Ylläs-Levi – puraisiko hiihtokärpänen?

yllas.jpgTänään tuli telkkarista koosteena Visma Ski Classics -sarjan päätösosakilpailu Ylläs-Levi. Katsoin sen. Moni voi ajatella, miksi sellaista katson, mutta syynä on lähinnä se, että olen aika kipeä nyt, enkä jaksa oikein tehdä mitään. Vein kyllä roskat ja kävelin muutaman minuutin ulkona, mutta ihan muutamalla sadalla metrillä tuli todella huono olo. Sen jälkeen takaisin himaan, sain tehtyä ruokaa ja syötyä, jonka jälkeen nukahdin hetkeksi. Jostain syystä siis olo on huonontunut todella paljon. Mittasin kuumeen ja oli vain 36,1C, joten se on samaa stooria kuin aiemminkin.

Takaisin siihen hiihtokilpailuun. Kyseessä on 70 kilometrin hiihtokilpailu noiden kahden tunturialueen välillä. Siellä oli nollakeli, auringonpaiste, tuuletonta ja hienokuntoiset baanat. Kisan aikana keli menee plussan puolelle, joten se hiihtäminen muuttuu vain miellyttävämmäksi. Maisemat ovat ajoittain huikaisevat. Aloin miettiä, että hitto kun olisi makeata hiihtää joskus tuo tapahtuma.

Syy, miksen ole esim. Finlandiahiihtoon ikinä osallistunut on lähinnä se, ettei koskaan tiedä onko paljon pakkasta tai onko edes lunta riittävästi, kun tapahtumaan ilmoittautuu. Se ei ole yhtään hauskaa tuollainen epätietoisuus ja kovilla pakkasilla en todellakaan pitkää matkaa hiihtäisi, vaan juurikin makeassa aurinkoisessa kelissä. Toinen syy on se pirunmoinen ryysis. Jengi laskee kannoille ja edessä on alamäissä tontturoita perseellään, joten en voisi laskea täysiä. Vahvuuteni hiihdossa on nimen omaan laskutaito ja pelottomuus, joten haluan iskeä täydet vauhdit laskuun ja vetää niin kovaa kuin mahdollista ja jos siellä on jotain ryysistä, niin eihän siellä voi laskea tosissaan.

Monet tapahtumat ovat myöskin perinteisellä. Se ottaa saakelisti päähän. Vapaa tyyli keksittiin 80-luvun puoliväliä ennen ja yhä perhana pidetään hyviä tapahtumia vain pertsalla. Minä en ole hiihtänyt kertaakaan pertsaa vuoden 1986 jälkeen, enkä hiihdä, joten se on yksi ongelma. Tosin tuo Ylläs-Levi-kisa on vähän eri tyyppinen pertsan kisa, kun siellä ei ole suksissa pitovoidetta, vaan ylämäet pusketaan sisulla tasuria. Se on vain sellainen juttu, ettei juoksijoilla ole perhana papua lykkiä pertsaa 70km, mikä sisältää kolme tunturin ylitystä. Se on kanssa yksi ongelma.

Täytyy oikein miettiä tuota asiaa. Ehkä he tulevat siellä järkiinsä ja järjestävät jatkossa tapahtuman vapaalla hiihtotavalla. Asiat tapahtuvat hitaammin kenties Lapissa. Etelän villitykset eivät samaan tahtiin tule sinne ja onhan tässä muutenkin aikaa, kun ensin on juoksutavoitteet, mitkä pitää saavuttaa. Sen jälkeen voin miettiä vasta hiihtoa, joka on kuitenkin vähän huvinpitoa. Joka tapauksessa vähän sain tuosta tapahtumasta hiihtokärpäsen puremaa. Termi on muuten selostajan esille ottama. Hänkin oli aivan fiiliksissä. Minusta tuo olisi mahtava reitti hiihtää vapaalla hiihtotavalla aurinkoisessa kevätsäässä.

Lisätietoja tapahtumasta: http://www.yllaslevi.com

 

Mainokset