Miesjuoksijat eivät Suomessa yritä

Eilen kuultiin juoksupiirejä kohahduttava tieto. Suomen tämän vuoden kärkiaika maratonilla on miesten osalta heikompi kuin naisten. Tieto oli epäuskottava, mutta kai se on totta. Kauden kansainvälisiä ja kotimaisia kärkituloksia ei näe enää nykyään mistään, kun ne eivät ole teksti tv:ssä niinkuin ennen. Eli oletetaan, että se on tosiaan niin, ettei yksikään mies ole juossut yhtä nopeasti kuin Anna-Mari Hyryläinen.

Sinkkonen lyö Ylen jutussa aika kovaa löylyä asian tiimoilta kiukaalle:

Tilastokummajainen kertoo samalla suomalaisen mieskestävyysjuoksun tasosta. Entinen kestävyysjuoksun päävalmentaja Kari Sinkkonen on asiasta harmissaan ja lataa täysillä.

– Maratonilla ei ole yhtään suomalaista miesjuoksijaa. Jos miehistä ei löydy 2.30:n alittajia, niin he eivät pärjäisi, vaikka niiltä otettaisiin munat pois ja laitettaisiin hame päälle, ryöpyttää edelleen tarkasti kestävyysjuoksua seuraava Sinkkonen.

Tässä tilanteessa – varsinkin kun otetaan huomioon se, että Kalevan Kisoissa tonnivitosen Suomen mestaruus voitettiin naismaisella ajalla 4.10, täytyy oikeasti allekirjoittaa jokainen Sinkkosen sana. Kiva, että lajista tehdään naurunalainen.

Missä sitten on vika? Minusta vaatimustaso on liian alhainen. Kun jätkiltä ei vaadita mitään, niin he eivät tee mitään tuloksia. Olen elämässäni oppinut sen, että melkein missä asiassa tahansa emme etukäteen tiedä, mihin kykenemme ja jälkeenpäin se tuntuikin sitten helpommalta kuin oli ajatellut. Pitää olla selkeä tavoite, se vaatimustaso, mitä kohti edetään ja selkeä polku, kuinka tavoite voidaan saavuttaa. Minusta jos laitetaan tavoitteeksi, että meillä on 2.10 maratoonareita, niin sitten meillä on niitä. Jos sen sijaan meille sopii se, että meillä on vain jotain yli 2.30 juoksijoita, niin ei meillä sitten synny parempia tuloksia.

Suomessa ei harjoitella tarpeeksi paljon, eikä tarpeeksi kovaa. Mikko Kolehmainen voitti olympiakultaa Mengele-harjoitusten avittamana. Ei saa oksentaa, sillä se helpottaa oloa. Just joo, kuinka moni nykyjuoksija oikeasti menee limitille. Sinkkonen jatkaa aiheesta:

– Ajattele vaikka Toivolan Jukkaa. Ensimmäisenä harjoitusvuotena hän juoksi noin 8000 kilometriä. Vuoden harjoittelulla hän juoksi tuloksen 2.17, muistelee, valmentajaguru Sinkkonen.

Toivolan pohjakunto oli luotu hiihtämällä, pyöräilemällä, suunnistuksella sekä kovilla maatalotöillä.

– Kevättalvella hänen piti levittää muutama tuhat kiloa paskaa pellolle. Se oli hyvää lihaskuntoharjoittelua, naurahtaa Sinkkonen. Hän ihmettelee, ettei Suomesta löydy maratonista kiinnostuneita nuoria miehiä.

Herää tosiaan kysymys, miksei nykyään enää haluta harjoitella tai jos harjoitellaan, niin lepsusti. Kaikenmaailman mannermaan hölkkäryhmiä on tarjolla, joilla lönkötellään kävelyvauhtia ja rupatellaan, mutta kunnollisia treeniporukoita ei ole. Ei ole edes minun tasoiselleni harrastelijalle. Puuttuu se kilpailu, toisten eteenpäin vieminen harjoittelemalla ja kilpailemalla yhdessä kovaa. Jussi Utriainen sivuaakin aihetta samassa artikkelissa:

– Markkinointiin voisi panostaa ja lajista voisi tehdä kiinnostavamman, jotta nuoret innostuisivat. 70- ja 80-luvun tallitoiminta oli hyvää, koska silloin siinä oli ryhmän tuki mukana, visioi 28 SM-kultaa aikanaan voittanut Utriainen.

Kaikilla ei ole fyysisiä ominaisuuksia hiihtoon, mutta maratonjuoksuun voisi olla. Niinpä en tajua, miksei perusteta Vuokatti Ski Teamin kaltaista juoksutallia, joka toimisi jossain urheiluopiston yhteydessä ja tarkoituksena olisi tuottaa 2.10 maratoonareita. Juoksuharrastus on tällä hetkellä sen verran suosittua, joten kyllähän sponsoreita pitäisi saada. Tämä hemmetin lepsuilu pitäisi saada oikeasti nyt loppumaan ja yrittää edes. Vaatimustaso ylös ja valmennusjärjestelmä sekä tiimi tukemaan urheilijoita. Voisin ottaa tämän asian puheeksi Pihlakosken kanssa, jonka tapasin HCR:n expossa.

Japanilla oli muuten eilisellä miesten mm-maratoonilla mukana miesjuoksija, joka on päivätyössä, eikä ehdi sen takia tehdä kovia harjoituksia, mutta hän kilpailee paljon. Oli juossut jo tänä vuonna kuusi maratonia ja oliko se niin, että hän on urallaan juossut 50 kertaa alle 2.16 parhaan ajan ollessa 2.08. Tuossa on hyvä esimerkki, ehkäpä jopa esikuva suomalaisillekin. Ei se ole niin vaikeata!

 

Mainokset