Hoka Clayton 2, 50km väliraportti

_20170529_185158

Kuten aiemmin mainitsin, päätin ottaa Hoka Clayton 2:t tuhannen kilometrin kestotestiin. Hokahan osoittautui juoksusukalla testaamalla ja vertaamalla kokoa muihin merkkeihin lopulta kuitenkin pienemmäksi ja jouduin vaihtamaan tossun kokoon UK 9, joka on sama kuin adidaksessa. Tein tämän vaihdoksen helatorstaina ja heti seuraavana päivänä oli ensilenkki. Tämän jälkeen tällä viikolla tuli ma, ke, to ja pe yhteensä 4 treeniä lisää. Nyt takana on 47km juoksua, 11km soutua, 50min cross-trainerilla, joten jonkinlaisen väliraportin voin tehdä.

Halusin siis nopeassa aikataulussa saada riittävän monta harjoitusta noilla tossuilla, jotta voisin sanoa kengistä vähän enemmän. Maanantain ja torstain lenkit olivat todella hitaita palauttavia kymppejä. Maanantaina palauttelin sunnuntain 26km pitkikseltä ja torstaina jalat olivat yllättävän kipeät tiistaina New Balance Vazee Paceilla juostuista 4x2000m at 3.35min/km vedoista. Keskiviikkona tein tosiaan vain soutua 5000m ja crossaria 50min, kun rasitus oli ollut raju niissä vedoissa, mutta jostain kumman syystä illalla treenin jälkeen tuntui, että jalat tulevat vain kipeimmiksi. Torstaina oli sen verran arkuutta, että kävelykin oli hankalaa. Mietin, tuleeko lenkistä yhtään mitään, mutta yllätyksekseni hidas hölkkä meni todella hyvin. Aloitin tosi hitaasti 5.36min/km vauhdilla nostaen hieman myöhemmin, mutta alle 5.20min/km en juossut ko. kympin aikana kertaakaan. Se hidas lenkki teki jaloille hyvää ja yksi johtopäätös voidaan jo tehdä: kevyiden, hidasvauhtisten lenkkien teko Claytoneilla on todella vaivatonta. Ei tule mitään välttämätöntä pakkoa tai halua juosta kovempaa ja askelkin on ihan jees hiljaisessa köpöttelyssä.

Eilen oli vuorossa maratonvauhtinen. Kipeänäolo oli tehnyt tehtävänsä ja kun tiistaina juoksin reipasta ekan kerran kolmeen viikkoon saaden jalat todella kipeiksi, niin mietin, kuinka tulee kulkemaan. Joskus huhtikuussa maravauhtinen meni hyvin tai siis tulevaisuuden maratonin tavoitevauhtinen, mutta nyt kun on ollut taukoa, niin fiilis oli epävarma. Päätin juosta senkin lenkin Claytoneilla. Syitä tähän oli kolme. Ensinnäkin, tämä testi. Haluan tietää, kuinka kenkä käyttäytyy kovemmissa vauhdeissa. Toiseksi, adidaksen Boston Boostit, joita kaavailen maratonille, ovat osoittautuneet tempojuoksuun mielikengäksi, mutta haluan säästellä niitä. Niissä on joku 250km nyt, enkä halua juosta niillä ihan hirveästi, jotteivat olisi ihan finaalissa sitten, kun menen jollekin maralle ja kolmanneksi, jospa Hokan suurempi vaimennus aiheuttaisi sen, että palaudun lenkistä nopeammin, kun en joudu niin koville. Joskus aiempina vuosina olen juossut kovempivauhtisia ns. yleistossuilla juuri tämän seikan vuoksi.

Lenkistä tuli lopulta 2,5km VR + 12km at 4.00 min/km + 2,5km VR = 17km. Se ei ollut ollenkaan niin helppoa kuin viimekerroilla – pikemminkin päinvastoin, mutta ei mennä siihen, vaan keskitytään Claytoneihin. Tossu ei mielestäni varsinaisesti houkuttele juoksemaan kovaa, mutta kysymys on sitten siitäkin, onko 4 min/km nyt niin kovaa. Voisikin sanoa, että jotkut vedot olisivat hankalammat kuin maravauhtinen. Maratonilla se matka on se haaste, ei se, että juostaisiin loppujen lopuksi niin pirun kovaa. Niinpä kenkä sopi kyllä hyvin tälle lenkille. Jouduin toki jossain määrin ikäänkuin työntämään. Ei ollut sellainen fiilis, että askel rullaa kevyesti. Se ei ollut eilen mahdollista. Tossu tuntui muuten ihan hyvältä ja päkiävaimennuksen taas huomasi, mutta kun olin juossut alkuverra mukaan laskien yhteensä joku 14 kilsaa, alkoi tuntua taas sitä  epämiellyttävää fiilistä vasemman päkiän takasisäosassa. Tämän lisäksi oikean jalkapöydän päällä etuosassa tuntui kanssa vähän ärtymystä. Tämä on vähän ihme, koska millään juoksutossuilla minulla ei yleensä tule mitään rakkoja tai ongelmia. Pari paria sellaisia toki aikojen kuluessa on ollut, jotka ovat ongelmia aiheuttaneet, mutta lähtökohtaisesti kaikki sopivat ilman ongelmia. Ei tästä mitään syntynyt, sillä nyt seuraavana aamuna paikat eivät ole edes punaiset, mutta alkava tunne hiertämisestä voi pidemmällä lenkillä tuntua epämiellyttävältä ja lopulta johtaa rakkoon. Tässä tapauksessa onneksi jouduin juoksemaan sellaisen tunteen kanssa vain 3km.

Eilen oli ensimmäistä kertaa mustat sukat (kuva maanantailta, jolloin oli valkoiset). Huomasin, että kenkä sopii sekä mustan että valkoisen sukan kanssa, mutta varsinkin sivuprofiililtaan mustalla sukalla se on paljon hienompi tietysti. Kumpaakin voi tosiaan käyttää. Tuo väritys on tosiaan erinomaisen onnistunut, ainakin näin kun kenkiä käyttää sisäkäytössä. Ulkona ne Suomen olosuhteissa saattaavat likaantua hyvinkin nopeasti.

Voi olla, että jatkossa tulee vähän vähemmän puhetta näistä kengistä, sillä kelit lämpenevät ja juoksen enemmän ulkona. Minulla on suunnitelmissa juosta muutama pari loppuun ja saada kenkätelineisiin näin ollen tilaa, mutta ennen tuhannen kilsan täyttymistä näette varmaan sellaiset 2-3 väliraporttia.

Mainokset