Arvostan Juha Sipilää, miten hänen tilanne poikkeaa omastani?

Se, mitä minulle on tapahtunut juoksun parissa on vähän sama mitä ihmisille tapahtuu politiikassa. Saa aivan uskomattoman määrän sekä tyhmiä että mulkkuja ihmisiä kimppuunsa. Se on totuus.

Olen miettinyt sitä, että täysin kohtuuttoman kohtelun ovat saaneet osakseen pääministeri Juha Sipilä ja liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner. En ole missään mielessä kepulainen, enkä kannata kauheasti sen puolueen hankkeita. Olen maakuntamallia vastaan, olen osin sotea vastaan, olin kepun alkoholilakiveivausta vastaan jne. En pitänyt aikanaan punamultahallitusten politiikasta. En pidä maaseudusta kauheasti. Olen siis eri linjoilla, mutta uskon siihen, että Juha Sipilä pyrkii aidosti tekemään parhaansa Suomen eteen ja tänään kun katsoin Yökylässä Maria Veitola -ohjelman, jossa hän vieraili Juha Sipilän kanssa Kesärannassa, niin pääministerimme vaikuttaa hyvältä jätkältä. Sama koskee Anne Berneriä. Sen mitä olen seurannut Berneriä, niin hän on hyvin samankaltainen kuin jotkut tuntemani ihmiset. En ymmärrä miksi hän valitsi keskustan kokoomuksen sijaan, mutta hän vaikuttaa olevan kaikin puolin hyvä tyyppi, joka elää normaalia yrityselämässä mukana olleen porvarin elämää. Miksi karvaperseet vihaavat heitä niin paljon, että tulee jopa tappouhkauksia, lehdet kirjoittavat paskaa jne.? Jokainenhan on kuitenkin ihminen!

Itse kun siirryin sydänlihastulehduksen jälkeen sellaisesta rennosta Etelä-Helsingin kulttuurista itseni kiusaamisen pariin juoksun mielessä, niin en voinut kuvitella, mihin olin päätymässä. Olin ollut sekä kauppakorkeakoulussa että kaveriporukassa aina sellaisessa tilanteessa, jossa ihmiset haluavat pitää hauskaa ja puhaltavat tavallaan yhteen hiileen. Se, että itsellä on kivaa, ei ole keneltäkään pois ja jos toisella on kivaa, niin se ei ole itseltä pois. Se on ihan normaalia. Samaa tapahtuu esim. golfissa ja tenniksessä. Jos käyt pelaamassa ja voitat tai häviät, niin sen jälkeen otetaan yhdet klubilla ja kenties safkataan ja kaikki on ok. Se oli hyvää ajanvietettä ja niin pois päin. Juoksussa se ei ole lainkaan näin.

Varalan maratonseminaarissa 2009 luennoitsija Matti Jääskeläinen kertoi, että juoksu on eliitin harrastus. Olen kyllä täysin eri mieltä tästä. Se on keskimäärin täysin rupusakin laji. Ensinnäkin juoksun parissa on paljon ihmisiä, joilla on joku ongelma. On ollut ylipainoa, aletaan juosta. On dokattu, aletaan juosta. On tapahtunut joku tragedia, aletaan juosta. Täällä ei ole sellaista high school ja college -urheilujärjestelmää niin kuin Jenkeissä, mikä toisi juoksun pariin ihmisiä, joilla ei ole mitään ongelmia. Tämä on yksi asia.

On kolmenlaisia ihmisiä, joista en pidä ja nämä ovat tyhmät, laiskat ja kusipäät. Tyhmiä ja laiskoja voi opastaa, motivoida ja käskeä, mutta siitä ei tule mitään, jos antaa heidän mussuttaa. Se ei vain yksinkertaisesti toimi, sillä se pilaa kaikkien muidenkin tekemisen. Silloin sellainen henkilö, joka on yhteistyöhaluton, pitää siirtää muihin tehtäviin. Kusipäät ovat sen sijaan porukka, toki pieni sellainen, jolle ei voi oikeastaan mitään. Heistä pitää päästä vain eroon.

En ole itse aikaisemmin joutunut näiden ryhmien kanssa niin suureen tekemiseen. Yrityselämässä minulla on ollut yleensä sellainen asema, että tyhmät ja laiskat ovat pelänneet tai kunnioittaneet ja aika harvoin olen oikeasti joutunut kenenkään kusipään kanssa tekemisiin. Opiskeluaikana en myöskään muista, että minulla olisi ollut mitään ongelmia koskaan. Korkeintaan jossain ryhmätyössä on ollut joku laiska, joka on kaikkia haitannut. Tässä puhutaan siis opiskelijoista. Professoreissa sen sijaan olen törmännyt suureen määrään sekä tyhmiä että laiskoja. Olen jopa luonut nelikentän kuvaamaan tätä tilannetta. Minusta proffat eivät voi koskaan olla samanaikaisesti sekä tyhmiä että laiskoja, sillä silloin he eivät pääsisi siihen virkaan, mutta toisaalta mikäli olisivat ahkeria ja älykkäitä, niin eivät olisi proffia.

Joka tapauksessa Juoksufoorumissa jouduin tekemiseen ensimmäistä kertaa näiden lieveilmiöiden kanssa, jotka ovat Juha Sipilälle tuttuja. Numerolapun raiskaus oli yksi ilmiö eli minkä hemmetin takia porukka on jonkun lajin parissa, jos he eivät tahdo tehdä parastaan ja kehittyä. Menisivät vaikka bingolottoon, se olisi helpompaa. Toinen on sitten se kusipäiden ja alhaisen älykkyysosamäärän sönköttäjien määrä, jotka alkoivat haastaa riitaa ja vainota. Lopultahan se johti siihen, että ylläpitäjä Seponkasetti ei kestänyt ja minä uhrina jouduin sieltä pihalle. Nykyisellään koko asia on samantekevä, sillä olen onnistunut luomaan Baltsu-brändin ja minulla on yleisö, joka haluaa lukea, miten minun harjoittelulleni kuuluu. Sama porukka haluaa myös lukea, mitä kerron esimerkiksi juoksutossuista. Koen, että olen Suomen ykkösblogi juoksussa tällä hetkellä. Ulkoasu on riittävän näyttävä, julkaisen sisältöä tarpeeksi säännöllisesti ja tuon lukijoilleni tiedoksi kaiken sen olennaisen, mitä lajin parissa tapahtuu schwerpunktinaan erityisesti juoksukengät. Olen panostanut 20 vuotta juoksukenkäosaamiseen ja käytän ajoittain jopa 4 tuntia vuorokaudessa kenkiin perehtymiseen. Niinpä voidaan sanoa, että se, mitä Baltsu ei tiedä kengistä, ei tarvitsekaan tietää. Ilman mitään elvistelyä se on totuus. Olen siis tyytyväinen siihen tilanteeseen mitä minulla on. Lukijamääräni ovat kasvaneet voimakkaasti ja olen päässyt keskustelemaan tämän blogini ansiosta ihan maailmanluokkaa olevien asiantuntijoiden kanssa. Yhteistyökuvioitakin on viritelty paljon.

Perustin Make Running Cool Again -ryhmän pohjustaakseni ensi kesänä alkavaa tapahtumaa, jossa on hyvin simppeli idea. Me yksinkertaisesti muutamme lajin dynamiikkaa. Tarkoituksena on saada lajin pariin sellaista porukkaa, jotka eivät muuten juoksemista harrastaisi. Siitä on saatava ensinnäkin sosiaalisempaa toimintaa. Toiseksi puitteet pitää parantua ja kolmanneksi pitää antaa ne askeleet ihmisille, jota seurata. Kaikkea tätä on luvassa. Kaikkien ei tarvitse juosta, kaikkien ei pidä edes pitää juoksusta, eikä kaikkien pidä edes sietää juoksua. Yksi asia on kuitenkin varma ja se on se, että itse olen havainnut, kuinka upea laji tuo on ja kuinka paljon valmiuksia esim. johtotehtäviin antaa se, että panostaa kaikkensa ja kilpailee tosissaan verrattuna esim. siihen, että käy juhlimassa, pelaamassa kierroksen golfia tai lätkii tennistä tunnin. Varsinkin johtotehtäviin hakeutuvat ihmiset ovat kilpailuhenkisiä, joten juoksu on heille hyvä valinta. Ei meidän tarvitse saada kaikkia mukaan, mutta jos saadaan joku määrä, niin lajin luonne muuttuu totaalisesti. Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Niinpä paljon on luvassa lähivuosien aikana sillä saralla.

Olen luullut, että olen löytänyt oman nicheni, jotain sellaista, mitä muut eivät ole vielä koskettaneet. Samalla tavalla se menee tutkimusten osalta. Löydetään tutkimusaukko, johon muut eivät ole perehtyneet. Tässä oli sama tilanne. Löysin oman markkinarakoni jonkinlaisena porvarijuoksijana, joka antaa kaikkensa. Se ei silti näytä kaikkia tyydyttävän. Yhdessä vaiheessa huomasin esim. Juoksufoorumilla käyneen niin, että nimimerkki ForrestG ilmoitti minun touhuni olevan diibadaabaa. Ajattelin, että jaahas. Olen ilmoittanut, että arvostanut häntä siitä, että hän valmensi nollasta ylipainoisen Petrin kovalle tasolle muistaakseni alle 2.45 maratoonariksi. Sen sijaan hän halusi laajentaa valmennustoimintaansa valitsemalla Moilasen ja Sairasen valmennukseensa. Ihan mukavia kavereita, mutta minusta pehmeämpiä, joilla ei ole mielestäni henkistä kapasiteettia tarpeeksi, joten heitin haasteen tälle mystiselle Forrestille, joka esiintyy myös nimellä ForrestGuuri. Ilmoitin haasteeksi sellaisen, että minä asetan tavoitteeksi saavuttaa SM-maratonin 2019 tulosraja 2.51 ja oletan, että jos itse olen diibadaabaa, niin hän valmentaa nämä kaksi herraa samaan. Se on huvittavaa sanoa, että toinen on diibadaabaa ja samanaikaisesti omat valmennettavat eivät jaksa kilpailuissa edes maaliin saakka.

psx_20180329_153027.jpg

Kuinka hän on vastannut? No hän on mustamaalannut minua siellä sun täällä. Väännellyt Baltsu-brändiä toiseen muotoon, joka ei nyt välttämättä positiivinen ole ja ennen kaikkea hän on antanut ymmärtää, että Baltsu eli sitä kautta minä ja kaikki lukijani, siis välillisesti koko Baltsun jengi, olisi jotenkin skeidaa. Te kun luette tätä, olette tuon epelin mielestä skeidaa. Miettikääpä sitä. Liitän tähän nyt yhden postauksen, jonka hän kirjoitti Juoksufoorumille vajaa pari viikko sitten sillä ajatuksella, että hän pystyisi mustamaalaamaan minua. Itse olen hyvin tarkka brändistäni ja olen noin lähtökohtaisesti kaikkien kaveri kunhan he eivät aiheuta mitään ongelmia. Tietyt ydinarvot ovat olemassa eli core values. Niihin kuuluu mm. se, ettei koskaan keskeytä. Samoin kuin se, että antaa aina kilpailutilanteessa kaikkensa. Myöskin se on tärkeätä, että ei käydä lenkillä vain huvikseen, vaan kehittyäkseen. Kaikella on tarkoituksensa ja jos se menee pelkäksi ajanvietteeksi, niin sitten lopetetaan kokonaan. Se on myöskin tärkeätä minulle, että kyseenalaistetaan asiat, jos ne ovat järjenvastaisia. Se, että näin on aina tehty, ei ole mikään perustelu, jos toimintatapa on hölmö. Viimeinen kohta, jonka mainitsen, on se lajin eteenpäin vieminen. Kaikki tulokset on helpommin saavutettavissa kuin kuvittelemmekaan ja vaikka juoksun imago on huono, niin laji on hyvä ja sen eteen pitää tehdä hommia.

Sain sellaista kommenttia tänään, että minulle vittuillaan, koska en salli täällä kommentointia. Kello on nyt jo tosin tavallaan huomisen puolella eli 1.12. Käytän siis päivääni hommiin, sen jälkeen käyn treenaamassa, sitten syön ja katson ehkä televisiota, sitten teen vielä tätä. Samalla vuorokauden aikana käytän useita tunteja perehtyäkseni valmennustietämykseen ja juoksukenkiin. Nukun monesti 4-5 tuntia. Se ei kuulemma riitä, vaan lisäksi minun pitäisi vielä ottaa vastaan tyhmien, laiskojen ja kusipäiden palaute kirjoituksiini. Kuulkaas nyt. Minulla on varmasti korkeampi älykkyysosamäärä kuin todennäköisesti kenelläkään Suomessa juoksun parissa. Minä pystyn itse oma-aloitteisesti päättämään siitä, mitä minä julkaisen ja miten sen teen. Minulla on brändeistä kokemus kolmevuotiaasta saakka. Olen lukenut satojatuhansia sivuja materiaalia, havainnoinut asioita ja ollut käytännössä tekemässä juttuja. Minulla on hyvin vahva näkemys siitä, miten tätä hommaa pitää vetää eteenpäin, jotta muutama asia tapahtuu. Yksi on se, että saavutan omat juoksutavoitteeni. Toinen on se, että voin harrastaa sitä, että jaan tietämystäni tossuasioista muille. Minusta sitä osaamista ei pidä pitää sisällään, vaan jakaa läpinäkyvästi muiden käyttöön sen tiedon, mitä itsellä on. Varsinkin tuollaisissa asioissa, mitä juoksukengät ovat. Kolmas on puhtaasti juoksun kiinnostavuuden lisääminen, jolla saisimme vähän fiksumpaa porukkaa juoksun pariin. Minulla on siinä oma markkinarakoni. En halua ensinnäkin, että joku sotkee tätä Baltsu-sivustoa epämääräisillä örinöillään. Se on rumannäköistä ja huonoa imagoa ja toiseksi: minä en ole tyhmille, laiskoille, enkä kusipäille tilivelvollinen. Vähän niin kuin Juha Sipilän tilanteessa, teen parhaat mahdolliset ratkaisut sen olemassa olevan tietämyksen perusteella. Joskus se voi myöhemmin osoittautua virheelliseksi päätökseksi. Joskus taas ei. Aina se on kuitenkin se oma tarinani. Kun vertasin tätä lehteen, niin sain kuulla, että lehtien nettisivuilla saa kommentoida, niin so what. Kun lukee niitä kommentteja, niin suurin osa niistä on tyhjänpäiväistä länkytystä ja kuten alussa jo sanoin, niin kun miettii sitä, kuinka paljon ministerit Sipilä ja Berner saavat ns. skeidaa niskaansa tekivätpä he mitä tahansa, koska tomppelit ovat päättäneet, että he ovat vihollisia, niin onhan se kumma. Facebook-sivulleni saa kuka tahansa kommentoida, mutta eipä näy kommentteja, kun siellä pitäisi esiintyä omalla nimellä, eikä nimettömänä. Kävin muuten hiljattain katsomassa Pellinginretken muistomerkkiä Krunikassa ja siinähän tapauksessa reilu 100 vuotta sitten nuoria ammuttiin pelkästään sen takia, kun joku karvaperse sekatyömies oli sitä mieltä, että kyllä he ainakin sinnepäin ovat kuin lahtarit. Olihan se sairasta. Nykyajan sisällissota käydään Internetissä ja Sipilä, Berner sekä Baltsu ovat siellä jonkinlaista vapaata riistaa.

Ei se minua sinänsä nykyään hetkauta, mutten käännä toista poskeakaan. Reagoin asianmukaisella tavalla. Jos ette ole nähnyt sitä Juha Sipilä -ohjelmaa, niin kannattaa varmaan jostain Maikkarin nettisivuilta katsoa. Koskettava siinäkin mielessä, kun hän kävi läpi sitä poikansa kuolemaa. Tällä viikolla sanoin muuten siinä yhdessä kenkäkiistassa amerikkalaisille, että jos et pidä kengästä, älä osta sitä. Sama tässä. Jos et pidä, niin älä lue. Johonkin ulostejuttuihin on ihan turha lähteä, vaikka olisi kuinka jossain perähikiällä, missä ei asu muita ihmisiä sadankaan kilsan läheisyydessä. Eikö silloin aikaansa voi käyttää vaikka juoksemiseen yksin siellä metsässä.

Tajuatte varmaan nyt, millaista on juoksun parissa toimiminen. Se ei tule aina tule olemaan näin. Me muutamme sen. Kun me oikeasti haluamme muuttaa, niin juoksusta tulee yhtä siistiä kuin mistä muusta lajista tahansa. Silloin ihmiset eivät joudu miettimään, että jos aloitan nyt juoksun, niin vuoden päästä tappelen joidenkin kaheleiden kanssa. Ei, vaan asiat muuttuvat, sillä me laitamme ne kuntoon. Sipilä laittaa Suomen kuntoon, me laitamme juoksun kuntoon.

 

Mainokset