Sadeasu ja pallokorvat

Lukija otti minuun yhteyttä eilisiltana koskien kimppalenkkejä. Olen aiemminkin jutellut tämän alle 3 tunnin juoksijan kanssa treenaamisesta. Jatkanpa nyt sen vuoksi tässä pohdiskelua koskien yhteislenkkejä ja yksin treenaamista.

Eilen satoi pirusti. Ajattelin odotella, josko keli paranisi, mutta tunnin kotona lepäiltyäni huomasin sateen vain yltyvän, joten päätin lähteä kaikesta huolimatta lenkille. Sadeasuksi valikoituivat ohut juoksutakki ja ohuet, ei ihonmyötäiset housut. Aikanaan kun liityin Athlon-kuntosalille joskus 2001, sieltä sai salin sponsorin adidaksen myötä lahjakortin uusiin kenkiin, joka oli käytettävissä niin että kävi maahantuojalta kengät hankkimassa. Hommasin silloin valkoiset adidas Cairo II:t. Kun olin sieltä tulossa pois, niin katsoin vielä alakerran jonkinlaisen poisto-/outlet-myymälän ja ostin sieltä kolme mustaa vaatekappaletta: lyhythihaisen salipaidan, pitkähihaisen juoksupaidan ja todella ohuen juoksutakin. Tuo juoksutakki on niin ohut, että se on siksi ollut vähällä käytöllä. Viileällä kelillä pitää olla paksumpi. Sadekelillä se sen sijaan on erinomainen. Vaikka se kastuu, niin se ei tule sillä tavalla painavaksi kuin juoksupaita, eikä siellä alla oleva lyhythihainen kastu. Niinpä tuo takki oli itseoikeutettu valinta eiliselle lenkille, jonka alla siis lyhythihainen juoksupaita. Koska kyseessä oli hidas palauttava lenkki sateessa, päätin laittaa jalkaani Brooksin juoksuhousut, jotka ostin Tukholmassa Stadiumista 2006. Silloin hankin vaatteita, koska oli kämpät sekä Helsingissä että Tukholmassa, joten halusin Ruotsiin juoksukamoja. En silloin vielä käyttänyt juoksutrikoita, vaan ostin nämä suorat, melko ohuet ja lahkeistaan melko lyhyet housut. Ne ovat todella ohutta materiaalia eli kuivuvat nopeasti. En niitäkään paljon ole käyttänyt, sillä heti seuraavana keväänä tuli sydänlihastulehdus. Sen jälkeen kun palasin juoksun parin, ostinkin jo juoksutrikoot. Lämpimillä keleillä juoksen shortseissa, viileämmillä puolestaan tosiaan juoksutrikoissa. Oikeastaan vain sadelenkit ja tai jotkut muut hitaat palauttavat ovat sellaisia, joihin nuo Brooksit päälleni silloin tällöin puen. Siihen vielä juoksulippis ja sadeasuni oli valmis.

Viime aikoina on satanut niin paljon, että tuntui kuin olisi sademetsässä juossut. Pensaat, nokkoset, muut heinät ovat kasvaneet runsaasti ja paikoitellen tulleet jopa siihen kevyenliikenteenväylälle. Sade oli osittain kaatanut sitä heinää reitille, joten välillä ei varsinaista kulkuväylää oikein edes ollut. Sade ropisi ja varsinkin pensaiden ja puiden lehtiin osuttuaan se piti jännää rapinaa. Tossujeni kontakti hiekkapintaan oli toinen, erilaisen äänen aiheuttaja. Mietin, miksi jotkut kaipaavat yksin suoritettaville lenkeille muuta ääntä. Instagramissa yksi tuttu oli laittanut nimittäin kuvan, jossa hän oli juossut pallokorvien kanssa. Kun ihmettelin asiaa, niin hän vastasi niiden olevan kaiuttimet. Kyllä minä sen tiedän, mutta en ymmärrä. Miksei niitä luonnon ääniä kuunneltaisi, vaan halutaan, että pää joutuu discoon lenkillä. Olen kyllä tuotakin joskus kokeillut. 1988 ostettiin Floridassa koko perheelle sellaiset korvalappuradiot. Radio oli siinä toisella puolella sangassa sisäänrakennettuna eli kun laittoi kuulokkeet korvilleen niin pystyi kuuntelemaan radiota. Toiselta puolelta säädettiin kanavaa ja toiselta puolelta volyymiä. Juoksin niillä kerran Miami Beachin kovapintaisella uimarannalla ja kun tulin kotiin niin yritin käyttää niitä pari kertaa täällä lenkkeillessäni, mutta en innostunut. En oikein halua mitään pitää tuossa korvillani, enkä oikein tajua, miksi lenkillä pitäisi olla jotain mökää häiritsemässä. Itseasiassa tajuan asian vain silloin, jos on joku tärkeä peli menossa. Muistan 2004 kevään, jolloin HIFK ja Ilves pelasivat jännittävän puolivälieräsarjan. HIFK oli 1-3 otteluin häviöllä kunnes tapahtui käänne ja voitettiin lopulta voitoin 4-3. Olin kahdesti, kerran Himoksella ja kerran Leppävaarassa, hiihtämässä niin että matsi oli käynnissä. Leppävaarassa en meinannut millään malttaa lähteä ladulle, kun ottelu oli kesken. Piti oikein pakottaa itsensä ulos autosta. Silloin pallokorvat olisivat auttaneet minua, jos olisi ollut mahdollisuus kuunnella lätkämatsia hiihtolenkillä.

Musan kuuntelua en ymmärrä ollenkaan. Se vie tosiaan ne luonnonäänet pois ja samalla vie mahdollisuuden hiljentyä ja ajatella asioita. Ei pääse lataamaan akkujaan. Toki joku voi väittää, että jollain tietyllä rytmimusalla on mahdollisuus ylläpitää juoksuvauhtia helpommin, mutta en minä siitäkään ole vakuuttunut. Pallokorvat häiritsevät enemmän kuin auttavat ja jos musa menee yhtään fiilistelyn puolelle, niin juoksuvauhti pikemminkin kärsii. Toki voi käyttää tahtimusaa kuten eräs hyvin juokseva tuttavani tekee, mutta mitä olen nyt Polaria seurannut, niin kyllä kadenssini on kohdallaan ilmankin. Musaa en siis tarvitse tai halua. Tulen erinomaisesti toimeen itseni kanssa ilman, että pään sisäiset äänet pitäisi ajaa taka-alalle musiikilla.

Palataan kimppalenkkeihin. Jos juoksimme aikoinaan kimppalenkkejä hiljempaa, niin juttelimme aina treenaamisesta. Kaikilla oli jonkinlainen tavoite kehittyä alle 3 tunnin juoksijaksi, joten ne asiat kiinnostivat. Jopa vesijuoksemassa juttelimme aina harjoittelusta. Emme lätisseet lämpimiksemme. Sen takia se on ongelma ottaa mukaan hölkkääjiä, joilla ei ole tavoitteita. Se on myöskin mukavaa, että nämä henkilöt, jotka ovat tavoitteellisia ja edes jossain määrin samantasoisia, ovat se sama porukka, jonka kanssa voi juosta myös lujempaa. Eli ei se niin ole, että kategorisesti kimppalenkkiporukan kanssa pitäisi juosta reippaasti, mutta sen pitää olla tavoitteellista porukkaa, jotka menevät samaan suuntaan. Tilanteesta riippuen voidaan juosta sitten kovempaa tai hiljempaa. Se ei saa olla liian heterogeeninen poppoo. Poikkeuksen tekee vain After Work Run -tyyppinen toiminta, jossa jutellaan taloudesta ja politiikasta. Silloin älykkyys ja kapitalismi ovat pääosissa. Paljon fiksumpaa touhua kuin joku Porin Suomi Areena.

Kasi tuli eilen juostua todella hiljaa. Jalat olivat oikeasti todella väsyneet ja joku sellainen 5.30 min/km vauhti oli sellainen mitä pystyin menemään. Joissain kohdin vauhti oli vielä hiljempaa. Kehittelin taas uuden lenkin. En ole juurikaan tuon pituisia lenkkejä juossut, vaan lyhyin on ollut kymppi Larun ympäri, mutta nyt kun niitä kaseja on niin paljon ohjelmassa, niin halusin luoda vakioreitin. Se kulkee osittain sellaisella seudulla, missä en ole ennen tätä viikkoa juossut. Niinpä luo pikkaisen vaihtelua.

Tänään on kanssa aika kevyehkölenkki, huomenna palauttava, mutta sunnuntaina on sitten kova pala: pitkis, joka sisältää maravauhtista. Se on sellainen, josta en osaa sanoa. Olenko valmis tai jaksanko juosta kovaa ilman, että on mukana juomia ja ennenkaikkea missä juoksisin sen niin että jaksaisin ylläpitää vauhtia. Se pitäisi juosta ehdottomasti asfaltilla, mieluusti tasaisella reitillä, mutta ne sellaiset baanat ovat täällä vähän kiven alla. Kerron toki, jos keksin jonkun sopivan vakipaikan tuollekin toiminnalle.

 

Mainokset