Futiksen MM 2018 -ennakko

fifaTänään ne alkavat, futiksen MM-kisat 2018 nimittäin. Ennakkofiilikseni on laimea, erittäin laimea. Siinä missä neljä vuotta sitten odotettiin sitä, että kisat järjestetään Brasiliassa, missä jalkapallon asema on valtava, niin nyt tällä kertaa tilanne on melkein päinvastainen. FIFAn suhmuroinnit kisaisäntien valinnassa, mitkä ovat johtaneet siihen, että kisoja eivät ole saaneet Italia, Englanti tai Yhdysvallat (paitsi nyt USA sai 2026 kisat yhdessä Meksikon ja Kanadan kanssa) sekä Venäjän tapa käyttää tällaisia urheilutapahtumia nykyhallinnon vallan pönkittämiseen, ei ole nostattanut kauheasti kisafiilistä.

Neljä vuotta sitten kävi näin. Berliinissä Fanmeilella oli varmaan miljoona ihmistä odottamassa maailmanmestareiden kotiinpaluuta. Fanhansa eli Lufthansan erikoismaalattu jumbojetti toi joukkueen ja pokaalin Brasiliasta. Kone kävi tekemässä juhlivan ihmisjoukon luona ylilennon ja myöhemmin he tulivat itse paikan päälle juhlimaan voittoaan. Juhlaan oli aihetta, sillä isäntämaa Brasilia oli kaatunut välierässä 7-1 ja loppuottelussa legendaarisella Maracana-stadionilla kaatui Argentiina. Yksikään eurooppalaismaa ei ollut koskaan aiemmin voittanut maailmanmestaruutta latinalaisessa Amerikassa järjestetyissä kisoissa, joten saavutus oli historiallinen. Helene Fischer lauloi Atemlos durch die Nacht ja tuntui, että silloin koko kesän kaikki juhlivat sitä voittoa. Itsellänikin meni varmaan kolme viikkoa hyvällä fiiliksellä.

Mennäänpä sitten Venäjälle. Maailma on muuttunut neljässä vuodessa paljon. Syyrian sota toi valtavan pakolaisvyöryn Eurooppaan, joka sai meidät riitelemään keskenämme ja sellaista yhteishenkeä on vaikea löytää, mikä Euroopassa pitkään oli. Terrori-iskuja, naisten ja tyttöjen raiskauksia ja murhia on esiintynyt Euroopassakin paljon, liian paljon. Venäjä on Ukrainan sodan alkamisen jälkeen eristäytynyt muusta maailmassa ja pelaa vähän erikoista peliä monellakin rintamalla. Samalla presidentin valtaa on vain lisätty ja oppositio vaiennettu. Kaiken huippuna oli se, että Sotshin talviolympialaisten menestys osoittautui valtiojohtoiseksi hankkeeksi. Niinpä heitä ei voi yksinkertaisesti nyt tukea. En ole koskaan käynyt Venäjällä, mutta jossain toisissa olosuhteissa jossain pelissä olisi voinut ajatella käyvänsä, sillä esim. Pietari on aika lähellä.

Aikataulu ja formaatti

Olen yleensä katsonut kaikki pelit, mutta nyt taitaa tulla muutos. Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin se, että tuntuu olevan mukana yhä enemmän täysin epäkiinnostavia joukkueita. Kisoja on laajennettu ja laajennetaan jatkossa vielä tästäkin, joten kaikki maat eivät voi olla huippujoukkueita. Se antaa oikeasti mahdollisuuden pienemmillekin futismaille päästä mukaan (varsinkin Euroopan ulkopuolelta, sillä täältä ei pääse enempää joukkueita), mutta toisaalta se aiheuttaa sen, että epäkiinnostavien matsien määrä lisääntyy. Toinen syy on se, että nyt puuttuu taas vaihteeksi mielenkiintoisia huippumaita kuten Hollanti ja Italia. Lisäksi USA on poissa. Jos noita maita vertaa moneen nyt mukanaolevaan maahan, niin ero kiinnostavuudessa on huikea.

Toinen haaste on aikaero. Aika moni ottelu käydään tuolla sellaiseen kellonaikaan, jolloin itse haluaisi olla treenaamassa. Niinpä esim. tänään jätän avajaiset ja avausottelun Venäjä-Saudi Arabia väliin ja painun treenaamaan. Silloin kun lohkot arvottiin joulukuussa Kremlissä, hykertelin tuolle, että avausotteluksi tuli juuri tuo koitos, mikä on kahden epädemokraattisen maan kohtaaminen, eikä kumpikaan heistä ole kovinkaan hyvä jalkapallomaa. Minulle siis kisat alkavat oikeastaan vasta huomenna perjantaina.

Saksa – onnistuuko mestaruuden puolustaminen?

Miten kisoissa nyt sitten pärjätään? Vuosi, pari sitten olisin sanonut, että mestaruus tulee puolustetuksi, sillä materiaali on vain parantunut. Sitten tuli ongelmia. Neuer oli nimitetty Schweinsteigerin loukkaantumisen jälkeen kapteeniksi ja sitten hän loukkaantui ollen pois syyskuusta aivan viime viikkoihin saakka. Johtajuuden puute on näkynyt joukkueessa. Sieltä lopetti viime kisojen jälkeen kapteeni Lahm, maalitykki Klose ja tämän jälkeen maajoukkuetehtävistä ovat luopuneet toinen johtaja Schweinsteiger ja Löwin luottopelaaja, Schweinin hyvä ystävä Podolski. Tämä johtajuuden puute näkyy joukkueessa. Nyt kisoissa on pakko nousta uusia johtajia, pelaajien pitää ottaa rooli itselleen, jos haluavat menestyä. Neuerilla on tietysti tärkeä rooli, mutta se ei riitä, vaan muidenkin pitää astua esiin. Tällaisia johtavia pelaajia voisivat olla esimerkiksi Kroos, Hummels ja Boateng.

Yhteishenki joukkueessa on toinen ongelma. Koko Löwin aika (mukaan lukien se, kun hän oli Klinsmannin kakkosena) yhteishenki on ollut hyvä ja erityisen hyvin on onnistuttu integroimaan maahanmuuttajataustaiset pelaajat osaksi joukkuetta. Kaikki eivät ole laulaneet kansallislaulua, mutta he ovat olleet tiivisosa kokonaisuutta ja tämä ei ole enää samalla tavalla. Joku aika sitten Ilkay Gündogan ja Mesut Özil esiintyivät Turkin itsevaltaisen presidentin Erdoganin vaalikampanjapropagandassa tapaamalla tämän Lontoossa. Molemmat antoivat Erdoganille pelipaidan ja Gündogan meni vieläpä kirjoittamaan paitaansa Erdogania ylistävän toivotuksen. Tämä herätti valtavan kriisin Saksassa, sillä ihmisoikeustilanne Turkissa on huono. Vallankaappausyrityksen jälkeen siellä on puhdistettu hallintoa, yliopistoja, armeijaa jne. toisinajattelijoista ja esim. toimittajat ovat istuneet vankilassa. Jopa saksalaisia toimittajia on vangittu. Tuollaisen johtajan kanssa sitten osa Saksan pelaajista haluaa esiintyä ja tukea tämän valtapyrkimyksiä samanaikaisesti kun tämä samainen presidentti on haukkunut ja uhkaillut Saksaa julkisuudessa. Monet asiantuntijat vaativat näille pelaajille potkuja MM-ryhmästä. Jopa pelaajistosta osa oli ollut tämän ratkaisun kannalla. Löw kuitenkin tuki pelaajia ja viime viikolla pelaajat tapasivat liittokansleri Merkelin, joka ilmoitti, että tarvitsemme jokaista. Siitä huolimatta maaottelussa Saudi-Arabiaa vastaan Leverkusenissa Gündoganille vihellettiin voimakkaasti, Özil sen sijaan oli loukkaantuneena. Gündogan oli hyvin poissa tolaltaan asiasta ja oli kyynelehtinyt pukukopissa. Vaikka joukkue on sittemmin matkustanut Venäjälle, niin tämä asia vaivaa edelleen siellä. Kuinka heistä saadaan taas yhtenäinen joukkue.

Saksalla on viime aikoina ollut myös pelillisiä heikkouksia. Löw kokeili harjoitusmaaotteluissa aika paljon kokoonpanoja, eikä peluuttanut juurikaan parhaita miehiä. Vaikka puolustuslinja on loistava, niin Neuerin poissaolon aikana se oli yllättävän haavoittuvainen. Vielä suurempia ongelmia on ollut hyökkäyksen tehokkuudessa. Saadaan luotua valtavasti maalipaikkoja, muttei laiteta palloa sisään. Valtavasti ohi- ja ylilaukauksia, tolpat kolisevat ja vastustajan maalivahdista tehdään sankari. Aiemmin aina niin tehokas Müllerkin on ollut jotenkin jo pari vuotta vähän epävireessä juuri maalinteon suhteen. Ikään kuin hänen itseluottamuksensa niin seura- kuin maajoukkueessakin ei olisi sillä tasolla, missä sen pitäisi olla. Toivotaan, että nyt aukeaa ketsuppipullo ja Wernerin mukaantulo saa aikaan sen, että maaleja syntyy riittävästi.

Odotukset eivät ole siis sen suhteen korkealla, että maailmanmestaruutta onnistuttaisiin puolustamaan, mutta toivotaan niin.

Espanja – toipuuko joukkue valmentajan potkuista?

Toinen viime hetkillä sekasortoiseen tilaan ajautunut suosikki on Espanja. Valmentajansa johdolla se oli voittanut 14 ottelua, pelannut 6 tasan, eikä hävinnyt yhtään. Sitten kaikki muuttui. Alkuviikosta julkistettiin tieto, että tämä valmentaja siirtyy kisojen jälkeen Real Madridin päävalmentajaksi korvaten siellä eronneen Zidanen. Vasta vähän aikaa sitten toukokuussa coachin maajoukkuesopimusta oli jatkettu vuoteen 2020, eikä Espanjan jalkapalloliitto ollut millään tavalla tietoinen mistään neuvotteluista. Liiton puheenjohtaja sai kuulla viisi minuuttia ennen tiedon julkistamista, että asia on niin. Tämä johti sellaisiin seuraamuksiin, että liitto erotti valmentajan ja tilalle tuli entinen pelaaja Hierro, joka toimi maajoukkueessa urheilujohtajana. Kun coachi joutuu lähtemään päivä ennen kisojen alkua ja kaksi päivää ennen huippuottelua, minkä pelaavat Portugalia vastaan, niin onhan se tilanne ikävä ja voi vaikuttaa pelaamiseen selvästi.

Toisaalta oikein muuta vaihtoehtoa ei ollut. Keskushallinnon ja Katalonian välit ovat olleet tulehtuneet, eikä tällainen tilanne, jossa keskushallintoa vahvimmin symboloiva seura Real Madrid (joka oli aikanaan ns. Francon seura, johon tyyliin pakotettiin pelaajat siirtymään) nappaa päävalmentajan, ole oikein sopivaa kisojen alla. Katalaanipelaajille tilanne olisi ollut hankala. Samalla tavalla tilanne oli hankala liitolle, sillä asiasta ei heitä informoitu, vaan toimittiin selän takana. Se oli epäluottamuslause, joka samalla vei valmentajalta itseltään luottamuksen. Hänet oli nähdäkseni pakko erottaa, vaikka kuten sanottua: päätös voi näkyä menestyksessä.

Ranska, Englanti, Brasilia, Argentiina – muut mestarisuosikit

Kahden edellä mainitun maan lisäksi tässä ovat neljä muuta maata, jotka täydentävät maailmanmestarikandidaattikuusikon. Ranskalla on jopa ehkä kisojen paras materiaali, mutta se on pelannut usein hyvin epätasaisesti. Hyviä matseja voi seurata huono ja toistepäin. Yhteishenkikään ei siinä joukkueessa ole ollut ikinä oikein timanttia. Englanti ei menesty koskaan vai menestyykö. Jos Harry Kane osuu ahkerasti, niin nyt voi olla mahdollisuuksia. Etelä-Amerikan joukkueet ovat molemmat todella hyvällä joukkueella liikenteessä, joilla on todella häikäisevät hyökkäykset. Kerrankin brasseilla ei muuten ole edes huonoa maalivahtia, vaan pikemminkin kisojen tähtiveskari, joten jompi kumpi noistakin voi ihan hyvin viedä pytyn kotiin.

Tästä se alkaa, kuukauden urakka, joka on penkkiurheilijallekin aika kova koitos. Pitää jaksaa tsiigata matseja urakalla. Toivottavasti tulee hienot kisat ja lopulta Saksa voittaa. Ihan vielä en tosin usko näin tapahtuvan.

Mainokset