Puolikkaasta palautuminen ja jatko

Nyt kun HHM:stä on muutama päivä, voin käydä läpi sitä, mitä olen tehnyt kisan jälkeen. Vanhoista virheistä on opittu, joten tällä kertaa otin todella relasti. Aikanaan maratontreenin keskellä suoritettuihin puolikkaisiin en kevennellyt, enkä niistä palautellut. 2013 kesällä juoksin 1.26 ja 2014 keväällä 1.23. Ensimmäisellä kerralla kaikki meni hyvin, toisella kerralla tuli joku mystinen sairastuminen, jonka jälkeen jalat olivat poissa pelistä 1,5 vuotta. Nyt ei ollut tarkoitus ottaa mitään riskiä, koska kunto ei vaikuta siltä, että muutenkaan olisi edellytyksiä kilpailla lähiaikoina varsinkaan maratonilla.

VESIJUOKSU JA LEPO

En tehnyt mitään verraa lauantaina kisan jälkeen. En ikinä tee. En ole myöskään venytellyt ollenkaan. Sen sijaan sunnuntaina kävin tekemässä todella kevyttä vesijuoksua Uimastadikalla 64 minuuttia. Sen pitäisi vetreyttää jalat. Tämän jälkeen pidin ma ja ti täydellistä lepoa treenistä. Kevyt lenkki olisi tistaina periaatteessa voinut olla mahdollista, mutta kun satoi niin en viitsinyt.

KUNTOTESTI

Tein sunnuntaina myöskin Polarin kuntotestin. En ole ikinä ennen sellaista tehnyt, mutta olin vähän huolissani tilanteestani. Toukokuussa oli kipeänä ja vielä pari viikkoa ennen tätä kisaa ajattelin, että on joku jälkitauti, kun keuhkoihin sattuu niin paljon. Pelkäsin sydänlihastulehdusta ja vaikka mitä, mutta hölkkäsin kuitenkin hiljaa, kun en varsinaisesti ollut enää kipeänä. Seuraavalla viikolla tein kunnon treenit, jotka menivät ihan hyvin, mutta sitten viime viikolla eli kisaviikolla kunto romahti. Halusin tietää miksi. Ajattelin, että jos sykkeet ja arvot ovat jotenkin päinhonkia niin ehkä tuo mittarin kuntotesti kertoo jotain.

Luin kuinka se testi pitää tehdä. Samoin varmistin, että asetukset vastaavat treenimääriäni. Sitten asetuin makuulle ja käynnistin testin. Samalla muistin, että siinä olisi pitänyt rauhoittua ja levätä vähän aikaa makuulla jo ennen kuin käynnistää. Ajattelin, että katinkortit, en käynnistä uudelleen. En meinannut millään malttaa odottaa, kun en tiennyt, koska testi on valmis. Heilutin muutaman kerran kättäni, jotta nähdään missä vaiheessa ollaan. Olo oli muutenkin rauhaton, eikä levollinen, mutta halusin jonkun lukeman. Lopulta testi oli valmis ja tulokseksi tuli vomax2 66, huippu! Juoksufoorumilta löytäväni linkin avulla sain iän ja muut speksit asetettuani tulokseksi puolikkaalle 1.11 ja maralle 2.30. No jokainen tietää, että ne ovat ihan fuulaa, mutta toisaalta: kunnossani ei pitäisi nyt olla mitään isompaa vikaa. Joku muu petti kuin kunto.

KEVYT LENKKI KE

Tänä aamuna n. 4vrk kisan jälkeen kävin juoksemassa kevyen 6,6km lenkin. Se oli todella vaikeata. Aamulenkit eivät yleensäkään sovi minulle, vaan olen useimmiten silloin väsynyt ja tekisi mieli oksentaa.  Nyt oli vielä tavallistakin heikompi tunne. Vauhti oli varmaan lähempänä 6 min/km kuin 5 min/km, mutta silti jossain 3,5km kohdalla tuli tunne, että tekisi mieli laittaa kävelyksi. Alunperin olin ajatellut jotain 8-10km lenkkiä, mutta teinkin käännöksen ja oikaisin Larun poikki, joten lenkin pituudeksi tulikin ainoastaan tuo 6,6km. Se loppumatka meni paremmin, kun tiesin olevani matkalla kotiin. Toki etenin hitaasti, mutta fiilis oli parempi. Tästä se kuitenkin pikkuhiljaa taas lähtee.

HENKINEN PALAUTUMINEN

Ihanteellisessa tlanteessa juoksisisn maratonin kahdesti vuodessa, jonka jälkeen olisi kuukauden ylimenokausi, jolloin palautuisin paitsi fyysisesti niin henkisestikin. Näin ei ole kuitenkaan ollut mahdollista. 2011 kevään onnistuneella maratonilla hajosi jalkapohja, josta toipuminen vei 5kk. Sen seurauksena sain akillesjänneongelmiakin, kun olin liikkumatta (tuli kiinnikkeitä). Sama akillesvamma vaivasi kesällä 2012. Syksyn Pirkan Hölkässä tuli pakaravamma, joka esti keväälle maratontreenin, mutta tein paljon PK:ta, mikä loi hyvän pohjan. Keväästä 2013 sain hyvin treenattua vauhtiakin ja HCM elokuussa meni ihan hyvin. En ihan kestänyt koko matkaa, mutta 3.03 oli kuitenkin ennätys. Tuon jälkeen oli erinomainen talvi ja keväällä aloin olla huippukunnossa kunnes puolikkaan ennätysjuoksun jälkeen alkoivat jalkavaivat, jotka pilasivat sekä 2014 että 2015 kaudet ja 2016 meni puolestaan pakaravaivan takia mönkään. Niinpä tämä pitkä ajanjakso, jolloin en ole voinut tavallaan normaalisti harjoitella, kilpailla ja palautua, rassaa henkisesti.

Nyt on vähän sellainen tilanne kuin syksyllä 2009, jolloin tuli maratonilla totaalinen seinä vastaan ja se talvi oli henkisesti todella rankkaa aikaa, kun en oikein tiennyt, mitä oli tapahtunut tai miten siitä noustaan. Nyt on toki siinä mielessä parempi tilanne, että kokeneena tiedän mitä olen tehnyt silloin, kun on mennyt hyvin ja tulokset ovat parantuneet ja ykkösasia on ollut se, että olen ollut terveenä ilman loukkaantumisia, jolloin olen voinut kilpailla ja harjoitella hyvin, minkä seurauksena kilpailukunto on parantunut. Nykyinen tilanteeni on kuin Nooralotta Nezirillä eilisiltana. Omaan tasoon nähden kulkee surkeasti.

MITEN ETEENPÄIN?

Vaikka tiedän, mitä pitäisi tehdä, niin en jotenkin jaksa nyt tehdä. Minulla oli ajatus mennä kuunvaihteessa Turkuun puolikkaalle, muttei nyt houkuttelekaan se, että kävisi samalla tavalla ja juoksisin huonosti. Parempi vaihtoehto on alkaa harjoitella, mutten aloita vielä. Pidän nyt vähän henkistä lepolomaa. En tiedä, miksi juoksu on tuntunut viime aikoina niin tahmealta ja väkisin ei voi pyrkiä tekemään hyvää tulosta. Se helppous täytyy saada takaisin.

Olen myöskin päättänyt jättää salin ja juoksumaton nyt pois. Pyrin nauttimaan kesästä, juoksemaan ulkona ja käymään Eltsussa tekemässä harjoituksia. Tilanne ei ole nyt tyydyttävä, muttei toivotonkaan. Täytyy kasata palikat, jotta jaksaisi taas lähteä uuteen nousuun.

Mainokset