HHM-kisaraportti, osa 1

IMG_20170610_180933_208

Lauantaina juostiin Helsinki Half Marathon, josta olen jo kertonut aiemmissa postauksissani. Voitte lukea esim. numerolapun hakemisesta,  kannustuksesta ja heti kisan jälkeen tehdyn meriselityksen, mikäli tahdotte. Nyt kerron tarkemmin kisan kulusta.

Viime vuonna kisaa ennen tuli tehtyä kaksi virhettä. Ensimmäinen oli syödä epähuomiossa liian paljon aamulla spaghettia ja toinen oli mennä kilpailupaikalle liian myöhään. Nyt pyrin välttämään ne. Keli näytti hyvältä ja aika lämpimältä, joten olin päättänyt lähteä kisaan samoissa kuteissa kuin Aaltokympille viime syyskuussa. FC Bayern Münchenin hihaton paita, joka hengittää hyvin selästä ja lyhyet Puman shortsit. Jalkaan n. 300km juostut vanhat adidaksen Adios2:t, joilla olen lähinnä kilpaillut. Voisihan niillä juosta muutenkin nyt vähän enemmän esim. Eltsussa vetoja kesällä ja ottaa jotkut toiset kengät kisakengiksi, mutta toistaiseksi olen juossut näillä. Sukkina Helsinki Central Park Runissa ”hajonneet” Asicsin DS-Trainerit. Ostin ne sukat Paavo Nurmi Maratonin exposta 2010 ja olen käyttänyt niitä lähes ainoastaan kisoissa ja melkein aina laittanut juuri ne sukat. Ovat sellaista peltiä, että pysyvät jalassa hyvin paikallaan, eivätkä luista pohjallista vastaan. Tosiaan kun vedin oikean sukan jalkaan Paloheinässä, se ratkesi nilkasta. Toistaiseksi niillä voi kilpailla, mutta jossain vaiheessa pitäisi löytää korvaava kisasukka.

Olin ollut lentonäytöstä katsomassa Kaivarissa ja syönyt sen jälkeen aika runsaasti spaghettia. Punaviiniä ruoan kanssa ja vähän olutta. Tarkoitus oli mennä nukkumaan vähän aikaisemmin, mutta laitoin toki tiettyjä asioita valmiiksi kuten kisa-asun. Vihaan sitä, jos numerolappu pitää kiinnittää kisa-aamuna, sillä silloin hermot alkavat olla tollaiseen hommaan vähän kireällä. Jos ei mene heti suoraan, alkaa hermostua. Herätyksen laitoin klo 5.50 ja vielä varmuuden vuoksi toisen herätyksen kännykkään klo 5.52, jos herätyskello pettäisi. Sain unen päästä kiinni puolen yön jälkeen ehkä 0.30 jälkeen. Harmistuksekseni heräsinkin jo 4.30 johonkin pieneen epämiellyttävään tapahtumaan unessani. Yritin saada uudestaan unta ja kun se ei onnistunut niin söin puoli kuusi. Viime vuoteen verrattuna pienempi lautanen. Kun se oli syöty, niin teki mieli ottaa lisää, mutta fiksusti maltoin mieleni. Ei liikaa, ei liikaa. Join samalla vähän urheilujuomaa ja menin vielä hetkeksi lepäämään. Lepäämisen jälkeen suihkuun ja sitten join vettä sekä kupillisen murukahvia. Tämän jälkeen pakkasin kamat ja lähdin. Tarkoitus oli lähteä 7.30, mutta munin taas viime hetkillä ja prätkän kello näytti 7.43, kun starttasin ja se oli kohtalokas 13 minuuttia.

_20170612_104525.JPG

Viime vuonna minut pysäytettiin matkalla puhaltamaan, kun poliisi oli asettanut lauantaina aamutuimaan ratsian. Tänä vuonna sellaista ei ollut, mutta yllättävän paljon Lauttasaaresta meni ihmisiä bussiin. Näin jopa juoksijoita pysäkeillä odottelemassa. Liikennettä ei muuten nimeksikään. Pysäköin moottoripyöräpaikalle, otin laukun kantoon ja avasin nylkkyapinatölkin. Minulla ei ollut mitään moottoripyörävaatteita ja kypäräkin oli avomallinen, jotta ne mahtuisivat kaikki säilytykseen jätettävään kassiin. Olin edellisenä iltana lentonäytökseen mennessäni ostanut Lidlistä tuon energiajuoman. Se oli uutuus, mutta tein siinä pienen fiban. Se sisälti kofeiinia ja oli sopivan kokoinen 250ml vajaa tunti ennen kisaa nautittavaksi, mutta virhe oli siinä, että se oli sokeriton. Olisi pitänyt juoda sokerillinen juoma hiilareiden vuoksi, kun kuitenkin puolimara edessä.

IMG_20170610_180544_452.jpg

Kävelin Finlandia-talolle nostaen siinä matkalla nylkkyapinajuoman jalustalle ja naureskelin, ettei kai vain apinamerkkinen juoma tee minusta kisaa ajatellen nylkkyä. No oli pakko jatkaa matkaa. Säilytys oli vähän eri paikassa kuin viime vuonna, mutta oletin, että sinne pääsee kummaltakin puolelta, joten ei olisi väliä, mistä suunnasta paikkaa lähestyisin. Paikan päällä menin saman tien sisään ja alotin siellä sisätiloissa valmistella kassia säilytykseen luovutettavaksi. Kisakamat olivat muuten päällä lukuunottamatta sykevyötä. Otin sykevyön laukusta, laitoin kännykän ja prätkän avaimet laukkuun, samoin kuin päällystakin. Sen jälkeen riisuin pitkähihaisen paidan ja kesäiset kangashousut ja laitoin nekin laukkuun. Tämän jälkeen poimin laukusta vielä vesipullon ja laitoin sen laukun kiinni. Adiokset uudestaan jalkaan ja alustava solmiminen. Siis sellainen kevyt solmu, eikä niin kireälle. Kyselin, missä laukkujen säilytys on ja sain kuulla, että se olisi pihamaalla Manskun puolelle. Vein laukun sinne, eikä siellä ollut mitään jonoja. Se oli paljon paremmin järjestetty kuin viime vuonna.

Päätin lähteä kevyelle lämmittelylenkille Töölönlahden ympärillä. Ensin muutama sata metriä ja tunsin, että vasen sukka olisi jalassa huonosti. Jalkapohjassa tuntui jotain. Aina on ennen kisaa jotain, joten istuin rauhallisesti puisella kävelysillalla penkille ja laitoin sukan ja kengän uudestaan. Sinne jätin myöskin vesipulloni. Olin juonut pari desiä ja se saisi riittää. Sitten jatkoin lämmittelyä. Paula tuli vastaan ja moikattiin. Mäen päällä käännyin ympäri ja juoksin takaisin Finlandia-talolle ja jatkoin Oopperalle. Siellä päätin tehdä lunge matrixin ja heilautukset. Katsoin, että aikaa on liian vähän. Pitäisi käydä kusellakin nimittäin. Kello oli jo 8.30. Kirosin sitä, että on liian vähän aikaa. Tein pikaiset versiot molemmista, kävin kusella joidenkin pensaiden suojassa ja lähdin takaisinpäin. Tein matkalla kolme ruskoa, mutta ei lähtenyt mihinkään. Aikaa oli niin vähän, etten ehtinyt varsinaisesti miettiä, miksi kulkee niin huonosti. Ei ollut lainkaan irtonaista, vaan hirveän tahmeaa, mutta kuten sanottua: sen asian pohdinta ei ollut asialistalla, vaan piti päästä lähtöpaikalle. Onneksi tiesin viime vuodesta, missä startti on, joten sinne oli helppo suunnata. Juoksin starttialueelle, kiipesin aidan yli ja olin valmis.

Mainokset