Älä koskaan luovuta!

luovuta

Voiko urheilua tulla liikaa. Ilmeisesti voi. Kipeänä olen ollut jo helisemässä. Lauantaina olin todella tylsistynyt, kun en voinut päivällä lähteä katsomaan Lauttasaari-päivän tapahtumia sisältäen Larukympin, enkä voinut mennä saunaan. Sitten kun Ruotsiottelu alkoi televisiosta, alkoi sellainen rumba, mikä aiheutti sairaan miehen jaksamiselle melkoisen kuormituksen. Ensin maaottelu, sitten futiksen karsintapeli Suomi-Islanti Ratinasta, minkä jälkeen korista Suomi-Slovenia. Yöllä en saanut nukutuksi. En oikein tajua, minkä pirun takia kipeänä on joskus niin, ettei nukuta. Olin ihan poikki, en jaksanut edes lukea, mutten saanut nukuttua. Sitten nukahdin, mutta nukuin vain kolme tuntia, minkä jälkeen olin yöllä kolmesta seitsemään taas hereillä kunnes nukuin jonkun verran lisää. Sanomattakaan on selvää, että olin eilen väsynyt. No siihen taas maaottelu, sen jälkeen CHL peli HIFK-Red Bull München ja lopulta koripalloa Suomi-Puola. Tuon jälkeen olin jo täysin poikki, eikä Saksa-Venäjä lentisfinaaliin ollut enää virtaa, vaan painuin nukkumaan. Kenties kipeänä urheilun yliannostus.

Näin paljon urheilua ja sen perusteella tekee mieli nostaa yksi asia esiin. Minusta hyvin kuvaava teema viikonlopulle oli ÄLÄ KOSKAAN LUOVUTA! Suomi taisteli esimerkillisesti Tampereella futispelissä ja korisjoukkue on taistellut esimerkillisesti jokaisessa kolmessa ottelussaan. Nyt näyttää siltä, ettei terveys mahdollista sitä, että voisin mennä noita otteluita paikan päälle katsomaan, mutta television ääreenkin välittyy sellainen tunne, että siellä ollaan isolla sydämellä mukana ja annetaan 100% kaikki se, mitä voidaan. Joukkueen ja pelikavereiden eteen ollaan valmiita tekemään kaikki.

Tuo on hyvin harvinaista nykyajan Suomessa. Täällä on tapana sanoa, ettei joku onnistu, koska… Eikä sanoa KYLLÄ ONNISTUU! Kaikki on Suomessa yleensä lähtökohtaisesti mahdotonta tai päinhelvettiä, koska meillä on huonommat pelaajat tai ei ole rahaa valmennukseen tai ei ole olosuhteet kunnossa tai joku on Sipilän ja hallituksen syytä. Tätä asennetta voisi kutsua mixuiluksi muistaen ystävämme Mika-Matti Paatelaisen, joka Huuhkajien päävalmentajana oli sitä mieltä, että Suomi häviää, koska meillä on huonommat pelaajat kuin muilla. Guess what, mixuilu ei ole totta tai on se totta, jos sen halutaan olla totta, mutta se ei ole totta, että pelaajat olisivat huonompia kuin muilla tai vaikka jos olisivatkin niin so what. Ei ole pakko mixuilla, jos viitsii yrittää. Ja jos yrittää, eikä luovuta, niin hienoja asioita voi tapahtua. Huuhkajat ja Susijengi ovat osoittaneet sen erinomaisesti.

Tästä voi ottaa jokainen juoksijakin oppia. Jos tekee mieli esim. keskeyttää tai hidastaa vauhtiaan jossain juoksukilpailussa, voi miettiä tekisikö Susijengi niin.

Mainokset