Peruslenkkireiteistä juttua plus motivaatiopläjäys

dsc_2569-780x1040.jpgVaihdoin kamat eilen taas salin pukuhuoneessa ja lähdin siitä sitten juoksemaan. Menin Pohjoisrantaan ja päätin juosta Tervasaaren ympäri. Mietin miksen ole juossut sieltä aiemmin tai olen ehkä kerran juossut oikeasti. Krunikassa asuin 7 vuotta, enkä tainnut käydä Tervasaaressa kertaakaan. Mutsin ja faijan kanssa siellä on käyty safkalla ehkä pari kertaa joskus ikuisuus sitten. Tervasaaren kannakselle tosin tuli aika usein pysäköityä auto, joten siinä mielessä tuttu paikka, mutta mietin silti: minkä hiton takia juoksen aina Pohjoisrantaa, enkä käy Tervasaaressa. Katselin sieltä eteenpäin ja päätin, että juoksen Mustikkamaallekin. Juoksin Merihaan kautta Kalasatamaan, josta sitä uutta siltaa Mustikkamaalle ja kiersin saaren.

Tuolla Mustikkamaan kierroksella pohdin tosissani sitä, minkä ihmeen takia olen juossut kyllästymiseen saakka satoja kertoja jotain peruslenkkireittejä, mutten ole kauheasti nauttinut uusista paikoista ja sen tuomasta vaihtelusta. Sain keksittyä kolme syytä tälle:

  • Lenkin pituus tiedossa
    Silloin kun minulla ei ollut vielä mitään gps-kelloa tai edes footpodia, saatoin mitata jonkun reitin summittaisesti fillarin mittarilla tai viivottimen ja puhelinluettelon kartan avulla. Niinpä sitä ei viitsinyt tehdä sitä samaa työtä niin monien reittien suhteen. Tilanne on toki muuttunut kauan aikaa sitten,  mieli ei ehkä
  • Ei tarvitse miettiä
    Sitä voi mennä oikeasti aika autopilotilla, kun osaa jonkun reitin ulkoa niin hyvin. Tietää mitä tekee ja käy juoksemassa sen lenkin rutiininomaisesti. Vaikka olen nyt pari vuotta seikkaillut ja etsinyt uusia lenkkireittejä, niin ei sitä silti aina jaksa soveltaa, vaan valitsee jonkun tutun vaihtoehdon
  • Harjoitusohjelman vaatimukset
    Jos noudattaa jotain harjoitusohjelmaa, niin siellä voi lukea eksaktisti joku kilometrimäärä. Silloin sellainen harjoitus on paljon helpompi suorittaa, kun valitsee työkalupakistaan lenkkireittejä, joiden pituus on tiedossa

Pari vuotta olen siis pyrkinyt laajentamaan horisonttiani ja mennyt tutuillakin reiteillä aina välillä vähän eri kohdista ja hakenut paljon uusia reittejä. Sellainen ex tempore mentaliteetti on rikastuttanut juoksukokemuksiani ja ollut henkisesti tärkeää varsinkin silloin, kun ei ole ollut mitään varsinaista maratonohjelmaa päällä eli käytännössä koko ajan pois lukien viime kesä.

Keskiviikon Keskuspuiston lenkillä olin miettinyt onko tässä blogissa mitään järkeä. Kyseenalaistin juoksun mielekkyyden tämän sairastumisen vuoksi. Kun kunto kerran romahti noin rajusti, vaikka olin satsannut niin paljon, niin aloin ajatella what’s the point. Jos ajatellaan päivähomman lisäksi juoksemiseen käytettävä aika, niin se on jo aika paljon tunteja per päivä. Sitten siihen kun lisätään harrastus eli blogin pitäminen, joka pitää sisällään tossumarkkinoihin ja valmennukseen perehtymisen, niin voidaan puhua ehkä jostain neljästä tunnista per päivä, mitä tämä blogi vie aikaa. Mietin, että minkä pirun takia. Senkö takia, että jotkut voivat minulle vinoilla nimettömänä jossain nettifoorumeilla vai senkö takia, että juuri kun pitäisi itse onnistua, niin sairastun tai loukkaannun, jolloin kaikki valuu hukkaan ja saan täällä raportoida vain pettymyksistä. Onnekseni sain eilen sähköpostia henkilöltä, joka on aikanaan ollut erittäin hyvä juoksija. Parempi kuin yksikään Suomessa tällä hetkellä. Hänen viestinsä rohkaisi ja tuli sellainen ajatus, että kai minä jotain oikein teen kun kirjoitan tätä blogia.

Helsinki on näin kesäaikaan ihan kansainvälisestikin ajateltuna poikkeuksellisen upea paikka juosta. Täällä on reittejä joka lähtöön. Löytyy asfalttia, hiekkaa, merenrantaa, metsikköä, halukkaille jopa polkuja. On tasaista ja mäkistä. Lisäksi urheilukentille on kaikilla vapaa pääsy. Sama koskee tietysti myös monia muita paikkoja Suomessa. Meitä hemmotellaan siinä mielessä. Monessa muussa paikassa on rajoitteita kuten liikenne, saasteet, turvallisuus. Voi olla oikeasti vaikea löytää rauhallista paikkaa, missä tehdä lenkkejä. Voi joutua juoksemaan kovilla laatoituksilla ruuhkan vaivaamilla kaduilla. Täällä on todella mukava juosta, jos vain olisi parempi ilmasto. Se on melkein niin, että vähän vuodesta riippuen täällä on ehkä sellaiset 3-4 kk mukavaa keliä juosta ja muulloin aika extreme olosuhteet, kun on pimeätä ja kylmää.

Nämä olosuhteet ja peruskuntoni huomioon ottaen juokseminen on tällä hetkellä oikeastaan kivaa, mutta kuten olen aiemmin todennut, niin minulla ei tällä hetkellä vain ole rahkeita juosta mitään reippaampia vauhteja tai kilpailla.

 

Mainokset