Me too.

Harvey Weinstein on todella iljettävä otus. En käsitä tuollaista touhua laisinkaan. Minusta sellaisessa tilanteessa, jossa esiintyy esimies-alainen tai jotain vastaavia asetelmia, ei pitäisi olla mitään suhteita tai seksuaalista kanssakäymistä. En pidä tätä järkevänä muutenkaan työpaikoilla. Ei edes kollegoiden kesken. Mutta tämä tilanne, jossa mies ei muka muuten saa seuraa kuin raiskaamalla ja ahdistelemalla, on todella syvältä. Tuollaiset tyypit ovat alinta pohjasakkaa.

Tämän seurauksena on noussut esille me too -päivitykset. Asiassa on hyviä ja huonoja puolia. Hyvää on se, että tuodaan esille, että ihmisiä ahdistellaan. Huonoa on se, että luodaan mielikuva, että miehet ovat ahdistelijoita ja naiset uhreja. Todellisuus on kuitenkin se, että osa naisistakin ahdistelee, puhumattakaan homoista. 2000-luvun alussa jouduin vakavan ahdistelun kohteeksi ja luulin tulevani hulluksi. Yksi nainen vainosi jatkuvasti. Se alkoi siitä, kun ajauduin hänen viereeni istumaan yksillä päivällisillä Turun Samppalinnassa. En tiedä oliko hän järjestänyt itsensä istumaan minun viereeni, mutta hän alkoi kähmiä minua siellä ruokailun aikana pöytäliinan suojissa. Hän oli todella oksettava henkilö. Siis ihan normitavis, jonka kanssa olin keskustellut ihan tavallisesti, sillä hän oli tutun tuttu, mutta en ollut hänestä missään mielessä kiinnostunut. Myöhemmin illalla sain yökerhossa kuulla tutuilta, että mukamas seurustelisin sen naisen kanssa. Sanoin mitä helvettiä. Sitten se nainen tuli esittämään uhkavaatimuksen, että teen muka virheen, jos en ala olla hänen kanssaan. Saman viikonlopun aikana hän ujuttautui autooni. Tuttu soitti minut hakemaan autolla häntä jostain Turun keskustassa, mutta se oli ansa. Hain hänet ja tämä nainen olikin mukana. Vähän ajan päästä se tuttu nainen jäi kyydistä pois ja jäin tämän hullun kanssa kahdestaan autooni. Pääsin hänestä jollain konstilla eroon. Myöhemmin hän häiriköi puhelimella, hankkiutuin eräällä rantasaunalla sinne terassille täysissä pukeissa, kun olimme miesporukalla alastomana saunomassa, samoin kuin pyrkyröi veneellemme. Postissa tuli jotain alusvaatteita jne. Hirveää ahdistelua koko sen vuoden.

Vastaavaa ei naisten taholta ole sen jälkeen tapahtunut. Kähmintää ja vastaavaa on toki tapahtunut. Kerran yksi nainen pyrki raiskaamaan minut kesken päivää jossain baarissa. Väkisin on tultu suutelemaankin jne., mutta suunnitelmallista vainoa, jossa on vahvana osa-alueena jonkinlainen henkinen väkivalta, ei ole enää tapahtunut. Sen sijaan homoista on tullut suuri ongelma. Ulkomailla homot eivät vaivaa ja harvemmin silloinkaan, jos olen jossain kaveriporukalla, mutta jos olen yksin jossain baarissa, niin homoja tulee kähmii ja ahdistelee. Se on todella veemäistä ja ahdistavaa. Jos siihen puuttuu kunnolla, niin siinä on heti monta ihmistä, yleensä naisia välissä puolustamassa homoa, eikä kukaan puolusta uhria. Henkilökunta ei myöskään reagoi millään tavalla näihin asioihin. Homo saattaa vain todeta: et kai sä suuttunut tai jotain muuta skeidaa. Esim. viime lauantaina olin Hard Rock Caféssa, kun siellä avattiin joku uusi klubi. Musiikki oli ihan ok ja tarkoitus oli ottaa pari kaljaa. Toista 0,33l kun olin juomassa, kävin vessassa ja kun tulin sieltä ulos ja olin matkalla pöytään, missä olin ollut, niin homo kävi käsiksi. Yritin päästä hänestä eroon, mutta joka paikkaan minne menin niin homo tuli uudestaan kähmimään ja heittämään likaisia juttuja. Kovensin vähän otteita ja sain sen loppumaan, mutta fiilis oli jo mennyt ja lähdin sitten himaan. Kello oli ehkä 24 ainoastaan. Nyt on tiistai, eikä fiilis ole vieläkään parantunut yhtään. Harmittaa ihan pirusti ja olen todella vihainen ja aggressiivinen koko ajan.

Sunnuntai oli lepopäivä ja eilisiltana kävin lenkillä ennen saunomista. Kulki yllättävän hyvin. Takareisi kun ollut vähän loukkaantuneena, en ole pystynyt juoksemaan kovempaa 2,5 kuukauteen eli olen vetänyt sitten vain 5.00-5.30 min/km pk:ta, pitänyt reilusti lepopäiviä, enkä ole juossut pitkiksiä. Juoksu on ollut todella tahmeaa. Eilen kun oli parempi ilma, laitoin uudet lenkkarit jalkaan ja huomasin juostessani, että nyt takareisi on parempi. Niinpä kun harmitti tuo ahdistelu, niin päätin juosta lujempaa. Juoksin pari sellaista rennon kovaa vetoakin. Alamäkeen Linnunlaululta Eltsun suuntaan ja sitten jälleen Töölönlahden kupeessa. Vaikka nopeat pätkät olivat vain muutama sata metriä ja vaikka tuntui, ettei vauhtikestävyyttä ole, niin sain kuitenkin kivan fiiliksen rennon kovasta juoksemisesta, sillä se ei ensinnäkään tuntunut olevan mitään täysvauhtista juoksua, vaikka parhaimmillaan nopeus oli 3.10 min/km ja toiseksi koska reisi oli aika hyvä. Lisäksi se vauhti tuntui mahtavalta. Kun on oikeasti joutunut himmailemaan, niin se tekeminen on tympinyt. Nyt oli makeata juosta ihmisten ohitse kuin tuulispää ja tuntea sitä vauhdin hurmaa.

Takaisin aiheeseen. Ahdistelu on syvältä, kohdistuu se kehenkä tahansa ja tasa-arvon vuoksi olisi aika mukavaa, jos otettaisiin esille se, että myös miehiä ahdistellaan koko ajan. Ainakin meitä heteroita juoksijamiehiä.

Mainokset