HHM-kisaraportti, osa 2

IMG_20170610_181203_866.jpgLähtöalueella oli aika vähän tuttuja. Näin siellä Runner’s High:n Ragnarin, jolle olen kympillä hävinnyt pari minuuttia, joten oletin, että häviäisin hänelle neljä minuuttia. Tosin Ragnar on parhaimmillaan juossut joku 1.15, joten se oli toiveunta se 4 minuuttia. Itseasiassa lopulta hävisin kyllä juurikin neljä minuuttia, sillä hänellä kisan loppu oli suhteessa yhtä heikko kuin minulla. Meiltä molemmilta heikko lopputulos. Muuten lähtöalue oli täynnä tuntemattomia naamoja. Huomasin olevani eturivissä. Yritin hivuttautua siitä toiseen tai kolmanteen riviin. Samalla paiskattiin vielä Ragnarin kanssa kättä. Muuten tuttuja ei juuri ollut. Näin Jarkko Järvenpään, joka on arvokisajuoksija, tuttu viime kesän em-kisoista ja minulle tuttu myös Instagramista. Oletin, että hän voittaisi, mutta kuulin hänen puhuvan jotain siitä, että pyrki juoksemaan jossain 3000m enkkansa lähipäivinä, joten ehkäpä se oli syynä, että mies tekikin tuon HHM:n lenkkinä häviten minullekin yli minuutin. Uskotteko pojat, nappasin Jarkko Järvenpään päänahan. No ei pitäisi kehua leikilläänkään, kun kuitenkin itse yritin tosissani ja epäonnistuin karusti ja hän vain teki kevyen lenkin.

Startti ja Polar

Olin sitonut Oopperan kohdalla noin 15 minuuttia ennen starttia kengät. Patenttiratkaisu noille Adioksille on seuraava. Nauhat ovat aika pitkät, mutta ne eivät sotkeudu mihinkään, eivätkä aukea, jos tekee seuraavasti: ensin katsoo, että nauhoitus on kireä, muttei liian kireä. Jalkapöytää ei saa puristaa liikaa. Sitten tehdään solmu, joka tekee lenkeistä pitkät, mutta nauhan päät eivät olisi niin pitkät, että voisivat edes lähelleään mennä kengän alle. Tämän jälkeen päälle toinen solmu, ts. kengät ovat umpisolmussa. On monenlaisia sidontamalleja, mutta minusta kisaan umpisolmu on idioottivarma kunhan kengät eivät ole sidottu liian kireälle. Niinpä sidon kengät jo vartti ennen starttia, jotta siinä startissa ei tarvitse asiaa enää pohtia. Sidon ne, juoksen vähän ja tarkastan lähtöalueelle saapuessani, että kaikki on kunnossa. Lenkit ovat umpisolmun jälkeen edelleen liian pitkät, joten pujotan ne vielä nauhojen alta ja vedän niihin siinä vielä napakan yksinkertaisen solmun.

Viimeiset minuutit ennen starttia olivat levolliset ja lopulta lähettäjä laski kymmenestä alaspäin ja meidät lähetettiin matkaan ja käynnistin Polarin. Tämä oli toinen kisa halpis-Polarin kanssa. Ensimmäisellä kerralla Paloheinässä en oikein osannut vielä käyttää mittaria. En saanut sitä mm. maalissa sammumaan, enkä osannut katsoa kuin vasta toisella kierroksella hetkillistä nopeutta. Lenkeillä sen sijaan mittari on toiminut erinomaisesti. Se on luotettava ja löytää satelliitit nopeasti. Hintalaatusuhde 10+. Heikkoutena on se, että ihan optimaalista näyttöä kisaa varten ei saa. Minusta jokainen näyttönäkymä sisältää vähintäänkin yhden turhan kentän ja yhtään näyttöä ei ole sellaista, mikä olisi tyydyttävä. Eikä sitä voi muokata niinkuin Garminissa. Tosin kaikki kentät ovat isommalla kuin Garminissa, joten niistä näkeekin jotain. Samoin startissa mittari ei pyri menemään heti lepotilaan, jos vähän aikaa seisoo, mikä myöskin on hyvä. Nyt havaitsin kuitenkin ongelman. En tiedä oliko kyse siitä, että ympärillä on paljon rakennuksia jne., mutta joka tapauksessa hetkellinen nopeus oli ihan päin helkkaria. Se näytti jotain yli 7 min/km vauhtia. Vasta baanalle käännyttyämme se näytti oikein, kun näyttöön tuli 3.47 min/km. Tämä ongelma osoittautui pysyväksi. Garmin näyttää sen kyseessä olevan kilometrin nopeutta, Polar sen sijaan näyttää puhtaasti hetkellistä nopeutta, joka voi olla monista syistä johtuen pielessä. Hyvin usein oli niin, että kun vilkaisiin mittariin, niin sieltä näkyi lukema, jolla en tehnyt mitään. Olin hyvin epävarma siitä, kuinka nopeasti juoksin.

Ensimmäinen vitonen

Viime vuonna kolme ensimmäistä kilsaa olivat helppoa rallattelua hyvällä nopeudella kunnes tuli ongelmat. Tänä vuonna se juokseminen oli tahmeaa koko ajan. Oli pakko puskea eteenpäin. Jätin vähän rakoa muutamiin tyyppeihin, jotten menisi liian kovaa. Olin asettanut tavoitteeksi sen, etten juokse kovempaa kuin 3.50 min/km. Kaksi ekaa kilsaa menikin niin. Se mikä harmitti oli se, että samalla jouduin juoksemaan yksin jo tuossa vaiheessa. Tämä on juuri pikkukisojen ongelma. Jossain Pariisin puolimaratonilla ympärillä on valtavasti porukkaa koko ajan. Vaikka yritin olla vauhdin suhteen maltillinen, niin silti tuli ongelmia jo kolmannelle kilometrillä. Sykkeeni olivat kohdillaan, mutta jotenkin tuntui, etteivät jalat kulje. Sellainen luonteva vauhti oli hitaampaa kuin treeneissä. En voinut juosta sitä vauhtia, mitä halusin tai mitä olin kuvitellut juoksevani tai kuinka treeneissä oli kulkenut.

Tultiin Merisataman rantaan. Olin toivonut, että jyrkkä mutka jätskikiskan kohdalla olisi poistettu, mutta mitä vielä. Siinä oli sellainenkin huvittava juttu, että joku kolmikko ylitti valtavien kassien kanssa katua ja menivät Café Caruselin pihaan. Laitoin vähän hanaa, jotta pääsin heidän edestään. Törmäämiseen jäi ehkä 20 cm, eikä missään ollut todellakaan mitään henkilökuntaa estämässä tuollaista törttöilyä. Minusta tuo kohta pitäisi juosta sitä tietä pitkin. Liikennettä on lauantaiaamuna niin vähän, että reitin voi vetää tietä pitkin. Jos joku haluaa ajaa autolla, hän voi ajaa Merikatua. No tultiin kompassitorille vai mikä se mesta onkaan nimeltään ja siinä oli juomapaikka. Viime vuonna juoksin ensimmäisen juomapisteen ohitse, eikä nytkään ollut tarkoitus juoda, mutta kun oli tulossa aurinkoinen päivä, niin päätin ottaa vettä ja kastella vähän päätäni. Juomapiste oli kaukana vasemmalla puolella, joten siinä piti tehdä koukkaus, koska kukaan ei ollut antamassa mukeja käteen. Kuulin jonkun huudon vettä, joten luulin, että pöydällä on vettä. Kaarsin siihen pöydän kulmalle, nappasin mukillisen kaataen samalla toisen mukin (kädelleni ja Polarille lensi melkoisesti nestettä) ja maistoin juomaa: se oli makeata urheilujuomaa. Vettä en voinut hakea, sillä kauempana pöydät olivat vielä kauempana juoksulinjalta, joten sadatellen jatkoin matkaani. Vasen käsi totaalisen tahmeana siitä urheilujuomasta.

About Ursulan kohdalla tuli vitonen täyteen. HHM:n virallisen mittauksen mukaan se oli 19.50, mikä 40 sekuntia tavoitetta jäljessä. Polar oli antanut kilsoiksi 3.56, 3.47, 4.01, 3.55, 4.04. Tästä näki, että juoksu ei oikein kulkenut missään vaiheessa, sillä 4 min/km vauhti on lenkeillä tempoissa sellaista, missä ei juosta mitään kisavauhtia.

Toinen vitonen

Inhoan sitä nousua, mikä tulee Siljan terminaalille. Tarkoitukseni oli ottaa tänä vuonna toukokuussa mäkijuoksua, mutta oikeastaan koko toukokuu meni sairastellessa, joten jäi tekemättä. Olen huono ylämäissä ja sillä siisti. Tuo meni huonosti, mutta sen sijaan alamäki Kauppahallille meni erinomaisesti. Siitä Kauppatorille ja Katajanokallekin meni ihan ok. Vauhti oli huonoa, mutta tunne ei ollut sellainen kuin viime vuonna. Silloinhan pakaravaiva ikäänkuin hirtti kiinni ja 1.25 jänikset juoksivat minut Skattalla kiinni. Nyt juoksu oli parempaa, mutten pystynyt juoksemaan haluamaan vauhtia. Stattalla oli tosin päähän muutamat pirulliset kurvit. Mm. ennen venesatamaan kääntymistä on perhanan mutkat. Ne vievät vauhtia.

Skattalla oli myöskin toinen juomapiste, jossa tapahtui kohdaltani melkoinen moka. Otin urheilujuomaa ja se oli mielestäni liian voimakasta. En juonut sitä. Otin vettä ja siinä mukissa oli pirun vähän. En tajua miksi veden pitäisi olla kortilla, eihän se maksa mitään. Iso muki, jossa oli vain vähän vettä. Kun olin temponut vettä päähäni niin, eihän siinä ollutkaan mitään juotavaa enää. Olisi toki pitänyt juoda ensin ja sitten vasta vettä päälle, mutta toisaalta jos olisi tiennyt, että mukissa on alunperin vain tippa, niin olisi pitänyt ottaa kaksi mukia. Nyt siis tilanne oli se, että kaksi juoma-asemaa käyty, enkä ollut juonut mitään. Ei se mitään, siitä jatkoin eteenpäin ja käännyttiin kohti Pohjoisrantaa. Tuli kympin väliaikapiste ja kuulin juttelua takanani. Tiesin, että 1.25 jänikset menevät minusta ohi. Sadattelin asiaa. Olin ajatellut, että kun olen tänä vuonna sen verran paremmassa kunnossa kuin viime vuonna, nin ei pitäisi olla mitään mahdollisuutta, että saisivat minua kiinni. Näin kuitenkin tapahtui. Paula ja Hietala puhuivat keskenään, että heillä on 20s varaa viime vuoteen verrattuna ja se jätetään sinne lopun mäkiosuuksille. Yritin pysyä siinä suoralla perässä, mutta jalkani eivät totelleet. Sykkeet olivat edelleen ok, 170 vain, mutta juoksu ei toiminut lainkaan. Jäin kyydistä jo ennen kuin noustiin sillalle.

HHM:n tulosten mukaan 20.16, mikä aika heikkoa. Kympin väliaika 40.05, kun vertaa vaikkapa Pariisin juoksuuni, jolloin väiaika oli 38.48 ja silloin juoksin ns. pintakaasulla alun rennosti kun taas nyt yritin tosissani, mutten päässyt mihinkään. Polarin mukaan kilsat 4.00, 3.53 (sisälsi alamäen Kauppahallille), 4.02, 4.14 (Skattan mutkaiset syheröt), 4.01.

Kolmas vitonen

Olin huomannut sellaisen jutun, että muut juoksijat juoksivat aika epätasaisesti. Jänikset menivät tasaisesti, mutta niiden kyydissä en voinut pysytellä, mutta muut menivät nykien. Ei voinut oikein juosta sen mukaan, mitä selkä edessä menee, kun se saattoi mennä välillä kovempaa ja välillä hitaampaa. Se otti päähän. Se on iso ero johonkin isoon tapahtumaan kuten Pariisiin, jossa iso massa vyöryy suht tasaista vauhtia ja jos siinä pystyy raastamaan mukana, tekee hyvän tuloksen. Tässä tapauksessa oli äärimmäisen vaikea ”ylittää itseään”. Tuli kolmas juomapiste ja JTG antoi käsiini urheilujuomamukin, joka oli lähes täynnä. Thank god, olisinkohan selvinnyt kisaa ollenkaan ilman sitä mukillista. En toki kokonaan sit’ä juonut, mutta hörpin juomapisteeltä sinne Kalasataman lähes sillan kohdalle saakka siitä pikkuhiljaa ja join aika hyvin. Vettä en siinä pisteessä ottanut, mutta kun olin kastellut päätäni toisella pisteellä, niin se oli ihan fine.

Verkkosaaren suoralla Soili meni ohitseni ja sanoin, että kulkee niin huonosti, että tekisi mieli keskeyttää. Hän sanoi, että on tukalan kuuma. Minun ongelmani olivat muualla kuin kelissä. En voinut juosta niin kovaa, että keli olisi syönyt minut. Kokeilin sillä suoralla pystynkö raastamaan ja hämmästyksekseni se onnistui. Ohitin Soilin ja jätin häntä vähän, ohitin pari muutakin tyyppiä. Vauhti oli siinä vähän parantunut, koska olin Sörnäisten rantatien ja Suvilahden tienoilla kohti Kalasatamaa juossut pari todella heikkoa kilsaa, mutta silti reilusti yli 4min/km ja juoksin itseasiassa lähempänä maran vauhtia kuin puolikkaan.

HHM:n tulosten mukaan vitonen oli 20.34, eikä kyseessä ollut mitään sellaista kuten Pariisissa, jolloin 13km kohdalla alkoi ensimmäisen kerran takareisissä tms. vähän kiristää ja piti siirtyä raastomoodiin, vaan nyt ei vain kulkenut missään vaiheessa. Vauhti hiipui, enkä oikein voinut mitään. Polarin mukaan kilsat: 4.07, 4.21, 4.11, 4.06, 4.06.

Neljäs vitonen

Tultiin Kumpulaan ja tuli mäki. En muistanut tuollaista mäkeä laisinkaan. Muistin viime vuodelta vain sen mäen, joka nousee Mäkelänrinteen uimahallille ja sieltä Pasilaan. No tämäkin mäki oli paha. Soili meni siinä ohitse ja en osannut tosiaan juosta yläkeä lainkaan. Jäin kaikille. Siinä oli sen jälkeen pikkaisen alamäkeä pellolle, mutta ei se oikein parantanut tilannettani. Sitten tuli se nousu sinne uimahallille ja Pasilaan ja valehtelematta tuntui, että juoksu menee kävelyksi. En osannut juosta ollenkaan sitä mäkeä. Siinä mietti, että piru kun olisi käynyt jossain Malminkartanossa treenaamassa. Polar näytti hetkelliseksi nopeudeksi 5 min/km. Jossain 18km kohdalla SannaK meni ohitse ja sanoi, että monella on tänään vaikeata. Hänellä oli sama tilanne kuin Soililla eli puuskutti paljon enemmän kuin minä. Yritin selittää, että ongelmat ovat jossain muualla. Hän sanoi, että maaliin vaan ja kysyi onko se Soili siellä edellä. Kerroin niin olevan koska Soili oli minut ohittanut. Askel askeleelta Sannan Hoka Tracerit menivät kaueammaksi, en pystynyt seuraamaan lainkaan. Ne ylämäet olivat jotenkin syöneet jalkani totaalisesit. Tämän jälkeen tuli lasku Teollisuuskadulle, mutten siinäkään saanut kunnolla juostua. Ainoa kohta, missä meni aika hyvin oli se lähellä Linnanmäkeä ollut alamäki, jossa yritin jäykistä jaloista huolimatta takoa vauhdikkaasti. Sen jälkeen vauhti taas hiljeni. Viime vuonna olin sentään saanut parin tyypin kanssa raastoa aikaiseksi muutamilla niillä lopun pätkillä, mutta nyt ei onnistunut.

HHM:n tulokset eivät antaneet tässä vitoselle erikseen väliaikaa, mutta Polarista kilsat: 4.27, 4.26, 4.34 (ylämäkiä sisältäviä kilsoja), 4.04, 4.12.

Maaliin

JTG kannusti 19,9km kohdalla, että 1200m on vain 5 minuuttia elämästäni. Se ei auttanut mitään. Inhosin sitä kohtaa muutenkin. Siinä pyöri sellainen löysä hiekka tossujen alla, enkä päässyt yhtään mihinkään. Sitten tuli Töölönlahden kahvilan kohdalla asfalttia tossujen alle, eikä vauhti parantunut yhtään. En tiedä olisiko parantunut, jos olisin nähnyt maalivaatteen kauempaa kuten suurkisoissa. Katsoin kelloa ja se näytti matkaksi 20,5km, enkä vieläkään saanut vauhtia yhtään. Itseasiassa vasta, kun käännyttiin maalivaatteelle niin sain juostua kovempaa. Se loppukiri oli hakkaamista. Olisin varmasti pystynyt pidempäänkin sellaiseen loppukiriin, jos loppusuora olisi ollut pidempi, mutta en intoutunut kunnes näin maalin. Se on ihmeellinen psykologinen juttu se maalin näkyminen. Sen verran se nosti, että sain loppukirin ansiosta maalissa kisan maksimisykkeeksi 191 ja maksimivauhdi 3.17 min/km, kun sitä ennen missään vaiheessa ei oltu ylitetty edes 180 lukemaan, vaan olin juossut 170 tai vähän yli tasolla koko kisan ajan.

HHM:n tulosten mukaan vauhtini 15km-maali oli 4.23 min/km ja Polar mittasi vikaksi kokonaiseksi kilometriksi 4.17 min/km. Nettoaika oli 1.27.15 ja Polarin mukaan matkaa kertyi 21,17 km. Mittarin kiihtyvyysanturin ilmoittama askeltiheys oli kisan aikana keskimäärin 95 ja maksimissaan 103.

Yhteenveto

PSX_20170612_122214.jpg

Kaiken kaikkiaan juoksu oli huono ja suuri pettymys, mutta parempaan en lauantaina pystynyt. Maalissa juttelin muutaman vanhan ja uuden tutun kanssa. Maalissa huoltokin oli kohdallaan, sillä mitalin lisäksi sieltä sai kaksi kofeiinijuomaa. Leaderin puolen litran pullon, jossa oli 200mg kofeiinia ja Witamin Well vesipullon, jossa kofeiinia on 75mg. Lisäksi sai smoothien ja energiapatukan. Maistoin vettä ja totesin sen olevan liian makeata siihen tilanteeseen. Etsin pöydän josta sai tavallista vettä ja join mukillisen. Tämän jälkeen hain kamat säilytyksestä ja tulin uudelleen pihalle. Join smoothien ja söin energiapatukan. Kofeiinijuomat ovat hyviä kisan jälkeen, oska on herännyt aikaisin ja tulee sellainen sippaaminen. Monessa kisassa niitä ei jaeta, kiva että tuolla jaettiin. En kuitenkaan juonut juomaa heti, vaan päätin juoda sen vasta hieman myöhemmin.

IMG_20170610_181409_879.jpg

Aurinko paistoi kivasti, kävelin hissukseni kohti Esportia aina välillä pysähdellen. Olin pettynyt suoritukseen, mutta tyytyväinen, että kisa oli ohi. Kävin rauhassa saunassa ja suihkussa ja kun kävelin sieltä ulos, niin katsoin, että aika kuluu kyllä nopeasti: maaliintulostani on kulunut jo puolitoista tuntia. Hyppäsin prätkän selkään ja ajoin Laruun istuskelemaan rantakalliolle, nauttien auringonpaisteesta ja miettien mikä meni pieleen. Siellä join vasta sen Leaderin juoman.

Tuo on todella hyvin järjestetty tapahtuma. Kun saisi ne ylämäet vain sieltä loppumatkasta pois, niin se olisi erinomaista. Olen silti joka tapauksessa ensi vuonna mukana, mikäli mitään ihmeitä ei satu.

 

 

Mainokset