Beer or run?

IMG_20170811_093813_473Tänään ei näe mitään. Ajoin Larun siltaa ja tuntui, että menisin suihkussa, kun sen verran paljon vettä tulee visiiriin ja iholle. Päätin ajaa Kaapelitehtaan eteen ja ottaa kuvan, jotta uskotte, että Stadissa on ihan sika sumuista. Olemmeko siis sumusaarilla? No mene ja tiedä.

Miksi otin pusakan pois ja esiinnyin kaljapaidassa tässä kuvassa. Sen takia, koska haluan puhua asiasta, joka on juoksijoita paljon puhuttanut eli oluesta. Moni tietää, että olen oluiden ystävä. Nuorempana en tykännyt ollenkaan oluesta. Lukioaikana joku meidän luokan vuotta vanhempi vaihto-oppilaana ollut tyyppi kävi hakemassa olutta kaupasta. En muista ostiko hän minulle 8 vai 10 pulloa Koffia. Piti olla jotkut koulun päättäjäiset jossain Hålvikin tienoilla. En muista tarkkaan enää, mutta se oli jossain varmaan lähellä sitä Kruunuvuoren huvila-aluetta jossain snadilla hiekkarannalla. En ollut muuten siellä ikinä käynyt. Yritin juoda sitä olutta, mutta se oli lämmintä ja pahaa. Puoli pulloa join, sen jälkeen jätin sen muovikassin johonkin puunjuureen siellä metsässä ja kävelin himaan. En muutenkaan tajunnut sitä juhlimista, kun kuuntelivat pirun kovalla paskaa musaa siellä ja joivat. En tuntenut oloani kotoisaksi siellä, joten päätin lähteä menemään. Kun opiskelut alkoivat, niin alkoi juhliminen ja alkoholin käyttö. Käytiin monesti etkoilla esim. Manskun Mexitalissa. Otettiin nachot ja olutta. Mm. kanadalainen Moosehead tuntui helpolta juotavalta. En edelleenkään osannut juoda suomalaista olutta. Ulkomailla monet oluet maistuivat, mutta Suomessa jos yökerhossa ei ollut kuin suomalaista bisseä, niin join lonkeroa. Sitten kun muutin Baijeriin asumaan, minusta tuli vähän enemmän olutharrastaja ja fanaatikko.

Pitkään tilanne oli niin, että juomia tuli käytettyä viikonloppuna paljon, kun lähti juhlimaan ja arkena ei lainkaan. Pl. esim. lomamatkat, jolloin istuttiin terdellä. Nykyään tilanne on täysin toinen. En käy juhlimissa juuri ollenkaan ja olen hieman humaltuneessa tilassa vain pari kertaa vuoden aikana. Esportin kevätkauden päättäjäisissä meni kyllä jopa överiksi tänä vuonna. Sen sijaan nautiskelen päivittäin tai siis illoittain vähän. Kun treenaa niin on valtava jano. Sen huomaa sen eron, kun vertaa siihen, että jos joskus on lepopäivä, niin sitten ei janotakaan juuri ollenkaan. Treenin jälkeen on siis pirunmoinen jano ja se on vähän sama juttu kuin nestehukka helteellä. Ei silloin ihan pelkkää vettä viitsi juoda. Juon toki vettäkin litrakaupalla, mutta mieluusti maistelen parit oluetkin. Niistä saa mukavasti juoksijan tarvitsemia kaloreitakin. Monet juoksijat tykkäävät oluesta. Yksi esimerkki on 2.16 maratoonari, monet ultrakisat voittanut Sage Canaday, joka saattaa hyvin usein juoda olutta samalla, kun filmaa youtube-videota.

variation_1200_3

Ei kuitenkaan kannata juoda sitä olutta ennenkuin on treenattu. Moni väittää, että olut turvottaa. Totta hitossa se turvottaa, jos maha on täynnä, kun sinne alkaa tunkea nestettä. Juokse ensin kunnon lenkki ja ota sitten olutta, kun on jano. Tämän takia minä harrastan sellaista after work run -meininkiä ja jatkossa varsinkin sitten kun ennätyspaineet hellittävät, tulen järjestämään kunnon ohjattuja after work runeja. On paljon järkevämpää lähteä perjantai-iltana lenkille porukalla ja sen jälkeen ottaa kaljat kuin lähteä after workille kollegoiden kanssa juoksematta laisinkaan.

IMG_20170810_191012_848.jpg

Palauttavana päivänä oluelle voi kyllä pysähtyä jos tahtoo. Minulla on ohjelmassa nyt torstaisin sellainen akkujenlatauspäivä. Pfitzingerin ohjelmassa lukee 8km recovery run, mutta jos säät sallivat, niin pyöräilen mielummin. Eilen tuli reilu kolmekymppiä, mikä on toistaiseksi pisin matka. Kävin Nuottaniemen venesatamassa ja join siinä oluen. Pari kertaa aiemminkin olen juonut oluen, niillä kerroilla Nokkalan Majakan luona. Muut kerrat ovat olleet ilman oluita. Se on kiva istua auringossa hetki, jos on lämmin ja aurinko paistaa. Pientä ongelmaa aiheuttaa se, ettei fillarissani ole lukkoa, joten pitää löytää sellainen kioski tai kauppa, jonka eteen voi hetkeksi fillarin jättää. Nokkalan tapauksessa ostin oluen kummallakin kerralla Westendin Alepasta ja jätin pyörän torimyyjän valvovan silmän alle. Eilen oli hankalampi tilanne. Etsin Nuottaniemessä Herellä lähintä kauppaa ja se oli jossain Tiistilässä. Sinne ajoi hyvin nopeasti ja K-Market löytyi jonkun kujan päästä, mutta se oli hirveä slummi. Siellä oli kassalle jonoa joku 3 tyyppiä ja lisäksi siellä liikkeessä liikkui joku 60v akka, jonka naama oli sen näköinen, että häntä on hakattu 20 vuotta. Luultavasti juopotellut koko ikänsä. Hän huusi siellä täyttä häkää, että pullokone huutaa. Koko ajan oli sellainen tunne, että kohta joku pöllii mun pyörän, vaikka tavallaan näin siihen ikkunan läpi. Onneksi pääsin sieltä pois. Tsiisus sentään.

Mutta siis oikeasti. Olut on juoksijalle jees. Juopottelu ei ole jees. Jos ei ole huippujuoksija (lue: alle 2.10 tavoitteella), kannattaa noudattaa Aki Hintsan kokonaisvaltaista hyvinvointimallia ja olut sopii kohtuudella käytettynä siihen erinomaisesti.

Mainokset