Jänisasiaa, Vantaa.

Tänään on lakkopäivä. En ole ihan tarkalleen seurannut, mitä veturinkuljettajat oikein haluavat, mutta minusta tuntuu, että he haluavat päättää, kuka harjoittaa raideliikennettä ja sehän on poliittinen päätös eli hallituksen ja eduskunnan asia. Minusta tuo on siis poliittinen lakko, mikä on todella perseestä.

Tähän päivään sopiva teema on puhua siitä, millaista on olla töissä juoksutapahtumassa. Juoksufoorumille tuli nimittäin aamulla tieto, että Vantaan maraton hakee kokeneita jäniksiä. Palkkaa ei saa, mutta saa juosta ilmaiseksi eli ei tarvitse maksaa ilmoittautumismaksua. Se on vähän sama kuin ilmoitettaisiin, että veturinkuljettajan ei tarvitse ostaa ajamalleen junavuorolle lippua. Sounds like a great deal!

Itse olen sitä mieltä, että kokenut työntekijä maksaa enemmän kuin noviisi. Ei lätkän sm-liigassakaan saa kokenutta, vakaata liigapelaajaa junnusopparilla. Niinpä tuollaisilla ehdoilla ei voi saada kokenutta, hyvää jänistä. Jos saa, niin se jänis on tomppeli.

Millainen on sitten hyvä jänis? Perusvaatimus jänikselle on se, että hän pystyy juoksemaan mahdollisimman tasaisesti tavoiteaikaan. Olen kerran ollut jänisten kyydissä, se tapahtui Turussa Paavo Nurmen puolikkaalla 2010 ja huomasin sellaisen ongelmallisen asian, että kun jänikset olivat suunnistajia, joilla on paljon vauhtivaroja, niin ei heidän tarvitse juosta tasaisesti, eikä heidän tarvitse juoda juottopisteillä. Jos pyyhältävät juottopisteeltä ohitse ja saavat esim. 30 metrin kaulan, niin jänistettävä ei sitä kiinni ota. Jänisten pitäisi pystyä juoksemaan siis paitsi tasaisesti, mutta jättää myös mahdollisuus ottaa juomaa. Jos joku jänistettävä haluaa juosta juottoaseman ohitse niin menköön hän muutaman askeleen edelle siinä vaiheessa. Toinen asia on sitten se henkinen tsemppaaminen. Varsinkin hitaammissa ryhmissä jänikselle voi olla hyödyllistä olla energinen tsemppari, eikä juoksija. Esim. joku 1.50 jänis voisi olla juoksukoulun vetäjä. Ne juoksukoulujen vetäjäthän eivät ole mitään juoksuvalmentajia, sillä eiväthän he itsekään osaa juosta, vaan he ovat enemmänkin ”lastentarhanopettajia”. Vetävät aikuisille puuhakerhoa, jossa leikki ja laulu on tärkeintä. Tsemppaaminen ja kannustaminen siis tulevat hitaammissa tavoiteajoissa tärkeään rooliin.

Kuka sitten menee jänikseksi? Eikö olekin omituinen ajatus osallistua kilpailuun, eikä kilpailla? Se on koko urheiluhengen vastainen ajatus. Toki ymmärrän muutamia tilanteita, missä jäniksenä voi toimia. Yksi esimerkki on ikääntyneet juoksijat. Jos tietää, ettei enää pysty ennätyksiin, niin voi ottaa itselleen uuden roolin, kokemattomampien juoksijoiden opastamisen. Voi olla järkevämpää toimia jäniksenä kuin räveltää tosissaan, jos ei enää kulje mihinkään. Harjoituksellinen syy on toinen, miksi joku voi lähteä jänikseksi. Otan esimerkin. Minulla on huomenna ohjelmassa 23km medium-longrun. Niiden vauhdit ovat 10-20% hitaampia kuin maratonvauhti. Usein kun yksin juoksee, niin se vauhti vaihtelee ja monesti tuppaa menemään lähemmäs sitä skaalan hitaampaa osaa. Hieman tsemppaamalla saa puoliväliin, mutta juuri koskaan ei innostu kuin yksittäisiä kilometrejä juoksemaan skaalan nopeammassa päässä. Sen sijaan jos toimisin 1.32.30 puolikkaan jäniksenä, niin saisin parin kilsan verran kera juuri itselleni sopivan harjoituksen huomiseksi. Eli käytännössä voisin olla puolikkailla 1.32.30 jänis. Kolmas esimerkki on telakan taakseen jättänyt juoksija, joka on vasta kuntoaan uudelleenkehittämässä. Ei mitään palaa kilpailuissa, joten jänistely voi toimia.

Mitä Vantaan sitten pitäisi tarjota muuta kuin lämmintä kättä? Jos oikeasti halutaan tehdä jänishommasta houkuttelevaa, niin siihen pitäisi panostaa enemmän. Ensiksi rekrytoisin pääjäniksen. Hän olisi jänisten johtaja ja linkki kilpailunjohtoon. Tämä pääjänis olisi joka vuosi sama tyyppi. Häntä voi verrata cheerleaderjoukkueen kapteeniin. Pääjäniksen vastuulle tulisi muiden jänisten rekrytointi ja sponsorisopimusten solmiminen. Pääjäniksen pitää siis omata jonkun verran älliä, mutta myös olla siinä mielessä tasapuolinen, että jos ja kun jäniksenä toimimisesta tulee suositumpaa, niin hän ei rekrytoi vain kavereitaan ja sukulaisiaan, vaan mieluiten olisi käytössä jonkinlainen rotaatiosysteemi. Toki kaikista pätevimmät jänikset olisi syytä saada joka vuosi mukaan, mikäli mahdollista, sillä he jo omalla olemassaolollaan houkuttelevat osanottajia mukaan. Jänisten ammattitaitoa pitää siis arvostaa ja antaa heille jotain.

Jos olisin pääjänis, tekisin Moi-teleoperaattorin kanssa kolmen vuoden sopimuksen. Jäniksille Moi-paidat ja tapahtumaa mainostettaisiin: ”tule sanomaan Moi” tai ”kun näet jäniksen, sano Moi”. Miksi tällaista sponsoria sitten tarvitaan? Sen takia, jotta jäniksille voidaan maksaa. Rahaahan heille ei tarvitse maksaa, mutta uudet lenkkarit voisi antaa. En tiedä maahantuojan marginaalia, joten en tiedä, mikä olisi omakustannushinta maahantuojalle, mutta sen tiedän, että jälleenmyyjät maksavat tyypillisesti tossuista 50-55% suositushinnasta eli todennäköisesti maahantuojat maksavat tossuista reilusti alle puolet, jonka päälle tulee vielä mahdollisesti jonkinlaisia verovähennyksiä eli aika pieni panostus se olisi per tossupari. Jos ajatellaan vaikkapa sitä, että pääjänis tekee kolmen vuoden sopimuksen Hokan kanssa, johon kuuluu se, että joka vuoden kisaan jänikset saavat uudet Cliftonit ja ne tossut maksavat jänikselle vaikkapa 60 euroa pari. Jos jäniksiä on vaikkapa 50 kappaletta, niin se tekisi 3000 euroa. Tällöin se kolme tonnia on se summa, mikä pitäisi saada vuosittain Moilta. Tämän lisäksi voisi olla joku yhteistyökuvio, jolla maalialueella olisi jänisteltta, jonka edustalla jäniksiä olisi tavattavissa ennen kisaa. Jänisten kanssa voisi ottaa yhteiskuvia ja jutustella, jolloin Moi ja Hoka saisivat samalla mainosta. Kisan jälkeen jänikset voisivat vetäytyä jänistelttaan rentoutumaan ja jotkut yhteistyökumppanit tarjoaisivat siellä syötävää ja juotavaa.

Jotenkin tuntuu, että tämä on nyt puuhastelua. Kokeneita jäniksiä houkutellaan sillä verukkeella, ettei heidän tarvitse maksaa. Se on vähän kuin turpaanvetäjä tulisi kadulla kysymään: päähän vai mahaan. Ei kovin hyvä diili!

Mainokset

One Reply to “Jänisasiaa, Vantaa.”

Kommentointi on suljettu.