Hoka 500 mailia!!! Hyvin kestäneet.

dsc_2744-1376x774.jpgHoka Clayton 2:t ovat ensimmäinen Hoka One One -parini ikinä koskaan missään. Halusin kokeilla niitä muutamasta syystä. Ensinnäkin kevyt, mutta vaimennettu kenkä kiinnosti, mutta myös se toinen puoli eli tossun kestävyys oli mukava laittaa testiin. Monesti YouTube-tyypit ja bloggaajat tekevät arvionsa 50-100km kokemuksella, josta saa aika huonon käsityksen varsinkin tossun hintalaatusuhteesta, jos se hajoaa nopeasti tai menettää vaimennuksensa. Niinpä ajatukseni on se, että on tärkeätä, jos joku testaa kenkiä pidemmän kaavan mukaan eli 1000km. Kestotestini perustuvat tähän.

Nyt Hoka Clayton 2 -parini on kerännyt amerikkalaisittain yli 500 mailia eli täsmälleen 825km. Minusta nyt on hyvä aika käydä kengän tarina läpi. 1000 kilsan jälkeen laitan vielä ennen ja jälkeen kuvat ja yhteenvedon. Ennen kuin aloitin näiden kenkien käytön, oli muutama väite ilmassa. Yksi niistä oli se, että Hokissa on hyvä vaimennus, mutta se katoaa nopeasti, jolloin kengät ovat hintaansa nähden kalliit. Viimeksi pari viikkoa sitten yksi Inter Sport -myyjä sanoi minulle, että Hokat kestävät huonommin kuin muut juoksukengät. Toinen asia mikä arvelutti oli kenkien ulkopohja. Näissä on RMATista tehdyt pohjat, joissa ei ole tavallaan kumia lainkaan, joten ajatus oli se, että pyyhekumimainen pohja voi kulua asfaltilla nopeasti. Kolmas ajatukseni oli se, että kun kantaosa on pehmeä ja päällinen ohutta, niin meneekö se ihan linttaan, kun minulla on vähän ylipronaatiota. Juoksemallahan tuo selviäisi.

dsc_2741-774x1376.jpgAluksi tuli juostua 47 kilsaa matolla ja havaitsin sen, että keveydestään huolimatta tämä ei ole varsinainen vauhtikenkä, joka yllyttäisi aina juoksemaan kovaa, vaan sillä voi juosta oikeastaan kaikkia vauhteja, myös hiljaa. Kesän koittaessa otin Hokat assukengiksi, joilla oli tarkoitus valmistautua syksyn maratonille. Juoksin siis aika paljon puolipitkiä ja pitkiä suht reippaasti 10-20% hitaampaa kuin maratonin tavoitevauhti ja myöskin jonkun verran maratonvauhtia. Keskimäärin Hokilla tehdyt lenkit olivat siis aika reippaita. Huomasin, että kovemmassa vauhdissa hiekalla tuon pohjan takia pito on huono, mutta asfaltilla erinomainen ja päkiävaimennus aiheutti sen, että se vauhdinpito oli aika mukavaa, vaikka alusta oli kova.

Kun olin juossut joku (muistaakseni) 420km, jokin tuntui muuttuneen eli se päkiävaimennus oli selkeästi vähentynyt. Huomasin yhdellä lenkillä jalkapohjani puutuvan päkiän kohdalta. Tuntui, ettei tosiaan ole enää sellaista vaimennusta, eikä se vauhdikkaan juoksun siirtymä askeleesta toiseen tuntunut enää niin vaivattomalta kuin ennen. Osin ne ovat tietysti fiilisasioita, mutta pystyin tunnistamaan vaimennuksen muuttuneen. Sitten napsahti takareisi, maratonprojektini keskeytyi ja kovempivauhtinen juoksu samaten loppui. Hokat menivät tauolle. Lokakuussa juoksin parit peruslenkit vielä ennen talvea, jotta saisin 500 km raportin tehdyksi.

dsc_2742-1376x774.jpgEn ollut Hokillani juossut oikeastaan ikinä sateessa, mutta sen sijaan tuo melko arka, mutta muuten hyvännäköinen vaalea kenkä oli likaantunut pääasiassa hiekkateiden pölyn vuoksi. Ei se nyt sinänsä haittaa ja vaalea on hyvä väritys kesähelteillä. Talvella kävi sitten kerran niin, että bludasin johonkin kuraveteen ja ne likaantuivat lisää. Ei ollut oikeastaan vielä tullut lunta, mutta jäätä oli ja menin vahingossa Villa Elfvigin takana reitille, mikä johti liukkaille pitkospuille. Välillä askel lipesi pitkospuilta ohitse. Siellä oli jäistä kosteikkoa ja se jää petti. Kastoin tossuni ja ne likaantuivat tosiaan siitä kuravedestä. Muuten en kovinkaan paljon talvella näillä juossut. Kun tuli lumi, niin juoksin yleensä joko maastojuoksukengillä tai addun Sequence Boosteilla, joihin keräsin talvikauden kurakeleillä 320 kilsaa lisää.

Kun lumet lähtivät ja kevät koitti, niin Hokat tuntuivat aika hyviltä ja kevyiltä jalassa. Kuntoni oli hyvä ja tavoite oli juosta nyt Hokilla lähinnä peruslenkkejä. En laittaisi enää niitä yhtä kovaan tehtävään kuin viime kesänä, kun vaimennus ei ollut enää niin hyvä. Juoksu tuntui hyvältä ja jotkut 4.50 min/km peruslenkit sujuivat Hokilla mallikkaasti. Sitten tulin kipeäksi ja sairastelujen aikana kuntoni romahti. Palattuani juoksun pariin olen juossut maltillisilla vauhdeilla ja kerännyt melko reilusti kilsoja. Näille Hokille on tullut lyhyessä ajassa pari sataa kilsaa lisää. Tämä pitää sisällään kaksi pitkistä eli viime sunnuntaina pisimmän Hoka-lenkin ikinä 34,7km ja tänään 31km. Vauhdit ovat tosiaan olleet maltilliset, vaikka tiistaina tulikin tehtyä vauhtileikittelyä. Juoksin itseasiassa kaikki tämän viikon viisi lenkkiä, 85km tällä tossuparilla, kun halusin päästä tekemään tätä raporttia. Yhteensä voisi sanoa tulleen reilusti yli 300km sen jälkeen, kun Hokat siirtyivät ns. peruslenkkareiksi kovempivauhtisesta assukäytöstä. Näissä viime aikojen lenkeissä on ollut todella paljon hiekkapintaisia ulkoilureittejä, eivätkä nämä tossut ole silläkään alustalla hassummat kunhan ei yritä juosta kovaa. Peruslenkkivauhdissa toimivat hiekallakin ihan jees. Kaiken kaikkiaan katson, että tuo 825km eri vauhtisilla lenkeillä, erilaisilla alustoilla aina 35 kilsan pituuteen asti antaa minusta hyvän pohjan sille, että voin arvioida hyvin tätä kenkämallia.

Käydäänpä läpi alkuperäiset ajatukset:

Väite 1: Hokat eivät kestä, vaimennus loppuu
Tästä en voi olla samaa mieltä. Se erinomainen päkiävaimennus hävisi varmaan siinä 400km kohdalla, mutta ne ovat yhä hyvät 825km jälkeen. Pitkiksen juokseminen ei ole mitenkään nikottelevaa, eikä kenkä tunnu sillai kovalta kuten vaikkapa samoilla kilsoilla joku Mizuno Inspire on tuntunut. En siis usko tossukauppiaiden väitteitä, että Hokissa vaimennus häviää ja tossut kestävät muita huonommin. Olen sanonut, että juoksija on kuin lääkäri ja tossut ovat kuin potilaita. Meidän pitää osata viedä se kenkäpari sen matkan läpi. Kun vaimennus heikkenee, käyttötarkoitus voi muuttua eli esim. itse en enää juokse niillä niin kovaa, mutta kuten viime su ja tämän päiväinen osoittavat, reilua 5 min/km vauhtia voi tehdä 30+ km pitkiksiä tuosta vain ilman mitään ongelmia ja tossut tuntuvat yhä mukavilta siihen käyttöön.

dsc_2740-1376x774.jpgVäite 2: Pohjat eivät kestä
Pohjat ovat kestäneet yllättävän hyvin, kun ottaa huomioon pohjamateriaalin pehmeyden. Tottakai ne ovat kuluneet, mutteivat lähellekään puhki. Siinä on kyllä pari kohtaa, joissa on sellaista omituista tyynymäistä todella pehmeätä materiaalia. En tiedä oikein niiden tarkoitusta. Kun pohja on kulunut, niin se ”tyyny” on nyt se mikä osuu ensimmäiseksi maahan. En tiedä johtuuko tuosta vai mistä, mutta viime aikoina vasemmasta kengästä on alkanut kuulua plop, plop, plop, jossa kävelen vaikkapa portaissa. Ääni on senkaltainen, mikä kuuluisi, jos pohja olisi irti, mutta ei siellä ole mikään irti. Mietin ottaako tuo tyyny lattiaan imien itsensä kiinni ja irtautuessaan päästää sen äänen. En tiedä, mikä se on, mutta ihan sama. Pohjat kestävät kyllä sen ajan kuin mitä näitä kenkiä käytän. Yksi asia, mikä pitää tosin myöntää, on se, että pohjien pito on huonompi kuin alussa. Se asfalttipito oli juurikin plussaa silloin ekalla 400 kilsalla ja nyt sitä ei enää ole. Huomasin, kun vertasin Pegasuksiin, että ne pitävät erinomaisesti, nämä saattavat lipsua ja vaikeutta juoksemista. Se on vähän sama kuin uudet ja vanhat renkaat autossa.

dsc_2745-774x1376.jpgVäite 3: Ylipronaatio saa tossun linttaan
Ei ole tapahtunut. Itseasiassa kenkä on nyt paremmin muodossaan kuin Niken Pegasus 34 oli 500 km jälkeen. Kenkä on jotenkin niin vakaa johtuen leveydestä ja jonkinlaisesta jäykkyydestä sekä siitä, että kantapää istuu tavallaan osittain siellä välipohjan sisällä, joten sillä ei ole merkitystä, että kangas on kantaosaltaan todella joustavaa, samoin kuin kengän päällinen.

Yhteenveto:
Painoonsa nähden (hieman yli 230g) tämä on erittäin hyvin vaimennettu, mutta kestää silti hyvin kilometrejä. Okei en ole juossut pahimmissa rankkasateissa tai ihan hirveissä kurakeleissä, mutta juuri tällaiselle kesäajalle tämä kenkä onkin parhaimmillaan. Vähän paremmat tai kevyemmät juoksijat voivat periaatteessa käyttää näitä yleistossuina ja tehdä harjoittelussaan suurimman osan lenkeistään näillä kengillä. Aloittelijat tai painavammat voivat ottaa nämä nopeammille lenkeille ja tehdä hitaammat lenkit vaikkapa Cliftoneilla tai Araheilla. Täytyy mainita sekin detalji, että pidän näiden kenkien nauhoista todella paljon. Ne eivät saisi olla kyllä yhtään pidemmät eli pituus on ihan maksimi minusta, mutta parasta on niiden materiaali ja muoto. Litteinä ne saa solmittua hyvin, eivätkä nauhat aukea koskaan. Toisaalta eivät mene myöskään niin juntturaan, etteikö niitä saisi auki. Ovat yksinkertaisesti todella hyvät nauhat.

Huomioitavaa!
Clayton 2 -malleista on sanottu, että kenkä aiheuttaa päkiän alle hiertymää. Se onkin jonkinlainen ominaisuus, joka tarkoittaa sitä, että kenkämalli ei sovi ihan joka juoksijalle. Minulla samaa ongelmaa ei ole ollut, mutta olen huomannut, että kenkien kanssa ei voi käyttää todella ohuita sukkia kuten kisasukkia. Samoin todella paksut eivät käy niihin, mutta sellainen keskipaksut ”halpissukat” kuten ProTouch, LineOne ja SOC ovat toimineet hyvin. Viime sunnuntaina toimin omia ohjeitani vastaan ja laitoin osin laiskuuttani liian ohuet sukat ja sain rakon, mutta muuten en ole oikeastaan koskaan mitään ongelmia kokenut, koska olen sinut sen sukka-asian kanssa.

Olen todella tyytyväinen näihin kenkiin ja ottaisi milloin vain toisen parin joko näitä tai uutta Machia ja lähtisin siitä liikenteeseen, mihin käytin niitä viime kaudella eli vähän reippaampaan assujuoksuun vähän pidemmille lenkeille.

(Kaikki kuvat otettu 20.5.2018, kun tossuilla juostu 825km, josta 47km juoksumatolla ja 778km ulkona)

Mach korvasi Hoka-mallistossa Clayton 2:n (päällinen uudenlainen) ja sitä on saatavilla laajalti urheilukaupoissa 150 euron hintaa. Clayton 2:ia on edelleen kyllä rajoitetusti saatavilla. Näin mm. Inter Sport Forumissa niitä 99,90€ hinnalla ja Hokan nettisivuilla on myynnissä Kona-erikoisversio hintaan 96 euroa.

Mainokset