Yksin vai porukassa

IMG_20170712_221530_016.jpgKumpi on parempaa, treenata yksin vai porukassa? Ylläolevasta kuvasta voisi päätellä, että joku olisi ottanut eilisiltana minusta kuvan, tämä ei kuitenkaan ole totta. Minulla ei ole kameraa lenkeillä mukana, enkä ole ollut kimppalenkillä kertaakaan maaliskuun alun 2014 jälkeen. Juoksin eilen 18+ kilsaa, mutta kun oli niin hieno ilma, niin päätin lenkkini päätteeksi käydä kävelemässä vielä reilun kilsan rannoilla ja juoda limun. Laitoin siis kännykän nojaamaan kalliolla lojunutta kuivaa oksankarahkaa vasten ja itselaukaisin hoiti hommansa.

Pohditaanpa sitten kumpi on omasta mielestäni parempaa: treenata yksin vai porukassa. Yksin treenaamisessa on puolensa. Voi lähteä lenkille silloin kun haluaa ja missä haluaa. Voi tehdä juuri sellaisen harjoituksen kuin haluaa. Ei ole riippuvainen muista. Kolikolla on toinenkin puolensa. Porukassa olisi tiettyjen harjoitusten suorittaminen helpompaa. Esim. eilen tarkoituksenani oli latoa kilsat 4.24-4.48 min/km väliseen sektoriin.  Nopeimmat kilsat olivat 4.22 ja 4.25, jotka syntyivät asfalttipätkillä, mutta vastaavasti siellä oli 4.46 ja 4.50 kilometrit ja keskari 4.39 min/km. Isohko osa matkasta hiekkatietä, eikä ollut oikein sellainen fiilis, että vauhtia olisi tehnyt mieli pitää yllä. Fokus meinasi kadota muihin asioihin kuin juoksuun. Silloin kun Larun kimppalenkki oli voimissaan 4-5 vuotta sitten ennen kuin ihmisiä joutui telakalle tai muutti Suomesta pois, niin silloin se 4.30 min/km saattoi mennä kuin itsestään, kun porukassa mentiin. Vähän vauhdikkaampi lenkki menee helpommin porukassa. Sama koskee ratavetoja. Radalla on huomattavasti helpompaa juosta itselle haastavia vetoja, jos on seuraa. Vuorovedolla tai toisen, paremman juoksijan perässä on helpompi juosta kuin yksin.

Juoksussa on myöskin sosiaalinen puoli, joka voidaan jakaa harjoituksiin ja kilpailuihin. Tapahtumat, varsinkin isot kilpailut, kiinnostavat itseäni. Se ns. suuren maailman meininki, suuret osanottajamäärät, kaupallisuus ja jopa yleisö luo oman tunnelmansa. Sen lisäksi expossa, startissa, kisan aikana ja maalissa on kiva vaihtaa muutama sana muiden kilpailijoiden kanssa. Tapahtumissa voi myös tavata henkilöitä, joita tuntee entuudestaan ja kenties tutustua myös uusiin ihmisiin tai nähdä livenä henkilöitä, jotka ovat tällai netin kautta tulleet tutuiksi.

Toisenlaista sosiaalista puolta ovat kimppalenkit tai yhteisharjoitukset. Jos päivällä on töissä kovinkin paljon ihmisten kanssa tekemisissä, niin sitä ei ehkä enää vapaa-ajalla kaipaa, mutta jos se onkin toistepäin eli tekee hyvin itsenäisesti hommia, niin silloin se vapaa-ajan sosiaalinen elämä nousee suurempaan arvostukseen. Tässä on aina silloin kysymys siitä, miten kemiat kohtaavat. Ei tarvitse olla niin, että ihmiset ovat aivan samanlaisia, vaan tällaisessa harrastustoiminnassa mitä urheilukin edustaa, voi olla kaikilta yhteiskunnan osa-alueilta porukkaa, mutta se henki pitää olla samankaltainen, jottei tule ristiriitoja. Jos on hyvin heterogeenista porukkaa, niin siitä ei tule mitään. Urheiluseurat ja keskustelufoorumit ovat hyviä esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun heterogeeninen porukka laitetaan yhteen. On kateutta, vihaa ja vastakkainasettelua. Siinä mielessä meidän Larun porukka oli aikanaan hyvä, kun kaikki olivat ensinnäkin tavoitteellisia kuntoilijoita, joiden parhaat tulokset olivat vielä edessäpäin ja monella oli paljon opittavaa. Lisäksi kaikki olivat älykkäitä ja akateemisia. Se oli hyvä lähtökohta sellaiselle meiningille, mistä seurasi hyviä, eikä huonoja asioita. Juoksufoorumi on puolestaan esimerkki sellaisesta, mistä on seurannut huonoja asioita. En halua tässä edes ottaa esille sitä, mitä urheiluseuroissa pahimmillaan tapahtuu, enkä ole liittymässä mihinkään seuraan.

En ole tavallaan riippuvainen muista, vaan pyrin elämään kokonaisvaltaista elämää, jossa juoksulla on oma roolinsa, mutta se ei ole ainoa asia elämässäni. Samalla tavalla haluan panostaa juoksuun ja kehittyä, mutten halua elää huippu-urheilijan elämää, vaan vähän kuten Aki Hintsa -kirjassa sanotaan, niin haluan elää sellaista elämää, jossa kokonaisuus on etusijalla, enkä kieltäydy nautinnoista tai hyvistä asioista sen vuoksi, että juoksu kulkisi. Ei,vaan harjoittelen ja teen sellaisia suorituksia, mitkä ovat mahdollisia se kokonaisuus huomioonottaen. En ole yrittämässä esim. sub 2.30 maratonia, joten voin ihan hyvin elää sellaista elämää, joka ei pyöri vain juoksun ympärillä.

Eli siis vaikka tällä hetkellä treenaan täysin yksin, niin se ei ole parempi tapaa toimia kuin treenata porukassa. Molemmissa tavoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Jos tulee hyviä tilaisuuksia treenata tavoitteellisten juoksijoiden kanssa, niin olen kiinnostunut tottakai.

Advertisements