Shortsit ja shortsit – mikä ero on fillaroinnilla ja moottoripyöräilyllä?

IMG_20170801_092228_647.jpgMahtava aamuaurinko! Tullee hieno päivä. Olen shortseissa samalla tavalla kuin viime torstaina. Toinen shortsipäivä tänä kesänä. Fiilis on korkealla. Terveisiä Kaisa-talon kattoterdeltä. Tämä on yksi Helsingin parhaita best-kept secretejä. Täällä on upea aamuaurinko ja ollaan rauhallisessa, hiljaisessa paikassa Helsingin kattojen yllä, mutta silti aivan ydinkeskustassa. Moni ei tiedä tällaisten paikkojen olemassaolosta.

Löysin Kaisa-talon sattumalta silloin kun käsi oli poikki. Paikka on paitsi upea arkkitehtuaarinen luomus, niin hieno tieteen tyyssija. Amerikan Kirjasto on mahtava paikka. Olen lainannut sieltä varmaan sata kirjaa ja lukenut ties kuinka monta lehteä. Sen lisäksi Kaisa-talossa voi tehdä rauhassa töitä ilman mitään hälyä. Suosittelen.

Ainoa, mikä aamussa vähän harmittaa, on tämä NOCCO-energiajuoma. Olen aiemminkin juonut ko. merkin tuotteita ja ovat olleet ihan jees. Nyt ostin diilistä laatikollisen ja kun maistoin, niin järkytyin. Mitä pirua tässä juomassa on vikana? Siinä lukee hiilihapoton/utan kolsyra. Se on ihan älytön idea. Miksi joku haluaa energiajuomasta hiilihapottoman, jolloin se maistuu omituiselta? En tiedä. No saahan siinä sen kofeiinin, vaikka se maistuukin kummalta.

IMG_20170727_095850_822.jpg

Mennään asiaan! Ihmiset ihmettelevät, miten voin ajaa moottoripyörällä ilman suojaksia tällä tavalla shortseissa ja vain verkkaritakki t-paidan päällä. Minun tekisi mieli kysyä, miten maantiepyöräilijät voivat ajaa satasta pirun ohuilla renkailla mutkaisia alamäkiä pukeutuneena pelkkään lycraan. Minä ajan ehkä max 60km/h tuolla n. 5km matkalla ja suurin osa ajosta on varmaan jotain hieman päälle 40km/h. Lisäksi renkaat ovat paljon leveämmät kuin fillarilla. Ainakin itselleni maantiepyörä on huomattavasti huterampi kuin moottoripyörä. Bemarissani on matala painopiste ja se on todella ketterä.

Enkä ole kaatanut tai kolaroinut. Tämä on 17. kausi, eikä yhtään nurinmenoa. Viimeksi kaadoin sen aikaisen Piaggio Hexagon 180 kuutioisen skootterin vesisateessa Liisankadun mukulakivikadulla joskus elokuussa 1998. Yritin jarruttaa sateen kastamalla kadulla ja alamäessä pyörä liukui alta ja menin kyljelleni. Se Piaggio oli muutenkin kumma kyllä vaikeampi ajaa kuin oikea moottoripyörä. Pienet pyörät ottivat helposti kiinni ratikkakiskoihin, joten perä lähti joskus alta. Se oli myös niin korkea, että liikennevaloissa oli vaikea saada jalkoja maahan ja tuuli otti siihen herkästi. Se nimittäin painoikin kuitenkin aika paljon (n. 140 kiloa).

Eli siis täytyy laittaa asiat perspektiiviin. Jos uskaltaa pyöräillä lyhyissä, uskaltaa myöskin ajaa ydinkeskustassa moottoripyörällä lyhyissä. Toinen on kuitenkin yleisesti hyväksyttyä ja toinen ei. Kukaan ei kyseenalaista sitä, että fillaroidaan shortseissa, mutta jos ajaa prätkää lyhyissä, on se AIJAI SENTÄÄN!

Hyvää kesäpäivän jatkoa. Seuraava postaus on toisesta aiheesta eli kohu-uutinen Suunto GPS-kellosta.

Mainokset