Polar ja Les Mills

PilarEilen oli Les Mills Body Attack 100 -ohjelman lanseeraus. Siellä ei ollut siis edessä yhtä ohjaajaa, vaan peräti kolme ohjaajaa ja lisäksi joku wannabeohjaaja. Sanoivat, että Body Attackia on tehty 25 vuotta. Se on aika pitkä aika ja nuo ohjatut, standardoidut tunnit ovat kyllä hyvä bisnes ollut. Itse kävin ensimmäistä kertaa niiden tunneilla Athlonissa 2001, jolloin aloin käydä Body Pumpissa ensin joka torstai aamupäivällä ja sitten kun se lähti ns. lapasesta, niin joskus tuli käytyä jopa kolme kertaa viikossa, pahimmillaan niin, että keskiviikkoiltana ja taas heti perään torstaina aamupäivänä. Silloin ei Suomessa ollut Body Attackia, vaan kävin spinningissä ja Body Pumpissa. Attackiin tutustuin ekaa kertaa Esportissa joskus 2013. Pelkäsin, että sillä rasituksella oli jotain tekemistä 2014-2015 telakan kanssa, joten en tuon jälkeen uskaltanut käydä ennen viime syksyä. Nyt olen Unisportissa käynyt ehkä kymmenkunta kertaa, viimeisestä oli ehtinyt nyt kulua joku 1,5 kuukautta.

Polar Les Mills -lajiprofiilit

Artavk

Oli kolme syytä, miksi halusin mennä eilen. Ensinnäkin huomasin, että Polarille on tullut Les Mills -lajiprofiilit, toiseksi on yskää, joten en treenannut tiistaina mitään kovia vetoja, vaan pelkästään mäkivedot, joissa määrä vauhti oli alhainen ja kolmanneksi halusin mukaan sille lanseeraustunnille. Oli erikoinen tapahtumasarja, kuinka minulle selvisi, että Polariin voi lisätä lajeja. Olen luullut kohta vuoden, että siinä on vain juoksu, pyöräily, muu sisäliikunta ja muu ulkoliikunta. Sitten viime viikolla tapahtui lyhyessä ajassa monta asiaa. Ensinnäkin San Diegossa oli kuntosalialan messut. Yksi tuttavani, Body Pump, Body Combat etc. ohjaaja Guilherme oli siellä Polarin osastolla. Hänen päivityksiään tuli seurattua. Polar julkaisi uudet värit M430:stä, joka sai minut ottamaan selvää enemmän, mitä rannesykemittari osaa verrattuna omaan mittariini. Niinpä luin DC Rainmakerin ansiokkaan testiraportin. Siellä näin niitä uusia lajeja. Päätin katsoa voiko myös M400:een lisätä uusia lajeja appista. Hämmästykseni oli suuri, kun lajeja oli tosiaan vaikka kuinka hurumycke ja 20 sai valita. Lisäsin jotain lajeja ja kun lisäilin niitä, niin ihmettelin, kun sieltä tuli oikeasti Body Attack esimerkiksi. Päätin, että tuo pitää testata. Myöhemmin huomasin Polarin sivuillakin juttua Les Millsistä. Sanottiin, että ne lajit ovat uutuutena ja tänään huomasin jopa, että on jopa saatavilla A370 Les Mills -versio.

Kokeilin tällä viikolla ensin keskiviikkona jo corea ja juoksumattoa niistä uusista lajeista, joita olin lisännyt mittariini. Piti kokeilla myös sisäsoutu, mutta se jäi. Eilen oli puolestaan vuorossa se Body Attack. Ensimmäinen huomio oli se, että on vaikea muistaa laittaa ryhmäliikunnassa mittari käyntiin ja sammuttaa se, kun siihen ei ole tottunut. Coressa muistin käynnistää, kun tunti alkoi, mutten muistanut sammuttaa. Body Attackissa muistin käynnistää vasta, kun puoli tuntia oli jo treenattu, mutta siinä tapauksessa muistin sammuttaa heti, kun treeni loppui. 60 minuutin tunnista tuli kuitenkin vain reilu 30 minuuttia ”nauhoitettua”. Toinen huomio on se, että pitäisi kyllä ehdottomasti olla rannesykemittari. Kukaan ei pidä mitään sykevyötä tuolla ja ilman sykettä ei oikeastaan saa mitään informaatiota. Joku epämääräinen kalorimäärä vain tulee. Jos saisi syketiedon, niin tilanne olisi eri.

Kenelle tästä on sitten hyötyä?

Henkilö, joka haluaa seurata viikoittaista liikunnanmäärää, kalorinkulutusta jne., saa varmasti jotain siitä, että hän voi merkata ylös kaikki nämä suoritukset ja varsinkin niin, että jokaiselle lajille on oma lajiprofiilinsa. Eli esim. kuntoilija, joka kerää kaiken Polarin Flowhun. Sanoisin, että erityisesti sellainen kuntoilija, joka treenaa aikaperusteisesti, iloitsee tästä eniten. Hän haluaa liikkua x tuntia viikossa ja seuraa sitä.

Urheilijalle tilanne on vähän eri. Strava esim. ei tunne noita lajeja, enkä muutenkaan tee mitään sillä tiedolla, että kaikki oheistoiminta merkattaisiin ylös. Missä menee nimittäin se raja? Kävelen joka päivä kaupungilla, pitäisikö siitä mitata matka. Entä kun ajan munamankelilla usein pari kertaa päivässä, pitäisikö nekin matkat mitata? Ei. Seuraan juoksemista ja muuta oikeaa urheilua ja merkkaan sitten Stravaan toki core, Body Attack jne. tunnit sillä tavalla, että lukee esim. core + 10km juoksua tms. Sen takia, että voin jälkeenpäin harjoitteluni onnistuessa hyvin tai huonosti, katsoa milloin tein ryhmäliikuntatunteja, mutta en minä halua niistä kaikista sinne erinäisiä harjoituksia. Juoksumaton osalta se on kanssa niin, että syötän harjoituksen manuaalisesti. Joka ikinen mittari näyttää nimittäin väärin sen juoksumatolla tehdyn treenin ja kun mittarini ei tarjoa syketietojakaan, niin en saa mitään lisäarvoa siitä, että se mittari oliso treenatessa päällä.

Polarille hyvä juttu

Pidän Polarin myynnin kannalta hyvänä tällaista ratkaisua, jossa he panostavat Les Millsin kaltaisiin ryhmäliikuntajuttuihin. Kuntoilijoissa on valtava potentiaali ja A370 sekä M430 ovat kohtuuhintaisia laitteita, joita voi myydä vaikka kuinka paljon. Itselleni siitä ei nyt kauheasti välttämättä ole hyötyä. Jos rannesykemittaus tulee ranteeseeni, niin silloin tulen varmasti sitä seuraamaan. Eli mahdollisesti sitä, kuinka korkean sykehuipun voisin saavuttaa siellä.

Body Attack 100 -kokemus

Voi olla, että siihen 100. tuntiin oli panostettu hieman tavallista enemmän. Se tuntui pikkaisen vaikeammalta koreografisesti kuin normaalisti. Toisaalta pidin siitä tunnista vähän enemmän kuin siitä tunnista, jolla helmikuussa tuli käytyä. Syynä on se, että tästä puuttui vauhdittomat pituushypyt ja tilalla oli loikkia. Ne vauhdittomat pituushypyt parketilla olivat aika rankat jaloille ja alkuvuodesta kun kärsin vähän kivuista muutenkin, niin Attack-tunti tuntui aika kovalta koivilleni. Samaan hengenvetoon täytyy sanoa kaksi asiaa. Ensinnäkin jaloissani oli Pegasukset eilen. Olen pyrkinyt tekemään vähän kevyemmillä lenkkareilla tuota tuntia eli lähinnä Boston Boosteilla aiemmin, sillä on tuntunut, että Pegasusten sivuttaisvakaus on vähän huono, kun ovat korkeammat ja pelkäsin taittavani nilkkani tms. Tämä sillä kokemuksella, kun kerran käytin syksyllä Pegasuksia. Eilen en muistanut aamusta meneväni Attackiin, joten pakkasin recovery runin kamat. No, Pegasukset osoittautuivatkin tuohon ohjelmaan nyt hyviksi tossuiksi ja koska niissä on enemmän vaimennusta, niin jalkani eivät ottaneet itseensä.

Sanoisin myös, että vetoharjoittelu on tehnyt tehtäväni. Minulla on selvästi enemmän juoksuvoimaa kuin syksyllä ja eroa on jopa helmikuuhun. En myöskään sillä tavalla hengästy siellä, vaikka vetäisin kuinka kovalla tempolla. Kehitystä on siis kunnon osalta tapahtunut ja kuten sanottua, niin nyt ei ollut tiistaina mitään kovaa vetotreeniä alla, mikä olisi painanut eilen. Ainoastaan ne mäkivedot, mutta ne olivat loppujen lopuksi aika kevyet kuitenkin.  Tämä on vähän tasapainoilua nyt. Haluaisin ottaa pari Attackia vielä kevään mittaan, mutta pitää olla tarkkana, ettei ole todella raju viikko käynnissä, jolloin tunnille menee, jottei se kokonaiskuormitus kävisi niin suureksi. Se aiheuttaa myös vähän rajoitteita, kun tuntia on pari kertaa viikossa, niin ei ole oikein varaa valita. Optimaalisinta se Attack olisi käydä torstaina lounasaikaan, sillä jos ti-iltana juoksee vedot ja pe-iltana tempon, niin tuon puolivälissä torstaina aamupäivänä olisi sopiva palautumisen suhteen. Nyt ei ole muuta vaihtoehtoa kun mennä keskiviikkoiltana, enkä rehellisesti sanottuna viitsi mennä, jos ti ollut 8x1000m. Jos on ollut kevyempi kuten vaikkapa 12x400m, niin sitten voin mennä.

Kerron mittariasioista taas lisää, jos se tulee ajankohtaiseksi.

Mainokset