harjoitella nyt niin paljon, että olisin koko ajan väsyneenä tai pääni ei pelaisi kunnolla päivisin kun pitäisi tehdä hommia. En mene siis mitään oikopolkua, vaan yritän parantaa joka osa-aluetta pikkuhiljaa ja rakentaa pidemmällä tähtäyksellä sellaista kuntoa, mikä mahdollistaisi omasta mielestäni hyvien tulosten tekemisen. Jos pystyn juoksemaan maratonin alle 2.50 ja sen ei tarvitse tapahtua vielä tänä vuonna, olisin tehnyt enemmän kuin tarpeeksi juoksun saralla. Yhtään enempää en tavoittele, kun tausta on kuitenkin se, että on lajin täysin nollasta aloittanut ja kokenut paljon loukkaantumisia. Pitää voida asettaa tavoite, mikä on haastava, jotta joutuisi ponnistelemaan, mutta samalla realistinen ja sellainen, mihin voi päästä uhraamatta juoksuun kaikkea aikaansa. Se harjoitus tehdään illalla kuitenkin vasta sitten kun kaikki muu on jo tehty.

Olen hyvällä tiellä, mutten lähelläkään maalia nyt.

Mainokset