Kokemuksia: yli 6500km Mizunoilla

IMG_20170920_233817_974Eilen koitti jälleen sellainen hetki, että hyvin palvellut kenkäpari jää eläkkeelle. Yksi Mizuno Inspire 11 -pari sai tonnin täyteen päätyen 1017 kilometriin ja pois käytöstä. Facebookiin laitoin tämän ylläolevan kuvan ketjuun Tonnihaaste, mutta täällä ajattelin keskustella, miltä 8 paria ja toistaiseksi yli 6500km sitten toukokuusta 2010 on tuolla merkillä tuntunut.

Kuinka minusta tuli Mizunon käyttäjä?

Mizuno ei todellakaan ole täällä ollut kovinkaan tunnettu juoksukenkämerkki, eikä se minullekaan alunperin mitään sanonut. Urheilukaupoissa oli vain lähinnä Asicsia ja koska olin Asics-boikotissa, halusin 2010 keväällä kartottaa muita vaihtoehtoja light weight traineriksi kuin DS-Trainer eli siihen aikaan n. 270 gramman painoinen, kevyesti tuettu tossu, josta tulisi maratonkenkäni. Netistä näin, että Ruotsissa Löplabbet-ketju omaa laajan valikoiman, joten ostin Norwegianin lennot ja lähdin tossukaupoille. Olin 75% sitä mieltä, että haluaisin New Balance 905 -tossut. Se sellainen limenvihreä malli oli ollut edellisen kesän jo olemassa ja olin niitä ihmisten jaloissa katsonut ja miettinyt, että sopisiko minullekin. Suomessa ei saanut missään tuohon aikaan oikein New Balancea kokeilla, joten päätin, että on turvallisinta mennä liikkeeseen kokeilemaan ja katsomaan, olisiko muita vaihtoehtoja.

Lento myöhästyi teknisen vian vuoksi. Istuimme siellä koneessa useamman tunnin kunnes pääsimme matkaan. Lopulta tämä aiheutti sen, että minulla olisi Tukholmassa vain 1,5 tuntia aikaa. Piti siis toimia nopeasti. Minulla oli yhden Löplabbet-liikkeen osoite ja heti kun pääsin Arlanda Expressistä, suuntasin sinne. En ehtinyt olla kuin hetken hyllyjen parissa, kun myyjä tuli kysymään tarpeitani. Kerroin, että Lightweight trainer -tyyppistä kenkää haen ja esim. NB 905 kiinnostaisi. Myyjä toi viisi eri merkkistä kenkää siihen, joissa oli ainakin se New Balance, Mizuno Wave Elixir 5 ja joku Puman punainen tossu. Noista kengistä NB ja Mizuno tuntuivat parhailta, mutta New Balancesta ei ollut kokoani UK 8.5, vaan olin vain hieman liian pieni kenkä. Mietin mitä teen. Myyjä sanoi, että toisessa myymälässä heillä olisi sitä New Balancea. Ajattelin, että otanko Mizunot vai pitäisikö hankkia New Balancet muualta. Toisaalta miltä se oikeankokoinen NB sitten jalassa oikeasti tuntuisi. Sitähän en tiennyt. En ehtisi sinne toiseen liikkeeseen, sillä minun pitää lähteä kentälle, joten kengät pitäisi ostaa nyt. Myyjä sanoi, että hän lähtee lounaalle ja antoi asian toiselle myyjälle. Sanoin tälle uudelle myyjälle, että otan ne Mizunot, mutta sitten kenkiä ei enää löytynytkään mistään. Emme tienneet, mihin se alkuperäinen myyjä oli ne laittanut. Enkä tiennyt mallin nimeäkään, kun en ollut sitä katsonut. Tiesin vain miltä se kenkä näyttää. Ei auttanut muu kuin lähteä pois, sillä oli kiire lentokentälle. Hain rautatieaseman Burger Kingistä Whopper-aterian mukaani, menin Arlanda Express junaan, jonka 18min ajomatkan aikana söin, minkä jälkeen olin lentokentällä ja lensin kotiin.

Onneksi Löplabbetilla oli hyvät nettisivut kuvin, joten pystyin sieltä katsomaan, että se malli oli Mizuno Wave Elixir 5 ja hinta 1600 kruunua. Päätin, että ne kengät on saatava, kun kerran malli miellyttää, vaikka merkki olikin minulle uusi. Niitä ei ollut Suomessa missään, eikä Startfitnessissäkään, mistä ulkomailta tuohon aikaan kenkiä oli katottu. Pyysin apua Juoksufoorumilta, josta sain tiedon, että niitä on Prodirect Runningilla. En ollut tuollaisesta yrityksestä koskaan edes kuullutkaan, mutta totta se oli, kenkiä oli sieltä. Tilasin ne ja koska punta oli tuohon aikaan keväällä 2010 todella heikko euroon verrattuna, ne eivät heidän normaalihinnallakaan ollut kuin vähän yli satasen. Kengät tulivat viikon päästä ja mukana saapui ilmainen tekninen juoksupaita. Laitoin varmaan seuraavana päivänä kengät jalkaani ja kävin tekemässä aamulenkin sisältäen 10x100m vetoja. Kengät tuntuivat nopeilta, joten olin tyytyväinen ratkaisuuni. Ne olivatkin minulla kesästä 2010 syksyn loppuun 2012 kisakenkinäni ja juoksin niillä 12 kilpailua sisältäen kaksi maratonia, yhden Pirkan Hölkän ja lukuisia lyhyempiä kilpailuja. 2012 syksyllä taisin juosta joka viikonloppu jonkun kisan, jolloin startteja tuli joku kuusi kappaleta.

Olin Esportissa tutustunut Mattiin, jolla oli samanlaiset kengät kuin minulla. Itseasiassa sen takia alettiin jutellakin. Jossain vaiheessa Matti osti toisen parin eli uudemman version Wave Elixir 6 ja sanoi, että siinä on omituinen kieleke nauhojen yläosassa. Lisäksi se ulkonäkökin siinä mallissa oli vähän kummallinen. Niinpä päätin, että haluan toiset vitoset odottamaan sitä aikaa, kun sillä ekalla parilla ei voi enää kilpailla. Katselin markkinoita ja huomasin Start Fitnessillä sellaisen 2 parin diilin. Nämä punaisethan olivat kevään 2010 mallia, mutta hankin sitten syksyn 2010 mallia siniset vastaavat. Itseasiassa hankin kaksi paria, kun niistä oli sellainen tarjous. Punta oli edelleen halpa, joten ne tulivat minulle 120 eurolla molemmat parit. Se oli todella hyvä diili. 4 Runnersilla oli silloin jo tuota kenkää Suomessakin. Heillä se S/S 2010 -malli maksoi 169€ ja minä sain kaksi paria A/W 2010 -kenkää 120 eurolla.

Jossain vaiheessa olin myöskin ostanut Wave Alchemy 7 -peruslenkkarit. Ruotsissa marathon.se -sivuston kenkätestissä oli sanottu, että tuo tuettu kenkä on paras kaikista tossumalleista, jos on hieman matalampi holkikaari. Niinpä tilasin sellaiset Start Fitnessistä. Väritys oli tyyliin rumin ikinä, mutta ajoi asiansa ja juoksin melko pian niihin sen 1000km. Olivat siihen tarpeeseen todella mieluisat ja käytin niitä paljon mm. Espoon sisäradalla kilsoja tahkotessa. Zürichin maratonilla keväällä 2011 oli Mizunon osasto ja siellä minulle suositeltiin Wave Nirvana -kenkiä. Niissä oli poikkeuksellinen pohjaratkaisu ja olivat todella painavat, mutta hyvin vaimennetut. Minulla oli silloin jossain vaiheessa tarkoitus juosta myös ultria (2014 keväällä sairastuminen pilasi haaveet) ja ajattelin, että jollekin 60km kisaan hyvät, ostanpa sellaiset. Tilasin jälleen Englannista nuo Wave Nirvana 7:t, mutten ottanut niitä käyttöön. Sitten kun otin, niin huomasin, että ne pitävät todella ärsyttävää meteliä asfaltilla, joten ei niillä voi oikein asfaltilla juosta, mutta hiekalla voi. Olen itseasiassa käyttänyt niitä vain oikeastaan talvisin. Se pohjakuvio pitää jossain määrin liukkaammallakin, eikä ainakaan lumessa narskuminen kuulu. Niinpä juoksen ne talviaikoihin loppuun, tällä hetkellä kilsoja on joku 700km. Sinänsä tuon mallin ostaminen oli turhaa, mutta aina ei mene kaikki täydellisesti. Minulla on myöskin Mizunon maastojuoksukengät, mutta kun täällä ei ole oikein maastoa, niin olen juossut niillä oikeastaan vain silloin, kun on satanut oikein paljon lunta. Kilsoja taitaa olla kasassa vasta 88, vaikka tossut ovat olleet minulla ehkä nelisen vuotta.

Wave Inspire 11

IMG_20170525_165805_192

Siirryin koko ajan kohti kevyempiä kenkiä ja vaikka tuo Wave Elixir 5 oli ollut hyvä kenkä tarpeisiini, niin halusin kevyemmät kisakengät. Näin ollen ne kaksi muuta paria jäivät peruslenkkarikäyttöön. Juoksin molemmilla about 500km sisällä hallissa ja matolla kunnes kengät siirtyivät ulos ja juoksin toisen puoliskon ulkolenkkejä ja laitoin ne pois 1000km jälkeen. Mizuno kertoi, että se AP+ välipohja kestäisi 600km niin, että vaimennus heikkenee vain vähän. Ehkä niin, mutta elinkaaren lopussa ne olivat jo todella kovat. Kengissä ei näkynyt ulospäin kulumajälkiä ei pohjassa, eikä päälipinnassa, ei yhtään missään, mutta vaimennus oli veke. Tosiaan ne punaiset olivat olleet koko ajan ulkokäytössä ja kilpailin niillä ihan viimeiseen asti silloin kun niillä oli jo yli 900km juostu. Nämä kaksi muuta olivat olleet hellemmässä käsittelyssä, kun alussa mm. pehmeätä juoksumattojuoksua, mutta silti ne olivat todella kovat loppupuolella viimeiset 200km.

Jossain vaiheessa Mizunolta tuli tuettu uutuus Wave Paradox, jossa oli aivan mielettömän hieno väritys. Tilasin ne sen värityksen vuoksi Sportsshoes.comista. Paketti ei kuitenkaan tullut koskaan perille. Ajattelin, että syynä on jotkut pyhät tms., mutta se ei vain tullut. Asian selvittely oli hidasta ja hankalaa. Lopulta selvisi, että Englannin posti oli hukannut paketin. Jouduin printtailemaan lomakkeitaan, täyttämään niitä ja allekirjoittamaan ne, jonka jälkeen skannaamaan ne ja lähettämään heille. Sinänsä kiire minulla ei ollut, kun olin sairastunut vakavasti ja olin näin ollen telakalla, eikä kilsoja kenkiin kertynyt. Lopulta kun korvauspäätös tuli, ei sitä kenkämallia enää ollutkaan heillä. Minulle tarjottiin korvaavaa, mutta se väri oli niin ruma, etten halunnut niitä. Olin sen sijaan nähnyt juttua uudesta Wave Inspire 11 -tossusta, joka oli todella kivannäköinen sininen kenkä, jossa oli hopean värinen merkki. Minua kiinnosti myöskin se, että vaikka se oli enemmän trainer kuin aikanaan Wave Elixir 5, niin paino oli nyt sama, jotain 275 grammaa. Pyysin sellaiset tilalle.

Kun paketti tuli, niin otin oikein siitä unboxingista kuvia. Pidin kenkien yksityiskohdista. Siinä oli metallin värinen laatta, jossa oli jonkinlaista tekstiä japaniksi. Edessä oli nauhojen kohdalla merkintä 11. Todella mukava ulkonäkö ja lisäksi sininen tuntui sopivan lähes minkä tahansa vaatetuksen kanssa. Käytin niitä Esportissa sekä juoksumatolla, sisäradalla että myöskin paljon crosstrainerilla ja salitreeniä tehdessäni. Kengät olivat siinä mielessä hyvät, että vaikka ne olivat ns. työhevoset eli peruslenkkarit, niin niillä pystyy  juoksemaan myös kovaa. Eli jos ei tiedä millaista treeniä sinä iltana aikoo tehdä tai jos ei jaksa vaihtaa laukkuun toisia kenkiä, niin noilla Mizunoilla pärjää tarvittaessa vaikka koko viikon. Kaikki vetojen ja palauttavien lenkkien väliltä onnistuu. Tähän mennessä niille tossuille on kertynyt 815km juoksua ja paljon crosstrainerin käyttöä.

Jälleen kerran tuli esille sama juttu eli minkä luin aikanani lentokoneessa vuonna 2000 Atlantan CNN Centerin yhteydessä olevasta kirjakaupasta ostamastani maratonkirjasta. Jos joku tossumalli sopii itselle, niin niitä kannattaa ostaa useammat. Malli voi vaihtua huonommaksi ja toisaalta on helpompi verrata sitäkin, koska vaimennus on loppu, kun toinen pari on uudempi ja toinen vanhempi. Niinpä kun XXL:ään tuli ale, niin ostin toiset Inspire 11:t. Luulin ostaneeni identtisesti samanlaiset ja laitoin paketin kaappiin odottamaan käyttöä, mutta myöhemmin huomasin värisävyn olevan eri. Sininen oli tummempi ja Mizunon merkki oli keltainen. Voisikin sanoa, että se eka pari oli Suomi-Mizuno ja tämä toinen pari Ruotsi-Mizuno eli maaottelu kyseessä. Vuosi sitten kesällä tuli laitettua 3-4 vanhoja pareja pois. Intoutuin jopa liikaa juoksemaan kuluneilla tossuilla, kun halusin juosta niitä loppuun ja erityisesti heinä-elokuun 760km, josta valtaosa assulla, taisi olla myrkkyä. Sain vähän ongelmia, joten oli pakko sitten ottaa myöskin uudempia kenkiä kehiin. Mietin teenkö taas saman ja otan matolla käytetyt kengät ulos, mutta päätin kuitenkin haluta täysin iskemättömät kengät, joten otin tämän toisen Inspire-parin ulkokäyttöön, mikä muodosti myöskin ulko vs. sisävertailun. Juoksin niillä hieman syksyllä, talvella en juurikaan niitä käyttänyt, mutta keväästä saakka tähän päivään asti kilsoja on tullut sillä tavalla, että eilen ylitettiin 1000km rajapyykki ja laitoin kengät pois.

Istuvuus ja kestävyys

Parasta Mizunoissa on mielestäni kenkien lesti. Istuvuus on todella hyvä. Minulla ei ole ikinä tullut mitään hiertymiä, rakkoja tai edes mitään epämiellyttäviä tuntemuksia millään Mizunon kengillä. On aivan sama, onko ohuet vai paksut sukat, ne kengät tuntuvat aina todella mukavilta. Varvastila on myöskin sopivan ilmava, mutta kenkä ei silti tunnu liian suurelta. Lukkonauhoituksella se lukittuu hyvin kantapäähän ja keskiosa on mielestäni napakasti jalan ympärillä.

_20170921_111604.JPG

Pohjien kumi on myöskin todella hyvää. Se on joku Mizunon X10-merkkitty kumiseos, joka on kestänyt hyvin, eikä minulla yksikään Mizuno-pari ole pohjista oikeastaan 1000km aikana kulunut. Ylläolevassa kuvassa nämä Inspiret 1017km jälkeen. Wave Elixir 5:ssa oli vähän ärsyttävää sellaiset todella kovat nappulat keulassa, kun ne olivat vähän liukkaat, jos yritti parkettilattialla esim. punnertaa tai tehdä muita liikkeitä, mitä ryhmäliikuntatunneilla tehtiin. Samanlaista ainetta on myös adidaksen Mana 7:n pohjan etuosassa. Inspiressa ei ole tätä, vaan pohja on kokonaisuudessaan normaalia kumia, joka on silti kestävää.

_20170921_111848.JPGLöysin eilen sattumalta oman Mizuno-kuvani Instragramiin laitettuani, kuvan samanmallisista kengistä, joilla joku on juossut yli 2500km. Siinä näkyy jo Inspire 11:ssa pohjan kulumista, mutta itse en tuollaista kilometrimäärää kengille uskalla laittaa, sillä vaimennus on silloin jo täysin loppu. Hän sen sijaan ei niistä malta luopua, vaan vetelee yhä reilun parin kympin lenkkejä, vaikka hänellä on rinnalla uudet Inspire 13:t.

Vaimennuksen suhteen Inspiren uudempi U4ic-välipohjamatsku on parempi kuin Elixirin AP+ oli. Siellä kengässä on se wave plate, joten on luonnollista, että tuntuu kovemmalta kun vaimennus heikkenee kuin joku toinen kenkämerkki tai -malli, mutta silti nämä kestävät vaimennuksen osalta paremmin Wave Elixirit aikanaan. Ajattelin kesällä, että jos juoksee vain ulkona, niin ehkä joku 800km on vain maksimi, mutta toisaalta silloin vertasin lähes uusiin Hoka Claytoneihin ja toisaalta juoksin kovempaa. Nyttemmin kun olen juossut hiljempaa, niin se kenkä on tuntunut vielä hyvältä. Tiistaina oli fiilis, että se tossu on vielä ihan hyvä, mutta eilen samalla lenkillä tuntui taas kovalta, joten ajattelin, että kyllä se perinteinen 1000km todellakin riittää. Eli sen tonnin pystyy niillä tekemään, eikä se pari sataa vikaa kilsaa ole ihan tiiliskivet jalassa juoksemista, mutta toisaalta ei se myöskään ole markkinoiden parhaiten käyttöä kestävä vaimennus.

IMG_20170508_225707_099

Kengissä on yksi heikkokohta ja se on ulkoreunan etuosassa kolmio, jossa etuosan vahvike kiinnittyy normaaliin päälipintaan. Sisällä käytetyssä parissa ei ole tapahtunut mitään, mutta ns. ulkoparissa tuli reikä 400km kohdalla (kuva otettu silloin). Luulin, että se johtui siitä, kun vahingossa potkaisin hiekkatiellä maan sisältä esillä olleeseen kiveen kerran lenkilläni ja kompastuin. Se ei ollut kuitenkaan se syy, vaan ajan kanssa molemmissa tossuissa sama kohta petti ja kengät reikiintyivät. Pikku hiljaa reikä suureni, mutta ei se oikein muuta kuin kosmeettista haittaa ole aiheuttanut. Se ei tavallaan revennyt siitä millään tavalla, joten kenkää ei ole tarvinnut korjata. Luulen, että ulkokäytössä rasitus on vain suurempi ja erityisesti pidemmät lenkit sateella rasittavat kenkiä kun se päällinen ja sukat jotenkin vettyvät.

PSX_20170921_112157.jpg

Päällinen on muutenkin kyllä ohutta, mutta se ei varsinaisesti petä muista kohdista. Yhdessä kohdassa keskellä nyt ihan loppuvaiheessa (800+km juostuna) huomasin, että valkoinen sukka melkein pilkottaa siitä läpi (ylläolevassa eilen otetussa kuvassa on nähtävissä ohuemmat kohdat) ja tunnustelin sisäpuolelta onko se kenkä hajalla. Huomasin, että kengissä on iltin alapuolella sisäpinnalla sellainen harsomainen kapea kangaskaistale, joka ulottuu tossun kärkeen saakka. Se oli tuosta kohdasta kulunut puhki ja sen jälkeen kengän päällinen oli alkanut kulua. Orastavaa reikää siinä alkoi olla, mutta ei se läpi mennyt eiliseen mennessä, jolloin kengistä luovuin. Asia on sen verran paljon kiinnostanut, että olen sittemmin käynyt tunnustelemassa muita Mizunon malleja ja uudemmat mallit Wave Inspire 12 ja tämän vuoden Wave Inspire 13 omaavat saman ratkaisun eli tuo kangaskaistale suojelee pääpinnan keskiosaa. Mietin, että onko tuo vain ko. tossumallin erikoisuus, joten kokeilin myös Wave Rider 20 -tossuja ja kas kummaa, sielläkin on se kangaskaistale.

Yhteenveto

Nyt kun on kahdeksan paria Mizunoita omistanut, niin täytyy sanoa, että olen ollut niihin tyytyväinen. Varsinkin se istuvuus on ensiluokkaisen hyvä. Eipä siis ihme, että esim. XXL:ssä on runsaasti Mizunon malleja ollut tarjolla. Juuri tällä hetkellä itselläni ei ole uusia Mizunoita käyttöä odottamassa, sillä kun kokeilin Inspire 13:a, huomasin mallin muuttuneen merkittävästi painavammaksi. Ehkä syynä on se, että siihen tuli alapuolelle Wave Catalyst, joka ajaa ilmeisesti Wave Elixirin asiaa. Näin ollen Inspire 13 haluttiin asemoida hieman painavammaksi. Itse en niin painavaa halunnut, joten sen vuoksi olen nyt ostanut muun merkkisiä kenkiä, mutta kenties taas jossain vaiheessa Mizunokin kiinnostaa. Riippuu heidän innovaatioistaan.

Mainokset