Parhaat juoksualustat

colorado-1776824_1920.jpgKun puhutaan parhaista juoksualustoista, niin hyvin monet vannovat ns. dirt roadien nimeen. Alberto Salazar laittaa valmennettavansa juoksemaan pääasiassa sellaisella alustalla. Näin ollen esim. Mo Farah taivaltaa ison osan treeneistään tuollaisilla teillä. Kenialaiset harjoittelevat luonnostaan sellaisella alustalla. Se onkin hyvä alusta, sillä se ei ole liian kova, eikä liian pehmeä. Lisäksi sen ei tarvitse olla mäkinenkään. Toki voi olla rankkoja reittejä, mutta toisaalta jossain Amerikan keskilännessä vaikkapa löytyy silmänkantamattomiin maileja ja taas maileja luotisuoraa täysin tasaista tietä.

farm-field

Toinen hyvä alusta, josta paljon puhutaan on nurmikko. Moni juoksija suosittelee juoksemaan osan tempoista nurmikolla. Silloin se nurtsi ei saisi olla liian pehmeä, eikä oikeastaan edes sellainen, missä on kuoppia ja muuta epätasaisuutta, joissa nilkka voisi nyrjähtää. Nurtsilla joutuu vähän kovemmalle tai se vauhti on vaihtoehtoisempaa vähän hitaampaa kuin radalla tai asfaltilla, mutta ne törmäysvoimat ovat paljon hellempiä jaloille.

IMG_20170721_220807_445

Kimmoisa tartan-rata taitaa olla sitten seuraavaksi paras alusta harjoitella. Sellainen pikkaisen vanhanaikainen juoksurata, joka ei ole ihan niin kova kuin uusimmat ja nopeimmat mondot, on hyvä paikka juosta ja harjoitella. Usein harjoituskentille laitetaankin pehmeämpi alusta kuin niille kisakentille, joilla on tarkoitus tehdä pikajuoksuennätyksiä.

Nämä normaalit täkäläiset olosuhteet eli asfalttitiet ovat varmasti huonoin alusta treenata. Ei siis ihme, että juoksijat kärsivät paljon jalkavaivoista. Eikä sitä auta yhtään talvipakkaset, jolloin alusta on joko liukas tai ainakin vielä kovempi kuin kesäaikaan. Routaiset tiet eivät ole pehmeitä nimittäin nekään. Niinpä suosittelen kyllä hyvin vahvasti sitä, että erityisesti tähän vuodenaikaan eli joku puoli vuotta talvisaikaan juostaisiin paljon juoksumatolla, vaikka se ei vastaakaan ihan yksi yhteen ulkonajuoksemista.

Entäpä sitten se polkujuoksu? Itse en ole suuri polkujuoksun ystävä, vaikka siellä onkin pehmeämpi alusta. Yksi syy on se, että Suomessa ei oikein tahdo löytää sellaisia polkuja, joilla voisi harjoitella tarpeeksi kovilla vauhdeilla, kun ne kiemurtelevat skuugessa miten sattuu ja lisäksi siellä on niitä puunjuuria vaaranpaikkoina, millainen aiheutti minunkin käden katkeamisen syksyllä 2015. Sen sijaan metsäkannasmaasto, mitä on vaikkapa Hangossa, on todella hyvä alusta juosta. Samaten tuollainen kannasmaastoon tehty kuntorata on erinomainen vaihtoehto treenata. Sellainen on esimerkiksi Tammisaaren varuskunnan tuntumassa. Siellä on parkkipaikka, joten auton voi ajaa sinne parkkiin ja jättää vaikka juomia autoon ja kiertää sitä rundia niin paljon kuin tahtoo. Suorat ovat pitkiä, eikä ole kovia korkeuseroja, joten se on todella hyvä lenkki harjoitella kovilla nopeuksilla. Koulun liikuntatunnilla juostiin Laajasalon 1040m pururataa, joka oli profiililtaan myöskin aika hyvä, mutta se puru oli paikoitellen vähän liiankin pehmeätä. Nykyään kun tuntuu, että purua ei ole enää missään, niin oiskohan sielläkin jo liian kova hiekkapinta. Se on juuri haaste siinä, että jos on kuntorata olemassa niin se ei mielestäni saisi olla kivikovaa hiekkapintaa, sillä muutenhan voisi mennä mihin hyvänsä hiekkatielle, vaikkapa sellaiselle, joka on rekoille suunniteltu.

Minun juoksuni jatkuvat tänään juoksumatolla, sillä ei tule mieleen oikeastaan mitään paikkaa täällä Helsingissä asuessa, missä olisi kiva juosta hyvällä alustalla, mikä ei ole niin kova. Vähän käy kateeksi dirt road ja grass -alustojen menijöitä.

_________________________________________

Juoksin 21km niin, että 3km VR + 15km (kiihtyvä pk 5.00 -> 4.27 min/km) + 3km cooldown. Yht. 1h42min.

 

Mainokset