Kenkien putsaamisesta

Viimeiset viiot ovat olleet kenkien puhtauden kannalta painajaismaisia. Vaikken ole rymynnyt kurassa, niin jopa Stadissa juokseminen on ollut melkoista kurameininkiä. Jos pimeällä juoksee sateessa, käy helposti niin, ettei lätäköitä näy, joten tossut eivät kastu pelkästään siitä sateesta. Näistä lätäköistä tulee sitten se kura. Toki jos on hiekkatieosuuksia, niin siellä lentä rapa muutenkin.

Onneksi minulla on ollut kahdet Mizuno Wave Inspiret mitkä on pitänyt juosta loppuun. Toiset menivät jo loppukesän hyvillä keleillä syyskuussa, mutta toisissa kun oli pari sataa km vielä jäljellä niin niistä jäi loput tälle lokakuun sadekaudelle. Se on ollut ihan hyvä juttu, sillä kengät ovat likaantuneet jonkin verran. Nyt mittarissa on 996km, joten pitää miettiä what will happen next.

Joka päivä/ilta, kun olen ollut ulkolenkillä, ei ole satanut. Silloin olen juossut ajoittain Hokilla. Brooksit puolestaan katosivat ja luulin, että olen heittänyt ne roskikseen. Vein nimittäin joku aika sitten toistakymmentä tyhjää kenkälaatikkoa kartonkikeräykseen ja nyt kun mulla on vielä kaksi paria käyttämättömiä Nikeja laatikoissa ja kun Brooksit olivat veke lattialta, eikä niitä löytynyt mistään, niin mietin, etten kai ollut 36km juostuja tossuja laittanut takaisin laatikkoon ja vienyt pahvin keräykseen. Itseasiassa olin jo varma, että niin on käynyt. Mietin, että tossut painavat niin vähän, että ehkä en huomannut. Vaikka ne olivat halvat, niin se olisi suurta tuhlausta heittää uudet tossut menemään ja aloin kokea menetyksen tuskaa. Tulin mieleen esim. kesä 1990, jolloin olin ostanut adidaksen Stefan Edberg -pikeepaidan Salzburgista. Käytin sitä seuraavana päivänä. Sitten oltiin hotellissa Hampurissa ja mentiin aamupalalle. Siivoojat kävivät siivoamassa huoneen aamupalan aikana. Vaihtoivat lakanat ja paita katosi. Se oli ilmeisesti ollut sängyn päällä. Vaikka asiasta valitettiin, niin paitaa ei ikinä löytynyt. En ikinä unohda sitä paitaa. Kerran vain sitä käyttää. No joo, on paljon kalliimpiakin tuotteita kadonnut ja varastettu, mutta tämä tapaus tuli ensimmäiseksi mieleen. Eilen illalla sitten Brooksit löytyivät. En tiedä miksi ne olivat yhdessä muovipussissa.

Joku aika sitten tein baltsun Facebook-sivuilla asukokonaisuussuosituksen syksyksi salille sekä miehelle että naiselle. Miehen suosituksen mukaisen asun hankin itselleni. Se piti sisällään mustan Niken Berlin -paidan, jossa on etumuksessa karhu, jolla on Niken tossut jaloissaan, punaiset shortsit ja Niken breaking2-colorwayn Pegasus 34:t. Yksi syy miksi hankin nuo Pegasukset, vaikka ne ovat suht painavat, oli se, että lähes 35 vuotta se on ollut ihmisten suosikkikenkä, jonkinlainen yleistossujen yleistossu. Haluan siis päästä kokemaan, millaista tällainen normimeininki on käytännössä. Toinen syy oli väritys. Halusin jotkut breaking2-värityksen kengät, sillä ensinnäkin ne näyttävät hyviltä ja toiseksi se projekti oli legendaarinen. Siinä vaiheessa, kun joskus kenties saan Zoom Flyt tai Vaporfly 4%:t hankituksi, niin tuskin ovat samaa väriä, joten tuo oli helppo hankkia.

Väritys on kurakelejä silmällä pitäen haavoittuva. Niinpä juoksen niillä kyllä juoksumatolla. Siirrän sisäkäyttöön mielummin pari vuotta sitten ostetut adidaksen Sequence Boostit, jotka siirtyvät jo elinkaaren viimeiselle kolmannekselle ja paremmilla keleillä käytössä sitten Brooksit ja Hokat. Uudet tossut eivät siis likaannu aivan totaalisesti, enkä joudu niitä tällä tavalla pesemään. Siitäkin huolimatta tätä videota oli sydäntäsärkevän riipaisevaa katsoa.

Yllättävän puhdastahan tuossa tulee, mutta on se silti suurta tuhlausta alunperin liata kenkänsä. Itselläni ensimmäisen kerran kengät likaantuivat kunnolla juoksupuuhissa vuoden 2012 Pirkan Hölkässä, joka käytiin enemmän tai vähemmän mutavellissä. Silloin minulla oli jalassa jo jotain 900km juostut Mizuno Wave Elixir 5:t. Otin kelin takia tarkoituksella kuluneet kengät. Ne olivat ihan mustat juoksun jälkeen. Kotiin päästyäni laitoin ne likoamaan yön yli ämpäriin, jossa oli nestemäistä pesuainetta ja tuon jälkeen uusi liotuskerta puhtaassa vedessä. Tulivat sitä kautta suht ok kuntoon ja juoksin niillä vielä seuraavana viikonloppuna kympin kisan Hässelbyssä – senkin sateessa. Olen ajoittain edelleen samalla tavalla pessyt tossuja, jos ne esim. ovat olleet sellaisessa kunnossa käytön jälkeen, että olen lahjoittanut ne vielä jonnekin, enkä ole heittänyt roskiin. Tuolla tavalla en kenkiä ole hinkannut, mitä tuossa videossa tehdään. Jotenkin tuntuu, että tuollainen harja on aika kovakourainen ja rikkoo kankaan pintaa. Pesukone ei ole tullut edes mieleen. Se ei mielestäni ole hyvä ajatus kenkien (liimaus jne.), eikä itse sen koneen kannalta.

Joo, no eivät kenkäni yleensä niin kauhean likaisia ole. Inhoan kenkien likaantumista.

Mainokset