Hoka Clayton 2, neljäsosaraportti

IMG_20170725_204544_119.jpgOlen juossut nyt Hoka Claytoneilla 229km, mikä on about neljäsosa, jos oletetaan, että kengät kestävät 1000km. (Edit. iltalenkki nosti lukemaksi 250,5km). Me emme tiedä kestävätkö ne, mutta oletetaan niin. Kuten aiemmin olen kertonut, niin saatte kulkea tämän tossuparin elinkaaren mukana kestotestityyppisen raportoinnin vuoksi. Nyt on aika tehdä yhteenveto so far.

Olen kuvassa eilisen lenkin jälkeen. Pahoittelen joo valmiiksi, jos jotain häiritsee se, etten ole merkkiuskollinen kuvassa. Hokan kengät, Asicsin HCM-paita, Under Armourin shortsit ja Niken sukat. Niin se vain menee, kun ei ole sponsoroitu urheilija ja kun rotaatiossa on romppeita jos jonkin väristä ja merkkistä. Kuva on tässä sen takia, että näette kenkien olevan uudenveroiset. Olin etukäteen hieman huolissani siitä, kuinka pääväriltään valkoinen kenkä pärjää ulkolenkkeilyssä ja toistaiseksi on mennyt hyvin. Olen juossut 47 kilsaa sisällä juoksumatolla ja 182 kilsaa ulkona. Täytyy huomioida se, että lenkit on juostu nyt kesällä, jolloin ei ole kuraista, enkä ole Hokilla juossut lainkaan sateessa. Pääosin juoksen asfaltilla, mutta kyllä joka lenkillä on tullut muutamia kilsoja hiekkatietäkin, sillä meiltä on sellaiset nelisen kilsaa sinne, mistä assulenkkini usein alkaa ja eilenkin juoksin saman pätkän molempiin suuntiin, ts. sain yli 8km hiekkapintaista talsimista kasaan. Tarkkasilmäisimmät varmasti näkevät, että edestä valkoinen osa on alkanut hieman likaantua, muttei pahasti. Toisin sanoen tämä näyttävä väriyhdistelmä sopii ainakin sisätiloihin ja kesäjuoksukengäksi tai jonnekin sinne, missä on aina kaunista ja lämmintä. Valkoisen ei ainakaan pitäisi olla kuuma. Tossun hengittävyydestähän emme voi vielä sanoa mitään, koska Helsingissä ei ole ollut yhtään hellepäivää.

Hoka Clayton 2 on tällä hetkellä suosikkijuoksukenkäparini. Se johtuu siitä, että teen Pfitzingerin 18 viikon harjoitusohjelmaa ja vauhdit ovat aika reippaita. Tämä kenkä rullaa hyvin, omaa erinomaisen päkiävaimennuksen ja on silti äärimmäisen kevyt. Voin sen ansiosta harjoitella joka päivä, kun palaudun nopeasti. Jos juoksisin kaikki lenkit nopeilla kengillä kuten adidas Adioksilla, en palautuisi seuraavaan treeniin. Minulla on myöskin muutama kenkäpari, jotka haluaisin juosta loppuun ja toisaalta haluaisin säästää myöskin  noita Hokia, etteivät kulu ihan finaaliin liian nopeasti, mutta niillä työhevosilla, peruslenkkareilla en halua nyt vauhdikkaasti edetä, enkä varsinkaan assulenkkejä taittaa. Kun tulee syksy ja huonommat kelit, niin varmasti tulee tilaisuuksia yllin kyllin juosta vanhemmilla peruslenkkareilla.

Olen juossut Hokilla aika monipuolisesti. Matolla kokeilin kaikentyyppisiä vauhteja ja huomasin, että niillä voi juosta jopa todella hidastakin vauhtia kuten 5.30 min/km. Ulkona olen niillä juossut pääsääntöisesti pitkiksiä ja puolipitkiä vetäen tempot ja vedot Adioksilla ja palauttavat Mizunon Wave Inspireilla. Tällä viikolla minulla ei ole vetoja, eikä tempojuoksua, vaan eilen oli ohjelmassa pelkästään sellainen 14km peruslenkki, joka sisälsi 10x100m kiihdytykset. Laitoin silti Hokat jalkaani, enkä Adioksia. Syynä oli se, että kun tänään pitäisi juosta 23km, niin ajattelin, että se 14km Adioksilla on rankempi jaloille kuin Hokilla. Lisäksi oli mielenkiintoista testata, kuinka tossu pelaa radalla. Juoksin 6km alkuun, josta joku 4km hiekalla. Se hiekka ei ole mitenkään Hokan paras alusta, vaan tossu vähän pyörähtää. Sanoisin, että jopa metsäpolut ovat parempia kuin hiekkapintaiset kevyenliikenteen väylät. Vauhti oli alussa vain jotain 4.50 min/km, joten ei sillä niin väliä ollut (takaisin tulin jokusen kilsan 4.20-4.25 min/km vauhtia). 6km kohdalla tosiaan saavuin urheilukentälle ja tein ihan kevyesti lungeja ja heilautuksia, jonka jälkeen oli tarkoitus juosta nuo sataset niin, että juoksen etusuoran ja maalin kohdalta kävelen hitaasti 100m takaisin noin minuuttiin ja sitten juoksen taas kunnes 10 vetoa tulee täyteen. Näin tein ja koska olen lukenut, että pitäisi keskittyä juoksutekniikkaan ja juosta vain n. 90-95% teholla, niin en nytkään mitenkään repinyt, yrittänyt ylikovaa tai heittäytynyt. Kaikki vedot menivät noin 17 sekuntiin pois lukien yksi, jonka vedin kovempaa 16 sekkaan. Toki aikoihin pitää suhtautua vähän varauksella, sillä ne on otettu Polarin laptoiminnolla ja joka vedossa en ihan saanut pysäytettyä heti maaliviivan kohdalla. Suuntaa antavaa se silti on ja kertoo suurin piirtein millä rasituksella etenen tuollaisissa harjoituksissa. Tämä oli nyt toinen kerta, kun juoksen satasia ja se meni paljon tottuneemmin kuin ensimmäisellä kerralla ja hämmästyttävää kyllä, Hokat toimivat tuollaisessa nopeammassakin juoksussa erinomaisesti. Veto oli helppo juosta, vasta jarrutettaessa tossu tuntui vetelältä. Todellinen yllätys.

Hoka Clayton 2 on siis todella monipuolinen kenkä. Moni sanoo, että se hiertää päkiän alta tai sisäsyrjältä. Minullakin on vasemmassa jalassa päkiän sisäsyrjässä jonkinlaisia tuntemuksia, mutta ei se hiertänyt ole tai rakkoa ole aiheuttanut. Yhdellä kovempivauhtisella lenkillä sain vasempaan pikkuvarpaaseen pienen verenpurkauman, vaikka tilaa kengässä on. Lisäksi oikean jalan isovarpaan viereinen varvas on päälipinnaltaan saanut pari kertaa rakon, mutta se asia on korjaantunut käyttämällä ohuempaa sukkaa. Olen siis todella tyytyväinen tähän kenkämalliin ja mikäli kengän kestävyys on hyvä ja ominaisuudet eivät merkittävästi ja nopeasti huonone, niin tämä ei tule jäämään viimeäksi Clayton-parikseni.

Entäpä stten kengän potentiaali kilpailumielessä. En juoksisi Claytoneilla maratonia, vaikka kenkä onkin sellainen, jota moni varmasti sille matkalle ajattelee. Syynä on ensinnäkin se, että en halua jalkaan mitään tuntemusta, että kenkä voisi alkaa hiertää kun matkaa lisätään. Toiseksi minun ei tarvitse palautua maratonista niin nopeasti. Jalat menevät kuitenkin romuksi, joten silloin kisakenkä voi olla kisakenkä. Toki jalkojen pitäisi kestää mahdollisimman hyvin koko 42195m, joten vaimennusta pitäisi olla, mutta luulen, että esim. adidaksen Boston Boostissa niin on. Harjoituskauden keskellä olevat asfalttikisat sen sijaan voisin juosta Claytoneilla. En ole tempoa varsinaisesti vielä näillä juossut, joten en tiedä, miltä se vauhti tuntuu, mutta luulen, niin että jos kisoja tulisi nyt, kun minulla on harjoitusohjelma kesken niin juoksisin puolimaratonin Claytoneilla ja kympin Adioksilla. Myöskin kaikki hiekkapintaiset kisat kuten Viikin Viitonen tai Helsinki Central Park Run, juoksisin varmasti Adioksilla. Continentalin kumi pohjassa tarjoaa paremman pidon kuin Hokan kuviointi, jossa ei ole lainkaan kumia, vaan jonkinlaisesta välipohjan pehmeästä aineesta tehty pohja, minkä vuoksi tossu sutii vähän turhan paljon hiekalla juostessa.

Hoka Clayton 2 on erinomainen, runsaasti päkiävaimennettu, hyvin vakaa kenkä asfalttikäyttöön. Ainakin näin 63 kiloiselle juoksijalle vaimennusta on loistavasti ja kenkä erinomainen erityisesti pidemmille matkoille silloin, kun juostaan nelosella alkavia kilometrivauhteja. Jatkan tämän kenkäparin ahkeraa käyttöä ja seuraan erityisesti sitä, mitä vaimennukselle käy ja pitääkö tossu muotonsa. Pääliosa on aika ohut ja olen hieman huolissani siitä, pysyykö se ryhdikkäänä vai meneekö se sisäsyrjän suuntaan linttaan. Pyrin lisäämään kengän käyttöikää siten etten ainakaan tieten tahtoen käytä niitä nyt sateella. Pääliosa voi kärsiä rasituksessa, mikäli se oikein kastuu. Vielä mitään kulumisjälkiä ei ole ja kengät tuntuvat samoilta kuin alussakin (edit. juoksin illalla puolimaratonin 21,46km lenkillä, josta suurin osa asfaltilla ja ehkä päkiävaimennus on jo uuteen verrattuna huonompi, ei voi verrata kun ei ole vertailuparia).

Mainokset

One Reply to “Hoka Clayton 2, neljäsosaraportti”

Kommentointi on suljettu.