Harjoittelu alkoi ja höntsä loppui

Mietin mistä tahmeus johtui ja tulin siihen johtopäätökseen, etten oikeasti ole harjoitellut kunnolla sitten helmikuun 2014. Nyt siihen tuli muutos. Eivät ne lenkkivauhdit ole hidastuneet sen takia, että peruskunto olisi välttämättä paska, vaan sen takia, kun olen ollut useamman vuoden pääasiassa telakalla, enkä ole kilpaillut tai tehnyt juurikaan laadukkaita harjoituksia. Silloin jokaiseen harjoitukseen pitäisi keskittyä. Monesti olen käynyt lenkillä lähinnä stressinpoistofiiliksellä ajatellen juoksun aikana ihan muita asioita kuin sitä harjoitusta, enkä ole huolehtinut siitä vauhdin ylläpidosta. Seurauksena on sitten tullut jotain 5.10-5.20 min/m lenkkejä, joilla ei tee yhtään mitään.

Kevyet kengät avuksi

Juoksisin aina Adioksilla mikäli jalat kestäisivät on totuus. Hyvin pitkään ainoastaan kilpailin kevyillä kengillä, mutta nyt olen talvesta saakka pyrkinyt tekemään vedot ja tempojuoksunkin ns. kisakengillä, koska se kulkee niin paljon vaivattomammin ja sitä saa helpommin itsensä houkuteltua juoksemaan lujempaa. Eilen laitoin Adios 2:t jalkaan ja jo alun kevyt VR meni alle 4.40min/km. Päätin juosta 6km TV:n Pyrkällä, jossa aloitin edellisenä keskiviikkona rataharjoituskauden. Matkaa kentälle kertyi 4,66km, siellä juoksin Polarin mukaan 6,07km (mihin vähän suhtaudun skeptisesti, mutta voihan olla, etten ihan sisintä reunaa mennyt koko ajan) ja pois 3,48km. Yhteensä tuli 14,21km. PasiP:tä ja Pfitzinger & Douglasia kuuntelin nyt siinä, ettei vauhtia liikaa. Jos haluan harjoitella vähän enemmän niin ei ole ehkä tarkoituksenmukaista juosta niin kovaa, jotta palaudun taas seuraavaan harjoitukseen. Niinpä menin mukavuusalueellani ja keskivauhti oli 3.49 min/km, avesykkeen ollessa 170. Viimeinen kilsa oli vähän nopeampi 3.44 min/km.

Tänään olisi tarkoitus juosta keskipitkälenkki pitäen vauhdin edelleen reilusti alle viidessä minuutissa, joten turvaudun jälleen kevyisiin kenkiin, tosin paljon enemmän vaimennettuihin Hoka Claytoneihin. Jätänkin tässä vaiheessa Bostonit, Vazee Pacet jne tossut vielä sisäkäyttöön ja tosiaan jaan nämä reippaammaan Adioksille ja Claytoneille. Ei siihen enempää tossupareja tarvitse. Peruslenkit ja palauttavat voi sitten juosta hitaammilla kengillä. Pidän Adios2:n tunnokkuudesta. Ne antoivat minulle eilen mielestäni hyvän juoksuasennonkin, mikä ei välttämättä peruslenkkareilla niin helposti tapahdu. Päkiän alla oli hyvin tunnokas ja pitävä ote maahan, mutta kuten sanottua, niin jalkani eivät kestä sitä, että taon niillä jatkuvasti. Toisaalta 350km viidessä vuodessa on hävyttömän vähän. Turha niitä säästellä kisoihin, koska tossuja saa kaupasta ja niitä on muitakin hyviä kisamalleja itsellänikin, joten kilsoja vaan koneeseen ja tossut loppuunjuostuksi. Claytonit puolestaan mahdollistavat aika vaivattomasti sellaisen 4.30min/km juoksemisen, joten se on itsestäänselvää, että juoksen niillä silloin, kun haluan vähän enemmän vaimennusta, enkä tee mitään avainharjoitusta.

Vaaroja

Olen päättänyt, etten nyt niin överisti tee määrää. Joku sellainen 80-100km viikoittain seuraavat 4kk. Se on maksimit, mitä aion tehdä. Syynä tietysti se, että korkea määrä tai liian kova vauhti voivat aiheuttaa ongelmia, jolloin joudun telakalle. Parempi tehdä vähän rauhallisemmin ja saada jonkinlainen, edes kohtuusuoritus aikaiseksi, josta on sitten hyvä jatkaa.

Silti on vaaranpaikkoja olemassa. Vasen kantapääni ja oikea akillesjänteeni kuitenkin oireilevat. Ovat tehneet niin jo syksystä saakka. Tuo sama akillesjänne pilasi vähän viime syksyä ja sitä ennen kesät 2010-2012. Myöskin vanha ystäväni, vasen pakara oireili hieman eilisen lenkin jälkeen. En käynyt talvella kertaakaan Areenalla, mutta eiköhän se ole selvää, tuo vamma on päässyt alunperin aiheutumaan siitä tuhansien kilometrien kiertämisestä radalla vasemmalle. En tiedä mikä siellä on, mutta jotain siellä on. Eilen juoksin tosiaan Larun aika tiukkakaarteisella 350m radalla 17 kierrosta ja kotona suihkun ja safkan jälkeen telkkaria katsoessani tuntui siellä vanhassa paikassa. Yritin rullata ja laittaa hierontapallon siihen kohtaan, mutta en tiedä auttoiko. Pitää pystyä estämään se, ettei tule sellaista helvetillistä särkyä puoleksi vuodeksi, mikä on pari kertaa tapahtunut ja joka on estänyt kaiken nopeamman juoksun.

Nämä ovat yksi syy, minkä vuoksi venyttely esim. tulee olemaan nyt entistä suuremmassa roolissa. Tiedän, että olen laiska sen suhteen, mutta jos harjoittelen 6 kertaa viikossa, niin kyllä sitä venytelläkin täytyy jonkun verran. Takareidet, lonkankoukistajat ja pohkeet ovat ainakin kireät, niille pitää tehdä jotain.

Mielikuvaharjoitteet

Luin joskus keväällä huippujuoksijoiden antamia ohjenuoria tai vinkkejä. Yksi oli sellainen, että koviin vetoharjoituksiin pitäisi valmistautua kuin kilpailuun. Miettiä sitä etukäteen jo päivän aikana ja pukeutua kisa-asuun, jotta olisi valmis tekemään hyvän suorituksen. Tavallaan uskon siihen. Jos on ollut aikaa pohtia sitä, että pystyy johonkin niin silloin tekee sen mitä pitää. En nyt välttämättä joka harjoitusta sen enempää mieti, mutta hetken kyllä ajattelin itseäni psyykata ja nyt pari kertaa olen kyllä käyttänyt sellaisia asujakin, joilla olen kilpaillut. Viime viikon vedot urheilukentällä juoksin asulla, jota käytin sekä Mikkelin (2013) että Pariisin (2014) puolimaratoneilla. Kyseessä on K-Swissin tekemä Los Angelesin maratonin special edition vaatteet. Ostin niitä kerran Sportsshoesista vähän enemmän. Oranssi hihaton paita sekä kahdet oranssit ja yhdet mustat shortsit. Nyt siis oli päällä ne oranssit shortsit ja oranssi hihaton. Eilen puolestaan ei ollut niin lämmin, että olisin hihattomassa halunnut lähteä, joten laitoin saman asun, millä juoksin 2016 HHM:n eli mustasiniset Skinsin A200 lyhyet trikoot ja lyhythihaisen punaisen Puman paidan, jossa rinnassa on kuviona puuma. Tiedän, että tässä on mukana placeboefektiä, eikä se onnistuminen nyt vaatteista pitäisi olla kiinni, mutta olkoon.

Yritän myös miettiä niitä kisoja, jotka ovat päättyneet hyvin ja niistä aiheutuneita fiiliksiä. Samoin kuin hakea inspiraatiota muiden onnistumisista tai kokemuksista Instagramista. Välillä tai lenkillä yritän myöskin pohtia, mtkä voisivat olla lähivuosien kilpailuitani ja millaista siellä olisi käydä expossa, millaista odottaa lähtölaukausta ja millaista tulla maaliin. Nähdä uudestaan tuttuja paikkoja tai kokea kokonaan uusia paikkoja. Pohtia millaista olisi onnistua ja tehdä ennätys.

Keskittyminen

Pohjimmiltaan juoksu on aika yksinkertaista. Minulla on kuitenkin kapasiteettia paljon parempaan kuin mihin olen aiemmin kilpailuissa kyennyt. Minun vain pitää keskittyä siihen tekemiseen ja tehdä sellaisia harjoituksia, jotka kehittävät kilpailuissa tarvittavia ominaisuuksia ja tuovat kisakunnon esille. Ei lenkille voi mennä vain aikaa viettämään, vaan kyllä siihen suoritukseen pitää keskittyä. Tämä on nyt koko filosofian a ja o. Katson, että olen kyllä telakoiden viemän kunnon saanut palautettua, mutta nyt pitää keskittyä harjoituksiin, jotta voisin onnistua kilpailuissa.

Tähän kuuluu osana se, että mietin reittejä tarkemmin. Kuten eilen kirjoitin, niin pitkiksille on tarkoitus hakea uusia tuulia kauempaa. Pyrkkä oli hyvä oivallus minulta. Siellä tulen pitkälti vetoni juoksemaan, joskus saatan käydä Eltsussa ja myös juoksumatto pysyy mukana kuvioissa. Samoin TV-reippaat juoksen varmaan radalla, jos en keksi mitään nopeaa, luotisuoraa pätkää mistään ja jos pakara kestää tuon jatkuvan vasemmalle kiertämisen. Mietinnän paikka ovat pitkikset, joista osan juoksen maravauhtista. Se voi olla, että tuo kovempi osuus pitää juosta jotain lyhyempää lenkkiä kiertäen. En oikein vielä osaa sanoa, sillä meilläpäin ei nyt niin helposti juostavaa, nopeaa pätkää olekaan.

Monet asiat alkavat selkiytyä, mutta samanaikaisesti toisaalta monet asiat ovat vielä auki. Lähiviikot näyttävät miten tämä tästä etenee.

Luontokevennys

Loppuun vielä luontokevennys. Juoksin radalta pois merenrannassa puiden varjostamaa hiekkatietä. Vastaan tuli pyöräilijä. Katsoin, tuleeko koira siellä perässä ilman remmiä. Sitten huomasin, että kettuhan se taas siellä muina miehinä liikenteessä. Se tuli minua vastaan määrätietoisesti tietä pitkin. Niin on tapahtunut monta kertaa. Olen nähnyt vähintään viisi kertaa vuosien varrella Larussa lenkillä juurikin hiekkatiellä suoraan tietä pitkin menevän ketun. Ne liikkuvat paljon rauhallisemmin ja määrätietoisemmin kuin ihmisten ulkoiluttamat karvaturret. Tällä kertaa oli erikoista se, että sillä oli jotain suussa. Ensin katsoin, että se on joku lunni, mutta ei sen värinen kuin mitä lunnit ovat ja eihän niitä Suomessa edes ole. Täytyy myöntää, että niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, niin en tiedä mikä se elukka oli. Se saattoi olla kani tai vähän isompi hanhenpoikanen, mutten ole varma, kun sen verran äkkiä sen näin. Hanhiahan on kyllä niin perhanasti joka paikassa ja kyllä kanitkin ovat palanneet sen jälkeen, kun viime vuonna lähes kaikki kuolivat tautiin. Yhden näin kotiin tullessanikin. Se juoksi tien yli.

Mainokset