Helsinki Marathon -osakeanti on virhe

Olen pohtinut lähinnä ulkolenkeillä Helsingin tulevaa uutta maratontapahtumaa sekä siihen kaavailtua osakeantia. Minusta asia on oikea, mutta asialla ollaan ikäänkuin väärällä menettelytavalla. Niinpä yritin päästä järjestävän tahon kanssa juttusille, jotta olisin voinut sanoa, että osakeanti pitää perua ja olisi voitu keskustella, mitä kannattaa tehdä tuon sijaan. Minulle sanottiin, että se on hyvä juttu ja sopivaa aikaa piti yrittää järjestää. Nyt on mennyt 3-4 viikkoa, eikä mitään ole tapahtunut. Minusta se on hassua, sillä minulla on kuitenkin 20 vuoden kokemus yritysstrategioiden luomisesta kansainvälisille yrityksille ja osin myös hankkeiden läpiviemisestä. Kun olin esim. lentoyhtiössä töissä, niin oli tapana, että jos on asiaa, niin se tyyppi hyppää seuraavaan koneeseen ja sitten jutellaan. Nyt nämä tyypit ovat samassa kaupungissa ja aikailevat. Herää kysymys: haluavatko he tarpeeksi koko juttua eli järjestää menestyvä maratontapahtuma.

Tätä analyysiä ei kirjoita missään vartissa. Sen vuoksi teen nyt niin, että alan näpytellä tätä katsoessani televisiota, mutta siinä vaiheessa, kun tämän julkaisen täällä blogissa, voi olla ihan toinen päivä. Se johtuu siitä, kun minulla on paljon muutakin tekemistä kuin juoksu. Joka tapauksessa, kun tämä tulee ulos, niin toivon, että se luetaan ajatuksella läpi.

Helsinki Marathon tapahtumana

On selvää, että Suomessa on potentiaalia järjestää suuri maratontapahtuma. SUL:n eläkeläiset ovat vain väsähtäneet, eivätkä enää uskoneet itseensä tai kansaan. Kun heidän kavereillaan ei enää jalka nouse, niin ajattelevat, että maratonbuumi on ohitse. Tämä on väärä päätelmä. Olen itse henkilökohtaisesti jutellut Antti Pihlakosken kanssa ja rivien välistä pystyin havaitsemaan luovuttamisen. Itse sen sijaan väitän, että maraton ei ole kuollut. Olen tavannut valtavasti ihmisiä, jotka ovat joko juosseet maratonin tai haluaisivat sellaisen juosta. Joka ilta juttelen sellaisten ihmisten kanssa. Heitä pitää saada vain rohkaistua ja heiltä pitää saada nimi paperiin.

Elokuu on tietysti hieman haastava ajankohta järjestää kilpailu. Se johtuu ensinnäkin siitä, että jos juoksija viettää heinäkuun lomansa kaljaterasseilla, eikä treenipoluilla, on hän huonossa kunnossa elokuussa. Toisaalta hellekin saattaa vaivata elokuun kisassa. Toisaalta silloin on poikkeuksellisen vähän tapahtumia, joten järjestäjät eivät joudu kilpailemaan kaikkia muita kisoja vastaan (paitsi Turkua, koska menivät siellä hölmöyksissään siirtämään hyvään aikaan kesäkuun lopussa järjestetyn Paavo Nurmi maratoninkin elokuulle). Elokuu on Keski-Euroopan lomakausi ja vaikka silloin moni suuntaa Välimeren rannoille, niin kyllähän tuossa olisi hyvä potentiaali myydä kesälomamatkaideaa. Juoksija voisi yhdistää juoksun perhelomaan Suomessa.

Potentiaalia siis on ja olen täysin vakuuttunut, että kesämaraton kauniissa pääkaupungissamme on jatkossakin hyvä idea. Tosin järjestäisin sen aamulla, jolloin ylilyönnit lämpötilojenkin kanssa saataisiin minimoitua.

Mikä tässä menee nyt mönkään?

Aikanaan kun Helsinki Half Marathonia suunniteltiin, järjestäjät kysyivät Juoksufoorumilla vinkkejä. Ykkösvinkkini oli: ”ei vielä ensi vuonna”. Itse kun olen esimerkiksi ollut tekemässä strategioita lentoliikenteelle, niin projekteissa on ollut todella pitkä periodi jo ennen lanseerausta. Siis oikeasti mitä tässä nyt pelätään? Että Turku järjestää ensi vuonna 10000 juoksijan tapahtuman ja siksi pitää olla mukana jo ensi vuonna? Pötyä, kännyköistä nähdään, ettei markkinoilla tarvitse olla ensimmäisenä, jos tekee kunnon tuotteen ja vie muilta markkinaosuuden.

Järjestäjät kaavailevat antiesitteessään, että ensi vuonna tulee suuri taloudellinen tappio ja sen syy on nähdäkseni lähes yksinomaan se, että kisa järjestetään liian aikaisin. Se olisi pitänyt järjestää vasta vuonna 2019. Mitä hiton järkeä on järjestää ensi vuonna, jos tietää, että se tulee menemään perseelleen? Eikö olisi fiksumpaa myydä nyt niitä lippuja vajaa pari vuotta ja pyrkiä järjestämään tapahtuma niin hyvin kuin mahdollista. Minusta tuollaiseen hankkeeseen pitäisi suhtautua vakavasti. Jos haluaa rakentaa suurtapahtuman niin sitä pitää suunnitella kuin suurtapahtumaa ja aikatauluttaa kaikki yksityiskohdatkin. Olen itse täysin varma, että jos nyt päätettäisiin, että eka kisa olisi 2019, niin siellä olisi mukana kevyesti 3000 juoksijaa. Jokainen tyyppi voisi hankkia satoja osanottajia, jos haluaisi. Aikaa pitäisi siis varata riittävästi valmisteluihin.

Miksi antia ei pitäisi järjestää?

Järjestäjät ovat osoittaneet, että he pystyvät järjestämään juoksutapahtumia ja he ovat osoittaneet sen, että he osaavat järjestää hyviä juoksutapahtumia, joissa asiakkaat viihtyvät. Se ei vain riitä! Heiltä puuttuu osaamista liikevaihdon kasvattamisessa. Siitä huolimatta heidän antiesitteensä mukaan heidän 8000 euron panostus on arvostettu 400000 euron arvoiseksi ja sijoittajilta haetaan 100000 euroa. Tuolla sadalla tonnilla ei käytännössä saa mitään päätösvaltaa, kun omistus pirstaloituu, eikä mitään takeita siitä, että mitään muuta tapahtuisi kuin se, että rahat menevät tapahtuman tappioihin.

Mitä pitäisi tehdä?

Runner’s High Oy ja juoksutapahtumat pitäisi eriyttää toisistaan. Runner’s High voi tarjota juoksuvalmennusta, auttaa ulkopuolisia tahoja järjestämään kylähölkkiä ja firmatapahtumia, se voi tuottaa muita juoksuun liittyviä palveluita jne. Sen sijaan Helsinki 10, Helsinki Half Marathon ja Helsinki Marathon pitäisi olla kaikki kolme samassa yrityksessä. Sanotaan vaikka, että se olisi ”Ahma Oy”. Tämä ”ahma” toimisi vähän samalla tavalla kuin ASO Challenges Ranskassa. Asiakas loisi profiilin nettiin ja voisi yhdellä klikkauksella ilmoittautua sitten kulloiseenkin kisaan. Kymppi olisi kevään avaus ja treenikisa puolikkaalle, joka olisi puolestaan treenikisa maratonille jne.

Kun Helsinki Marathonilla ei mielestäni vielä ole oikein mitään arvoa, mutta se tiimi ja olemassa oleva, hyväksi havaittu tapahtuma HHM ovat tavallaan arvokkaita. Tosin tiimiä pitäisi vahvistaa. Kuten sanoin, niin Runner’s High ja ”ahma” pitäisi eriyttää. ”Ahmassa” ei tee mitään valmentajalla, vaan siellä pitäisi olla bisnesosaamista. Hankkia sellaista osaamista, joka mahdollistaa tapahtuman nopean kasvun ja ennen kaikkea sponsorirahan keräämisen.

Uudet omistajat

On selvää, että yhtiöllä on rahoitustarvetta, mutta sillä on myös pulaa osaamisesta. Niinpä potentiaaliset jopa 2000 uutta omistajia, jotka ovat ihan randomhölkkääjiä, eivät tuo mitään sellaista panosta yhtiöön, millä sitä yhtiötä voitaisiin kehittää. Varsinkin kun HHM ja Helsinki10 eivät ole edes samassa yhtiössä.

Kokonaisuus pitää olla samaa firmaa, tarvitaan uusia omistajia mukaan, mutta samalla pitää antaa päätösvaltaa. Tämähän on todella yksinkertaisesti toteutettavissa. Pyydetään henkilö x mukaan jollain summalla, jolla hän saa esim. 25% osakepääomasta yhtiössä ”Ahma”, joka pyörittää Helsinki10:ä, Helsinki Half Marathonia ja Helsinki Marathonia. Samalla henkilö x pääsee ”Ahman” hallitukseen. Hänen osaamisensa ja rahoituksensa mahdollistaa yrityksen nopean kasvun.

Miksi nopea kasvu on tärkeätä?

Jos yritys ei kasva nopeasti, ei voida kerätä lisää pääomaa. Tässähän pitäisi olla tavoitteena se, että Helsinki10, HHM ja HM kasvaisivat suurtapahtumiksi nopealla aikataululla, jolloin lisääntyneen liikevaihdon avulla hankittaisiin uusia sijoittajia ja samalla sen verran lisää pääomaa, että ”Ahmaan” voidaan ostaa lisää tapahtumia vaikkapa Virosta tai vaikkapa se Paavo Nurmi marathon, saadaan solmituksi isoja sponsorisopimuksia, ”Ahma” alkaa tehdä hyvää voittoa ja lopulta koko firma myydään kiinalaisille 10 vuoden päästä.

Kukaan ei oikeasti merkitse yli yhtä osaketta (yksi voi olla hyväntekeväisyyttä), jos ei pääse kehittämään yritystä eteenpäin. Siis ideanahan pitää olla se, että se, joka hyppää ensimmäisenä mukaan epävarmaan hankkeeseen, saa suhteessa enemmän omistusta kuin myöhemmin mukaan tulevat. Eli jos joku ostaa 25% summalla x ja nopealla kasvulla saadaan yrityksen arvoa kasvatettua, niin sitten kun sinne pyydetään kaksi uutta osakasta y ja z, ja tehdään suunnattu anti, niin silloin x voi saada takaisin vaikkapa puolet sijoittamastaan summasta, jolloin hän on saanut suhteellisen suuren tuoton sijoitukselleen vaikkapa kolmessa vuodessa. Siis olettaen, että kaikki menee hyvin ja tapahtumat kehittyvät toivotusti. Jos niin ei käy, niin x tietysti menettää sijoittamansa rahasumman. Tällähän tavalla sijoittavat toimivat. He lähtevät mukaan hankkeisiin, joihin uskovat. Nykyiseen antiin ei kannata kenenkään osallistua, koska sieltä puuttuu osaamista, selkeä suunnitelma, kuinka nopea kasvu saadaan aikaan ja lisäksi sijoittaja ei saa päätösvaltaa.

Osakeantiesitteen ajatusvirheet

Kun kuulin, että uutta tapahtumaa suunnitellaan ja break even olisi 3000 juoksijaa, aloin miettiä, mistä tuo luku on revitty. Päättelin, että osanottajamaksuilla 3000 juoksijaa olisi 200000€ liikevaihtoa pelkästään juoksijoilta, mutta sitten ajattelin, että tuo on jotenkin laiskasti mietitty. Varmasti pystytään estimoimaan paljonko osanottajia on mahdollista saada minkäkin hintaisella tapahtumalla. Niinpä nostamalla hintoja tuskin saadaan juurikaan lisää liikevaihtoa, voi käydä jopa päinvastoin. Sen sijaan nostamalla sponsorirahan määrää, voidaan pienentää sitä osanottajamäärän vaatimusta, millä break even saavutetaan. ”Ahmalla” on nimittäin jotain myytävää, mitä jostain kumman syystä he eivät ole vielä yhtenäkään vuonna myyneet. Heillä ei ole tapahtumilla nimisponsoreita kuten on vaikkapa Tukholman Marathonilla Asics, Berliinissä BMW jne. On ymmärrettävää, ettei tässä vaiheessa tapahtumien arvo ole vielä niin suuri, mutta silloin pitää satsata sellaisiin yrityksiin, mitkä ovat itsekin haastajia, eteenpäin menossa. Niin teki Hiihtoliitto Lahden dopingskandaalin jälkeen, kun teki sopimuksen ST1:n kanssa, joka oli haastaja bensakaupassa. Minä myisin jokaisen kolmen tapahtuman nimen muutamaksi vuodeksi niin, että sopimukseen on kirjoitettu arvo riippuvaiseksi osanottajamääristä. Eli jos tapahtuma kasvaa, sponsori maksaa enemmän. Siitä saadaan jo se 50 tonnia per vuosi.

Osakeantiesitteessä kerrotaan, että tapahtuma tuottaa ensi vuonna turskaa 47 tuhatta, mutta yhteistyökumppanimyynti on vain 15000€. Se on hämmentävän pieni luku. Kuten sanoin niin break eveniä voi muuttaa hankkimalla lisää rahaa sisään yritysyhteistyöstä. Pelkän expon pitäisi tuottaa 15000€. Jokainen firma, joka tulee expoon osastollaan, maksaa pari tonnia ja saa logonsa johonkin. Lisäksi urheilijoille jaettavassa esitteessä voisi olla pikkumainoksia kuten vaikkapa jonkun Taco Bellin mainos ja he maksavat sitten vaikkapa tonnin. Siinä pitäisi olla kolme- tai neliportainen partnerimalli. Nimisponsori ylimpänä tuomassa suurimman rahapotin, sitten toisena tasona strategiset partnerit kuten urheilujuoma ja johtoauto. Niidenkin pitää maksaa, sillä ei se niin saa olla, että pelkällä tavarantoimituksilla hankitaan näkyvyys. Ei, vaan pitää tuoda rahaa sisään. Sama koskee panimoa. Ei mitään hiton nevöhöörd-pienpanimoa sponsoriksi niinkuin viimeksi, vaan Heineken 0,0. He tuovat alkoholittoman oluen sinne, joka jaetaan maalissa juoksijoille, mutta sen lisäksi he tuovat myöskin rahaa. Sama koskee tossumerkkiä. Jos haluaa olla mukana, tuo rahaa. Jos ei halua tuoda rahaa, ei pääse millään tavalla mukaan. Tätä listaa voi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Kolmas taso on sitten osastot expossa ja neljäs taso pelkät mainokset lehdessä ja mahdollisesti nettisivuilla.

Yksi antiesitteen virhe pitää vielä nostaa esille. Suunnitelman mukaan tapahtumalla ei ole henkilöstökuluja ollenkaan, vaikka se olisi 5000 tai 10000 juoksijan tapahtuma. Se ei ole totta. Sinne pitää pyrkiä palkkaamaan mahdollisimman pian päätoiminen kilpailunjohtaja. Aluksi hän tietysti toimii kaikissa kolmessa tapahtumassa ja voi toimia myöhemminkin, jos hän saa avukseen lisää henkilökuntaa, mutta pointti on se, että samalla kun tapahtuma kasvaa ja rahaa tulee lisää sisään,  niin sitä pitää investoida henkilökuntaan, jotta kasvua voidaan vauhdittaa ja saada firman arvoa sitä kautta nostetuksi.

Elokuussa järjesteltävälle tapahtumalle on siis tilaus, mutta nyt mennään jotenkin perse edellä puuhun ja tuollainen anti on sellaista näpertelyä, missä ei ole mitään järkeä. Jos tekee uskottavan suunnitelman, pitäisi olla mahdollisuus hankkia sijoittaja, joka voi ottaa vaadittavan summan milloin tahansa lompakostaan.

Tässä nyt pohdintaa, joka ei missään mielessä ole joka kohdaltaan läpimietitty, vaan jonkinlainen karkea näkemys siitä, mikä tilanne on ja mikä sen pitäisi olla. Sain tämän loppuun nyt näköjään näpyteltyä nyt perjantai-iltana, kun pidin pienen breikin muista hommistani. Eli saatte nyt luettavaa, kun avaatte kotisohvillanne sen perjantaipullon.

Analyysin teki: baltsuwinning (at) gmail.com

Mainokset