Tatuoinnit ja juoksu

Ymmärrän toki, että osa hintelistä juoksijoista haluavat ottaa tatuoinnin tai jopa useamman, jotta näyttäisivät pelottavilta Los Angelesin huumejengiläisiltä, joille ei ryppyillä, niin saavat olla sitten rauhassa, eikä kukaan uskalla tulla mussuttamaan. Se vaikuttaa kuitenkin negatiivisesti juoksusuorituksiin, joten mieti kahdesti tai vaikkapa kolmesti ennenkuin otat tatuoinnin. Tämän varsinkin nuoremmille lenkkeilijöille tiedoksi.

Joo, yliopistoprofessori Ingo Froböse kieltäisi tatuoinnit jalkapallossa. Hänen mukaansa enemmän tatuointeja=vähemmän suorituskykyä. Tatuointikeskustelun taustalla on mm. tapaus, jossa pelaaja otti muutama päivä ennen cupin finaalia tatuoinnin ja se tulehtui. Seura hyllytti tämän pelaajan. Professorin mielestä jalkapallossa kuten muussakin urheilussa otetaan huomioon kaikki pienetkin yksityiskohdat, mutta tähän asiaan ei puututa riittävän tarmokkaasti.

Tatuoinnissa käytetystä musteesta 60-70% kulkeutuu verenkiertoon ja aiheuttaa 3-5% suorituskyvyn laskun. Tämä lasku ei ole pysyvä, mutta kuitenkin riittävän pitkäaikainen, joten urheilijalla ei ole mitään syytä tatuointia ottaa. Se on vähän sama kuin jos lihoaisi kuin pullataikina, kun ottaa tatuoinnin. Moni katsoo kaloreita ja hölmöilee sitten leimaamalla ihonsa. Ei mitään tolkkua.

Tatuoinneilla on myös pysyviä vaikutuksia. Hikoiluun tulee muutoksia ja lämmönsietokyky heikkenee eli juurikin kestävyyslajeja kuten juoksua ajatellan jotkut törkeän isot tatuoinnit vaikkapa selässä ovat tyhmintä, mitä ihminen voisi tehdä. Kuten sanottua, niin onko se sen arvoista, että voi näyttää rikolliselta. Kerron teille nyt totuuden. Rikolliselta näyttäminen ei ole cool. En ikinä palkkaisi tatuoitua henkilöä. Jokainen voi olla jämäkkä vaikkei näyttäisikään miltään jengiläiseltä sillä, että sanoo mulkuille takaisin, eikä suostu riepoteltavaksi. Lopettakaa siis nyt ihmeessä kaikki ajatukset siitä-, että mukamas pitäisi ottaa joku leima kroppaan. Ei pidä. Ei juoksijan tarvitse näyttää rikolliselta.

Spartathlon-tatuoinnin tavallaan ymmärrän. Toki se näyttää törkeän rumalta. Henkilö, jolla sellainen on, tarvitsisi ihan törkeän ruskettuneen kropan ympäri vuoden, sillä jos on kalkkilaivan kapteeni ja on pirun iso leima pohkeessa kuin joulukinkulla konsanaan, on se vain yksinkertaisesti junttia eli jos ottaa Spartathlon-tatuoinnin niin pitää käydä solariumissa monta kertaa viikossa. Ymmärrän silti sen tatuoinnin, vaikkein itse sitä ikinä ottaisikaan, vaikka ko. urakan jollain ihmeen ilveellä saisin suoritetuksikin. Aika harva pystyy Spartathlonin suorittamaan, joten jos sitä kovaa saavutusta haluaa jollain tavalla juhlistaa, niin miksei sitten tatuoinnilla. Sitä paitsi useimmat heistä ovat jo eläkeläisnylkkyjä, jotka ajattelevat, ettei seiso kuitenkaan eli maratonilla ei pysty enää aikaansa parantamaan, joten se 3-5% suorituskyvyn heikkeneminen ei heillä tunnu missään.

En myöskään suosittele, että lapset ottavat hennatatuointeja. Ne voivat auringossa tulehtua pahasti ja tulla paiseita jne. Puhdas henna tekee vain ruskeita tatuointeja, joten jos haluaa mustan, niin siinä on PPD-kemikaalia joukossa, joka voi aiheuttaa vakavia allergiareaktioita, joiden seurauksena voi jäädä elinikäiset arvet tai tapahtua jopa pahempaa. Tässä yksi karmea esimerkki, mitä kävi 7-vuotiaalle lapselle Egyptin lomalla.

Pysykää hyvät ihmiset kaikista leimoista erossa. Ne assosioivat teidät rikollisuuteen, ne ovat rumia ja kaiken lisäksi ne tekevät teistä huonompia juoksijoita, jotka eivät kestä lämpimiä kelejä. Ei, ei ja vielä kerran ei tatuoinneille!

Mainokset