Fillarikausi käynnissä

DSC_4966.JPGKevättalvella tuli hankittua maantiepyörä. Ajatuksena oli saada lisäkilometrejä, kun voi hyvillä kesäkeleillä juoksun sijaan ajella. Hellempää jaloille ja ilmavirta viilentää. Valoisat kesäillat, vapaapäivät, viikonloput voisivat olla sopivia pyöräillä. Toimii hyvin teoriassa, käytäntö osoitti toista. Meillä on ollut yksi kaikkien aikojen surkeimmista kesistä. Kylmää, sateista ja tuulista. Ei ole ollut pelkoa, että pyörää olisi voinut ajaa. Olen vain kokeillut sitä pihalla. Kunnes nyt lauantaina päätin pyöräillä. Aamupäivällä jo oli 19 astetta kun kävin kaupassa. Kun tulin sieltä pois, oli tullut mustat pilvet ja 15C. Mietin tuleeko sade vai eikö. Päätin ottaa riskin ja korvata 8km palauttavan juoksulenkin 20km pyöräilyllä. Tässä ensi kokemukseni ja vinkkini lajista nimeltään maantiepyöräily:

  • Pyöräily on rentoa, lököä hommaa

Alamäet menevät kuin itsestään, vierintävastus on alhainen. Pyöräily maantiepyörällä on mukavaa ja sopivan rentoa puuhaa, kun ei aja tosissaan. Olin alussa pikkaisen vaikeuksissa, kun en esim. osannut vaihtaa vaihteita. Sellaista kevyttä 25km/h vauhtia polkee tosin millä vaihteella vain. Eihän minulla ole edes nopeusmittaria, jotta tietäisin nopeuden, mutta reilu parikymppiä meni 50 minuuttiin hiljaa ajellessa. Joka tapauksessa todella kevyttä se on, jos ei tosissaan aja. Hyvänä vertailupohjana illalla suoritettu reilu kymppi keskustaan ja takas yksivaihteisella kaupunkifillarillani, jolla vierintävastus on suuri. Sillä saa polkea tosissaan.

IMG_20170708_225219_052.jpg

Tuo maantiepyöräily sopiikin tässä vaiheessa eli alussa palautteleviin treeneihin tai sitten sellaiseen vaiheeseen, jos ei varsinaisesti juoksua treenaa. Oletetaan esim. jonkun juosseen jo maratonin. Sen kisan jälkeen hän voi fillaroida kaikessa rauhassa seuraavat viikot. Vapaapäivänä varmasti mukava ajaa vaikkapa koko päivän. Minulla siihen ei nyt tässä vaiheessa vielä ole mahdollisuutta. Ajan lyhyitä lenkkejä, enkä ole vielä hankkinut rengasrautoja, varasisäkumeja tai minipumppuakaan. Sen sijaan Clas Ohlsonin järeän jalkapumpun ostin ja tykitin ennen lenkkiä renkaat 7 baariin. En usko, etä tavallisella käsipumpulla olisi niin paljon ilmaa edes niihin kumeihin saanut. Olisin luullut jo paljon aiemmin niiden olevan kovat.

  • Kilpaileminen ei kiinnosta

En halua oikein kilpailla lajissa, jota en osaa. Kaikki sanovat, että pyöräilyyn hurahtaa. Ehkä näin, mutta serpentiinien laskeminen satasta ja kaikki muu riskinotto pyöräilyssä ei ole minun juttuni. En halua kilpailijaksi. Ajan höntsälenkkejä ja vaikka myöhemmin ajaisin enemmän tai kovempaa, niin ei lajista tule minulle mikään ykkösjuttu tai sellainen mihin haluaisin satsata kilpailumielessä. Maratonjuoksu on ihan riittävän haastavaa itselleni.

  • Aamulenkit kummastuttavat

Kuumalla fillarointi on helpompaa kuin juokseminen. Ilmavirta viilentää, jos ei aja missään etelän 45 asteen keleissä, joissa ”tuulikin” on tulikuumaa. Silloin kun oli niitä oikein kuumia kesiä vuosikymmenen vaihteessa ja samaten lämpimillä keleillä edellisen vuosikymmenen puolivälissä, menin mielummin maastopyörälenkille kuin juoksemaan. Nykyään kunto on jo sen verran hyvä, että voin juosta, vaikka olisi sata astetta, mutta on se helpompaa pyörällä. Niinpä ihmettelen vähän, että mikä ihmeen juttu se on, että monet pyöräilijät treenaavat sunnuntaiaamuisin kukonlaulun aikaan joskus tyyliin puoli kuusi. Ihan kuin se olisi kovempi jätkä, joka ei ole nukkunut ollenkaan. Stubb kuuluu näin tyyppeihin, jotka ajavat aivan tolkuttomaan kellonaikaan. Eikö se juuri nimenomaan pitäisi ajaa viikonloppuisin päivällä silloin kun on lämpimintä, niin lajista nauttisi enemmän? Vai onko tässä taas se protestanttinen meininki taustalla, että pitää kärsiä, jotta mikään tuntuu miltään. Jos on liian kivaa, niin se ei ole hyvä juttu ollenkaan. Anyway, itse syön lounasta viikonloppuisin noin kello 16, joten katselen lenkkiajan sen mukaan, että tulisin himaan joskus klo 15-15.30. En ole edes ostanut tai ostamassa pitkähihaista pyöräilypaitaa tai -pyöräilytakkia, joten viileillä keleillä en aja. Ostin kyllä irtohihat, joten sen verran voin joustaa, mutta pääasiassa pyrin ajamaan silloin, kun on lämmintä.

  • Fillaristien kirjoittamattomat säännöt ovat fuulaa

IMG_20170708_141028_285.jpg

Fillaristit hifistelevät kaikista asioista. Vaatetuskin pitää olla tietynlainen. Pitää olla oikeanvärinen paita jne. Eikä saa muka käyttää ammattipyöräilyn fanipaitoja, jos ei itse ole ajanut ammattilaisena siinä tallissa. Ulkomaalaiset kuten ranskalaiset, jotka käyvät Tour de France katsomassa, saavat ostaa niitä paitoja ja ajaa ne päällänsä, mutta suomalaiset eivät fillariniilojen mielestä saa paitoja käyttää. Nakkaan paskat tuollaisille säännöille. 90-luvulla opiskellessani Saksassa ostin suuresta liikkeestä nimeltään Zweirad-Stadler yhden 180ccm Piaggion skootterin. Huomasin samassa tuhansien neliöiden jättimyymälässä fillarikamaa. Niinpä en ostanut sieltä ainoastaan mp-kypärän, takin ja hanskat, vaan lisäksi yhdessä vaiheessa Banesto-tallin pyöräilypaidan, housut ja hanskat. Indurainhan oli tunnettu Banesto-kuski. Myöhemmin ostin vielä Kelme-Eurosport -tallin paidan. Sen ostin lähinnä ulkonäön vuoksi. Olisin ostanut Telekominkin asut, jos niitä olisi ollut myynnissä. Joskus 1996-1998 olivat minun kulta-aikaani mitä tulee pyöräilyn seuraamiseen. Katsoin kaikki ympäriajot televisiosta.

Tultuani takaisin Suomeen aloin tehdä lenkkejä maastopyörällä niissä asuissa. Tuntui kivalta ajaa pyörällä kun lahkeet olivat kireät, eivätkä lepattaneet; paidassa oli mukavasti taskuja selässä ja mukaan sai otettua rahaa, puhelimen jne. ja ennenkaikkea ne housut olivat pehmustetut, mikä oli hyvä pidemmällä matkalla. Sitten hankin lukkopolkimet ja Shimanon pyöräilykengät Larun pyörästä. Tuo maastopyöräily oli tuon jälkeen mukavampaa. Aloin myös käydä joskus 2001 spinningissä ja silloin oli jo hyväksi se, että olin ostanut Larun pyörästä myöskin toiset pyöräilyhousut, mustat blankkohousut, joita käytin Kelmen paidan kanssa. Aika usein sai kyllä pestä, kun oli vain kaksi settiä.

2005 Barcelonan lomalla satuin huomaamaan Decathlonissa AG2R:n asut. Ko. urheilukauppaketju oli tuon tallin sponsorina, joten siksi niitä siellä varmaankin myynnissä. Ostin paidan, housut ja hanskat. Nuo Larun pyörästä ostetut housut olivat jo hyvin pikaisesti hajonneet saumoistaan, joten niissä oli reikiä ja Banesto-asu alkoi olla aika huonossa kunnossa, joten kun olin uudestaan aloittanut spinningissä käymisen siinä 2005 ja jatkanut 2006, niin päätin ostaa vielä lisää asuja. Luovuin Banesto-asusta ja niistä Larusta ostetuista housuista ja tilasin Saksasta Zweirad-Stadlerista blankot mustat housut käytettäväksi Kelmen paidan kanssa ja Gerolsteinerin housut ja paidan. Olin myöskin ostanut hanskoja aina silloin tällöin. Kerran esim. ostin Fillarikellarista celesten väriset Bianchin hanskat, kun olin menossa spinningiin ja tajusin, etten ollutkaan ottanut hanskoja mukaan. Minä en nimittäin pysty sellaisiin hikisiin kahvoihin koskemaan, jos ei ole pyöräilyhanskoja.

Se oli huvittavaa kun myöhemmin tutustuin maantiepyöräilijöihin ja siihen keskusteluun, niin kuulin, ettei ammattilaisten asuja täällä Suomessa saakaan käyttää ja muutenkin värit ovat todella tärkeät. Se pitää katsoa pyörän värin mukaan jne. Kaikki pitää olla sävy sävyyn. Bullshit! En noudata mitään jonkun ”kulttiin” kuuluvan määrittelemiä sääntöjä, vaan teen juuri niinkuin katson itse parhaimmaksi. Toki kun tarvitsee jatkossa ostaa lisää pyöräilyasuja, niin varmasti ostan pääasiassa ei-ammattilaistallien asuja – siistinnäköiset asut kuten Bianchin celesten väriset kiinnostavat, mutta se ei silti tarkoita sitä ettenkö käyttäisi loppuun nämä asut, mitkä minulla jo on olemassa.

  • Osta mistä pidät ja aloita rohkeasti

Viimeistään siinä vaiheessa, kun Ullrich palasi ja ajoi Bianchi-tallissa, halusin hankkia celesten värisen Bianchin. Minusta se oli vain niin legendaarinen merkki ja kaunis väritys. Mietin fillarin ostoa vakavissani telakoiden aikoina jo joskus 2011. Siitä ei vain oikein ikinä tullut mitään. Ihmiset alkoivat puhua, että ei ole hyvä hintalaatusuhde. Aina tuli joku malli kuten Cannondale CAAD10 jne., mikä on muka parempi diili. Osa vannoi cyclocrossin nimeen. Olin Zürichin maralla 2011 ja juttelin siellä sveitsiläisen kaverini kanssa, joka on koko ikänsä ajanut paljon maantiepyörällä ja hän sanoi, ettei ole kuulleen kenenkään ajavan cyclocrossilla. Nämä vaihtoehtoiset ehdotukset eivät sytyttäneet minua missään vaiheessa.

2014 Pariisin puolikkaan jälkeen kävin Sportexpossa Messukeskuksessa ja siellä oli Bianchin osasto. Silloin päätin, että se on Bianchi ja mielellään Campagnolon osilla. Niitä olisi ollut silloin ylivuotisia vähän edullisemmin, mutta se yhdistelmä, minkä halusin, ei ollut celesten värinen. Taas se hankinta jäi. Myöhemmin ajattelin, että kun liikun niin paljon rantojen lähellä hiekkateillä, että pitäisiköhän ostaa hybridi. Kävin katsomassa mm. Konan pyöriä. Viime talvena puolestaan Kluuvissa minulle esiteltiin Feltin läskipyörää, joka oli kuulemma Euroopan paras tarjous. Kaikki ihan hyviä juttuja, muttei ihan himottanut iskeä kiinni. Tänä keväänä kun näin sitten mainoksen celesten värisestä Bianchista, niin päätin iskeä kiinni ja olen ollut todella tyytyväinen siihen hankintaani. Ostin valkoiset Spiukin kengät ja Lookin polkimet ja se yhdistelmä on mielestäni todella kaunis. Eli ostin juuri sen mistä pidin. Jouduin toki tyytymään Shimanon 105-osasarjoihin, sillä tätä Impulso-pyörää ei nyt Campagnololla ollut, mutta vaikka se vähentäisi ihan pikkaisen legendaarisuutta, niin so what. En jaksa joka detaljia pohtia.

_20170415_201842

Pyörä ei ole hiilikuitua, vaan alumiinia hiilikuituhaarukalla. Se on paitsi halvempi, mutta myös aika robusti. Ammattipyöräilijät ovat käyttäneet tuota runkoa rajuissa kevään klassikkokilpailuissa. Enkä minä ainakaan itse pidä sitä pyörää painavana ja kun en aja sillä tavalla tosissani, niin se ei toisi minulle mitään lisäarvoa, jos joku toinen pyörä olisi parempi. Se on riittävän hyvä pyörä minulle ainakin tällä hetkellä ja pidän siitä. Se riittää. Kannattaa siis ostaa juuri sellainen pyörä, mistä itse pitää, eikä jonkun asiantuntijan, kaverin tai kadunmiehen mielen mukainen. Se on vähän sama kuin jos haluaisi Alfa-Romeon, muttei uskaltaisi sitä hankkia, kun naapurin pena kertoi Toyotan olevan luotettavampi. Sitten harmittaisi joka päivä sen Toyotan ratissa, kun näkisi liikenteessä kauniita Alfa-Romeoita.

Kannattaa myöskin aloittaa rohkeasti. Jos miettii liikaa, niin ei aloita ikinä. Ei osta sitä pyörää ikinä, kun on liian paljon vaihtoehtoja ja speksattavaa. Eikä alkuvaiheesssa voi olla mikään asiantuntija eli ei voi tietää, mikä on paras vaihtoehto itselle. Kannattaa vain ostaa joku ja katsoa pitääkö lajista. Itse olin sen verran ajanut maastopyörällä ja spinningiä, että tiesin pitäväni pyöräilystä. Käppyräsarvinen oli ollut viimeksi 80-90-luvun vaihteessa kun ajoin Crescentillä. Se oli kuitenkin retkifillari eli vähän leveämmillä renkailla, joten maantiepyöräily oli mysteeri itselleni, mutta otin riskin ja jälkeenpäin ajateltuna se olisi pitänyt ottaa aiemmin. Se kilpistyi siihen pyörän valintaa. Pitäisi vain, jos yhtään kiinnostaa, lukita vastaus ja ostaa pyörä. Ja kun se pyörä on hankittu, niin sillä kannattaa sitten ajaakin, jotta pääsee harrastukseen paremmin kiinni. Surkeat kelit nyt hidastivat aloitusta itselläni, mutta olisihan siinä ollut jotain tilaisuuksia aloittaa aikaisemminkin. Olin kyllä vähän saamaton. Jos olisin hankkinut pyörän kesällä, olisin varmaankin aloittanut ajamisenkin aikaisemmin tai jopa heti. Nyt hankin pyörän, kun oli takatalvi ja homma vähän venähti. Ehdotukseni siis on: aloita rohkeasti ja osta juuri sellainen pyörä minkä itse haluat ja varsinkin ensipyörä ei tarvitse olla maailman paras, vaan riittävän hyvä itselle.

Hyviä ja turvallisia pyöräilykilometrejä kaikille, jotka lajia harrastavat.

 

Advertisements