Kisamaanantai: Kuka huijasi ketä Tukholman maratonilla?

Eilisaamulla heräsimme kohu-uutiseen. 200 juoksijan epäillään juosseen Tukholman maratonissa väärälle reitille ja näin ollen heidän maratoninsa olisi lyhentynyt selvästi (n. 6km) elleivät kääntyneet takaisin ja juosseet ylipitkää matkaa. Yksi Aftonbladetin haastattelema mies teki niin ja juoksi Garmininsa mukaan 47,93km.

ASM-18-Karta_NY_AllaMissä ongelma sitten oli? Kartalla näkyy teksti Hornsgatan Gamlastanin alapuolella Södermalmilla hieman 25km pallukan jälkeen eli n. 26km kohdalla. Siitä pitäisi tajuta kääntyä oikealle kohti rantaa ja juosta yksi kierros mm. Viking Linen sataman kautta. Tilanne oli kuitenkin ollut sellainen, että jos juoksi ihan vasenta laitaa varjossa, sekoittui mahdollisesti heihin, jotka olivat jo tulleet siltä kierrokselta. Siellä ei ollut kuulemma ollut nauhaa välissä. 200 juoksijaa oli mennyt tuossa siis harhaan tai itseasiassa lukumäärää ei edes tiedä, sillä he, jotka kääntyivät takaisin, eivät ehkä näy tässä tilastossa. Osahan on voinut juosta vain hetken väärin. Jostain syystä kaikki nämä haastattelussa esiintyneet juoksijat ovat olleet hitaita 4h+ juoksijoita, joten olisiko niin, että nauha oli hävinnyt sieltä vai oliko niin, että nämä hitaat halusivat mennä siellä varjossa kaukana lyhyimmästä linjasta.

Tukholmassa oli lauantaina helle. Kisan aikana lämpötila kohosi 27-28 asteeseen varjossa ja auringossa se oli luonnollisesti paljon kuumempaakin. Niinpä tuo oli kova kisa ja on ymmärrettävää, että ihmiset halusivat hakea varjopaikkoja. Ehkä sitä ei oltu otettu huomioon ja katsottu sitä vasenta laitaa ns. vedenpitäväksi. Järjestäjät huomasivat virheen, kun näiltä 200 juoksijalta puuttuu väliaika 30km kohdalla ja 25-35km väli oli mennyt epätavallisen lujaa. Toki luultavasti jokainen juoksija itsekin huomasi, että nyt meni joku pieleen.

Mitä tässä tapauksessa järjestäjä voi nyt tehdä? Jättää voimaan alimatkan juoksijoiden tulokset vai hylätä heidät? Siitä oli mainintaa, että henkilöt saisivat mahdollisesti ilmaisen osallistumisen seuraavalle vuodelle. Minusta se on melko laiha lohtu, jos vika oli oikeasti järjestäjien eli jos sieltä puuttui joku nauha ja jos siellä ei ollut henkilökuntaa opastamassa. Se on eriasia, jos vika on oikeasti juoksijan oma. Jos minulta kysyttäisiin, niin sopiva vahingonkorvaus voisi olla esimerkiksi seuraavan vuoden ilmoittautuminen ilmaiseksi ja kengät kisan sponsorilta eli Asicsilta. Se olisi omakustannushintaan joku 10000-15000 euron kämmi, joka ei nyt niin paha ole ottaen huomioon tapahtuman koon.

Tosin vähän täytyy kyllä ihmetellä noita haastatteluissa esiintyneitä juoksijoitakin. Otetaan esimerkiksi Iltalehdessä tilittänyt Martti.

Tuli maraton juostua ensimmäistä kertaa alle neljän tunnin. Olen haaveillut siitä koko ikäni, pettynyt Syrjäniemi ivaa.

Harmitusta lisää se, että juoksusuoritus oli kaikin puolin ehjä, ja jäljelle jääneet runsaat viisi kilometriä olisivat taittuneet heittämällä. Aika olisi ollut neljän ja puolen tunnin luokkaa.
Syyttävä sormeaan Syrjäniemi osoittaa suoraan järjestäjiin.
– Tämä on täydellinen fiasko. Suuret massat kun liikkuvat, reitin selkeydessä ei saa olla mitään epäselvää, hän päivittelee.
– Tätä varten olen harjoitellut puoli vuotta ja juossut 800 kilometriä.

Eikö tässä olekin ihmeellisiä epäjohdonmukaisuuksia? Kilsat taittuneet heittämällä ja vauhti on silti vain 4:30h maratonvauhtia. 4h on unelma, muttei viitsi harjoitella. 800km puolessa vuodessa on 30 kilsaa viikossa eli hän ei ole valmis satsaamaan lajiin yhtään. Ei ihme, että suomalaiset juoksevat niin huonoja suorituksia, kun ei jakseta käytä lenkillä. Todennäköisesti kaiken lisäksi juostaan liian hiljaa. Jutun mukaanhan hän on juossut 12 maratonia. Itse juoksin ensimmäisen maratonini helteessä n. 4 tuntiin, enkä harrastanut mitään liikuntaa tai urheilua. Yhteensä kilsoja oli siltä keväältä takana n. 40 ja elämäni pisin lenkki siihen mennessä joku 10 kilsaa. Niinpä tiedän sen, että jos 12 maratonia on takana ja vauhdit yhä tuolla tasolla, on jotain pielessä. Pitäisi tehdä lenkit kovemmalla vauhdilla, harjoitella enemmän per viikko, eikä ainakaan olla juoksematta vuodesta sitä toista puoliskoa. Jos haaveilee jostain asiasta koko ikänsä, niin se haave kannattaa toteuttaa, kun se on helposti tehtävissä eli juoksemalla enemmän ja kovempaa. No tämä on toisen postauksen aihetta, joten jätetään se pohdiskelu tähän.

Myöhemmin asiaan on saatu lisätietoa (edit. 5.6). Siellä on kuin onkin ollut nauha erottamassa kaistat, jota ei ole noudatettu. YouTube-videolla kyseinen nauha näkyy selvästi ja osa on vain mennyt sen ali. Silloin on kaksi vaihtoehtoa. Joko on oikaistu tahallisesti tai vaihtoehtoisesti haettu varjoa väärältä reitiltä. Tosin se on käsittämätöntä, että joku hakee varjoa jostain kohdasta, joka ei ole sillä radalla lainkaan. Siitähän pitäisi periaatteessa hylätä. Kun ihmiset eivät osaa noudattaa reittimerkintöjä, niin siinä pitäisi olla kyllä aita. Myöhemmin tulevathan eivät välttämättä kohtaa huomaa, jos se nauha on revitty pois. Juoksufoorumilla nimittäin nimimerkki tatteus kirjoitti seuraavasti:

Edessäni oleva juoksija meni kirjaimellisesti nauhan läpi, vetäisi sen kaksin käsin poikki eikä vauhti siinä edes hidastunut. Monen juoksijan näin menevän nauhan yli toiselle kaistalle. Sanoisin että juoksijoitten moka.

Eli nauhan alimenijät ja nauhan repijät ovat heitä, jotka ovat tehneet väärin ja tämän jälkeen jotkut muut ovat tahattomasti harhautuneet väärälle reitille.

Jännä nähdä, miten järjestäjät tämän ongelman ratkaisevat.

 

Mainokset