HCM-raportti

Suviilta.jpgViime lauantaina juostiin viimeinen perinteinen elokuussa järjestettävä Helsinki City Marathon. Tapahtuman suosio alkoi pikkuhiljaa vähentyä, vaikka maailmalla maratonbuumi on ollut vahva. Järjestäjät päättivät muuttaa tapahtumaa niin että se kierretään kahtena rundina. Sitä markkinoitiin nopeampana reittinä, mutte perimmäinen syy lienee ollut kustannussäästöt. Se uudistus ei onnistunut, vaan tapahtuman suosio väheni entisestään. Nyt järjestäjät ilmoittivat, että demografisten syiden vuoksi osanottajamäärät ovat vähentyneet, joten kustannussyistä se siirretään järjestettäväksi samaan aikaan kevään Helsinki City Runin kanssa. Eihän se toki totta ole, että väestön ikääntyminen vähentäisi osanottajamääriä. Toki koukkupolvet ovat enemmän niitä arkajalkoja, jotka eivät ulkomaille parempiin tapahtumiin uskalla osallistua, vaan juoksevat joka vuosi HCM:n ja sitten kun heillä ei enää jalka nouse, osanottajamäärät vähenevät, mutta olisivat järjestäjätkin voineet tehdä jotain sen eteen, että saisivat juoksijoita mukaan. Oli miten oli, halusin olla mukana viimeisen elokuussa järjestettävän HCM:n maratontunnelmassa, vaikken kisaan osallistunutkaan.

EXPO

Perjantaina alkuillasta muistin, että ai niin, expohan olisi ollut. Katsoin netistä ja se oli onneksi myös lauantaina, joten päätin lähteä sinne vasta silloin ennen omaa lenkkiäni. Kurvailin aamupäivällä Jätkäsaaressa ottaen pari valokuvaa hienossa kesäsäässä ja mietin, että piru jos se menee kiinni klo 12. Keväällähän kävi niin, että kun olin menossa HCR:n expoon niin se olikin jo suljettu. Nyt kello oli 11.30 ja onnekseni huomasin nettisivuilta, että expo on auki klo 13 saakka. Samalla huomasin, että siellä on jalkinekeräys hyväntekeväisyyteen. Kelasin, että perhana. HCR-expoon mennessäni minulla oli tossut turhaan mukana, kun se oli jo suljettu. Nyt ei ole tossuja mukana ja keräys olisi olemassa. Päätin, etten käänny takaisin mitään tossuja hakemaan, vaan ajan sinne suoraan.

En lähtenyt tunkemaan Urheilukadulle, vaan pysäköin suosiolla jonnekin Ruusulankadun paikkeille ja kävelin Manskun yli. Kisikseen pääsi sisään myös kadun puolelta. Siitä sitten oikealle ja suoraan expoalueelle. Alussa siinä olisi ollut numerolappujen ja paitojen jako, mitkä olivat minulle tarpeettomia. Havaitsin, että tapahtuman paita on tänä vuonna sininen. Kävelin sen alueen ohi ja tutustuin muuhun antiin. Lidlillä oli maistettavana palautumisjuomia, joita he myös myivät. Hinta tosin oli kalliimpi kuin kaupassa, sillä siellähän oli vkl palautumisjuomatarjous kaupassakin. En ostanut kaupasta, enkä tuoltakaan. Käytän äärettömän vähän mitään palautumisjuomia ja koko ajatus siitä, että minun pitäisi siitä maksaa, kun he kerran ovat tuolla promoamassa, on omituinen.

Lidliä vastapäätä oli New Balancen osasto, jossa oli arvonta. Kyselin mikä tossupari on se, minkä voi voittaa. Oletin, että voittaja saa valita minkä tahansa New Balancen lenkkarimallin. Promonainen mainitsi kuitenkin jonkun tietyn mallin. Hän sanoi kuitenkin sen niin epäselvästi, etten edes tiedä mikä se oli. Ihan sama sinänsä. Sanoin, että New Balancesta minulla on Vazee Pace, jolloin hän otti sellaisen takaa hyllystään ja sitten kun sanoin, että 1500 v3 kiinnostaisi jossain määrin, niin hän otti sellaisenkin. Sanoin, että olen katsellut sitä Inter Sportissa myytävänä olevaa keltapunaista tossua (jota mm. Jarkko Järvenpää tuntuu usein käyttävän), niin hän sanoi, että se on vanha kevään väri ja tämä on uusi väri. Hän näytti minulle uuden värin, joka oli rousku. Jälleen kerran sama juttu, mikä tapahtui esim. Asicsin DS-Trainerille viime vuonna. Oli hienon näköinen tossu, joka pilattiin vaihtamalla väri rumaksi.

DSC_5409.JPG

Jatkoin eteenpäin. Mehiläisen osaston edessä sain varustekassin. Nainen kysyi ”oletko menossa juoksemaan?” ja lisäsi siihen: ”vaikket olisikaan niin saat tästä kassin”. Näette sen kassin kuvassa. Se oli pirteän värinen ns. kenkäpussi, jonka saa selkään ja siinä on sivutasku. Kassissa oli huulirasvaa ja puolen litran vesipullo sekä esitteitä Mehiläisen palveluista.

Mehiläisen vastapäätä oli jaossa pieniä rasioita Sun-Maid -rusinoita. Luulen, että se aski oli vielä pienempi kuin mitä lasten rusina-askit olivat joskus 80-luvun alussa. Nappasin sellaisen mukaani ja jatkoin matkaa. Tultiin mutkaan, jossa oli Tallinnan maratonin osasto, jonne menin keskustelemaan. Innostuin vähän kympistä, joka olisi lauantai-iltana. Otin esitteen tapahtumasta. Siitä eteenpäin joku mies tuli kertomaan minulle Kalevan Kierroksesta, jossa olisi kuusi lajia. Ne ovat ympäri maata sisältäen kaikkea suunnistuksesta juoksuun ja hiihdosta soutuun. Aika hankala juttu olla hyvä kuudessa lajissa mietin. Hän kyseli kaikenlaista ja juteltiin juoksutavoitteista.

Tämän jälkeen tuli suuri yllätys. Forssan Suvi-illan osasto oli siinä samassa Kalevan Kierroksen kanssa ja sen osaston mies tuli kertomaan, että mulla on hyvännäköinen paita ja kyseli mistä se on. Hän antoi minulle Forssan Suvi-illan paidan, joka on varmaan saman värinen sininen Craftin paita, minkä sain Espoon Rantakympiltä viime syksynä. Se on ihan hyvä paita. Tämä oli siis aika kva yllätys. Päätin, että osallistun joku kerta Forssan Suvi-illassa kympille tai puolikkaalle. Noin sitä kuuluu markkinoida tapahtumaa hyvässä hengessä.

Tuosta eteenpäin oli Tukholman maratonin osasto, mutta he olivat flegmaattisia ja sitten oli osasto, jossa myytiin metallista tehtyjä telineitä, joihin voi ripustaa mitalit. Kerroin, että minulla on kaikki mitalit ja numerolaput yhdessä kenkälaatikossa. Sinänsä teline seinällä olisi ihan hyvä idea, mutta totuuden nimessä vasta viimeaikoina mitaleissa on alkanut olla niitä nauhoja, jotta ne voi edes ripustaa mihinkään. Ehkä joskus tuollaisenkin voisi hankkia, jos jotain rekvisiittaa haluaa laittaa esille esim. Youtuben vuoksi.

DSC_5407.JPG

Expo-alueen päätteeksi koitti Inter Sportin osasto. Juttelin myyjän kanssa ja kerroin, että jo pelkästään blogin takia käyn ns. ammatillisessa mielessä urheilukaupoissa lähes päivittäin, joten katselen vain onko mitään mielenkiintoista. Parasta antia siellä olivat Craftin vaatteet. Lyhythihainen paita, ohut juoksutakki ja hihaton kisapaita. Ne olivat tarjouksessa, mutta eivät kuitenkaan sellaisia diilejä, että olisin ostanut, kun minulla on kaikkea niin paljon. Ehkä tuosta juoksutakista olisi voinut sen 39,90€ maksaa, oli kuitenkin sen verran siisti väritys. Pahoittelut, että kuva meni epätarkaksi. En huomannut, että salamavalo oli koko viikonlopun pois päältä.

Suomalaisittain tuo expo oli ihan hyvä, ei mitään negatiivista sanottavaa. Mehiläisen kassi ja Suvi-illan paita olivat kivoja yllätyksiä. Lähdin pois ja kävelin kadun yli K-Marketiin, josta ostin pienen kylmän Sandelsin ja päätin lähteä Sibeliuspuistoon kokeilemaan paitaa.

KILPAILU

DSC_5417.JPG

Kävin fillaroimassa, saunassa ja grillasin. Tämän jälkeen join espresson ja söin jäätelöä sekä marjapiirakkaa. Ajantaju katosi. Yhdessä vaiheessa avasin oluen ja istuin auringossa kunnes mietin: paljonkohan se perhana kello on. Hain kellon käteeni ja se oli 17.21. Vein äkkiä oluttuopin jääkaappiin ja päätin ottaa äkkiä fillarin alle ja ajaa reitin varteen. Pakkasin pari olutta mukaani, sillä yksi juoksufoorumin henkilö oli pyytänyt minua varaamaan hänelle kylmän oluen, jos hänellä juoksu ei kulje. Kun saavuin Larun liikenneympyrään, niin näin oranssipaitaisen menevän aika hyvää vauhtia. Paidassa luki Forrestguuri eli oli ilmeisesti Juoksufoorumin ForrestG:n valmennettava. Tuo juoksija näytti menevän todella hyvää vauhtia reilusti alle kolmeen tuntiin. Laitoin Pajalahden venesataman tuntumassa fillarin parkkiin nurmikolle ja otin oluen esille. Juoksijoita ei tullut. Niinpä päätin istua nurmikolle seuraamaan kisaa ja avasin oluen. Mehiläisen pussissa olisi olut tälle toiselle henkilölle.

Aina silloin tällöin tuli muita juoksijoita, mutta yleensä yksi kerrallaan, sitten pitkä väli kunnes seuraava. Tuli toinen oranssipaitainen Forrestguuri-juoksija. Hänellä oli Hoka Tracerit. Ajattelin, että tuo kirkkaanvärinen paita erottuu hyvin. Juoksijoita meni aina silloin tällöin, mutta mitään tunnelmaa ei ollut. Ajattelin, että olisipa hanurista olla tuolla juoksemassa. Tuo kohta oli sellainen, jossa oli jo yli 36km taivallettu, joten jalat eivät kellään olleet enää tuoreet. Joskus olin ajatellut, että olisi kiva juosta tuo HCM uudellakin reitillä, mutta nyt kun muistin kuinka hanurista oli neljä vuotta sitten juosta 26km -> maali yksin ilman vetoapua, niin päätin, ettei kiinnosta. Olin myös miettinyt, että joskus olisi kiva juosta maaliin Telia 5G -stadionille, sillä en ole ollut missään tapahtumassa, jossa maali on siellä ja vähän sen takiakin mietin tämänvuotista Street Runia, mutta nyt kun katsoin maratonia, niin päätin, etten haluaisi olla tuolla mukana.

DSC_5423.JPG

Istuin nurmikolla ja seurasin juoksijoiden etenemistä. Vähän ajan päästä meni naisten kärki, sillä siinä oli pyöräilijä vieressä ajamassa. Mietin, että onpa hidas aika tulossa naisissa. Ei lähellekään kolmea tuntia. Viime vuonna siellä oli muistaakseni joku 5 naista, jotka juoksivat aika hyvin. Ei mennyt kauaa kun tuli taas nainen viirifillaristin kera eli seurasivat kai sitten kahta kärkinaista.

DSC_5420.JPG

Paljon tätä aiemmin olin jo saanut tiedon, että tämä henkilö, jolle olut olisi varattu, on keskeyttänyt. En ole häntä ikinä tavannut livenä, eikä tapahtuisi nytkään. Sama henkilö oli soittanut minulle vähän aiemmin, pari tuntia ennen kisaa. No päätin keskittyä kisaan. Juoksijoita tuli edelleen harvakseltaan. Pikkaisen myöhemmin näin ainoan tutun ja kannustin häntä. Viime vuonna kisassa oli useita juoksijoita, jotka tiesin, nyt ei ketään muita. Ainoastaan yksi tuttu. Aika erikoista, että tunnen varmaan satoja juoksijoita, eikä ollut kuin yksi tuttu.

_20170815_122845

3.30 jänikset menivät ohitse ja sen jälkeen juoksijoita alkoi tulla vähän tiivimmässä tahdissa. En kuitenkaan innostunut sen enempää. Kaikki näyttivät aika väsyneiltä. Jossakin vaiheessa pilvisyys synkkeni, tuuli yltyi ja ajattelin ukkosen tulevan pian. Päätin, että on lähdettävä sisälle ennen kuin tulee vettä ja kovaa. Hörppäsin oluen tyhjäksi ja fillaroin himaan. Kotona katselin parvekkeella rintaman etenemistä ja varmaan puoli tuntia myöhemmin tuli pari minuutin sisällä sellainen muutos, että puolittain tumma taivas muuttui ihan tummaksi ja sitten alkoi sataa niin pirusti ja ukostaa. Laitoin parvekelasit kiinni ja katsoin meininkiä. Tuuli niin hemmetisti ja satoi kovaa, mutta ukkonen ei tullut päälle. Näin salaman iskevän maahän kahdesti jossain muutaman kilsan päässä (voi olla, että löi Karhusaareen, sillä kun kävin siellä sunnuntaina lenkilläni, niin näky oli kuin pommi-iskun jäljiltä). Minua kävi sääliksi niitä juoksijoita, jotka ovat vielä reitillä sekä toimitsijoita ja vapaaehtoisia mm. juomapisteillä. Mietin onko siellä vaarallista ja keskeytetäänkö tapahtuma. Aika nopeasti rajuilma meni kuitenkin ohitse.

Tämä nyt maratonpäivästä sivustakatsojan roolista.

Mainokset