Huippukokous on Niinistön suurin voitto

flagsEilen julkistettiin presidenttien Trump ja Putin tapaavan Helsingissä 16. heinäkuuta. Se on Suomelle ja erityisesti presidentti Niinistölle tunnustus hyvin tehdystä työstä ja siitä, että maamme maine ulospäin on neutraali ja luotettava.

Niinistöstä suuri valtiomies

Kun Niinistö oli pyrkimässä presidentiksi, hänen heikkoutenaan pidettiin ulkopoliittista osaamista. Puhuttiin kamreerista, joka on kiinnostunut lähinnä vain raha- ja pankkiasioista. Kun hän tuli valituksi, niin hän alkoi opiskella venäjää ja paneutui luonnollisesti asioihin asian vaatimalla vakavuudella. Hän hoiti ensimmäisen kautensa hyvin ja kansa antoi hyvin vahvan mandaatin jatkokaudelle, kun hän tuli valituksi presidentiksi jo ensimmäisellä kierroksella. Nyt tämä kaikki huipentuu minusta siihen, että tuo ”ei mitään ulkopolitiikasta ymmärtävä” presidentti tavallaan isännöi kahden merkittävän valtion päämiesten ensimmäistä virallista kahdenvälistä huippukokousta. Niinistö nousee tämän seurauksena valtiomiesluokassa samaan kategoriaan Kekkosen ja Koiviston kanssa.

Hyvät välit molempiin

Suomen järjestelmä, jossa presidentti hoitaa ulkopolitiikkaa (vaikkakin yhteistyössä hallituksen kanssa) ja voi toimia aika itsenäisesti päivän politikkaan ulkopuolella, mahdollistaa hänelle hieman liikkumavaraa. Hän ei joudu niin paljon ottamaan kantaa sellaisiin asioihin, mitä hallituksia ja EU:ta työllistävät kuten vaikkapa kauppasota ja talouspakotteet. Varmasti niitäkin voidaan sivuta, mutta yleisesti ottaen turvallisuus, Syyrian tilanne, arktinen alue ja monet muut asiat ovat sellaisia, mistä presidentti keskustelee ja silloin kun puhutaan tuollaisista kansainvälisen politiikan asioista, niin hänen ei kannata olla koko ajan heristämässä sormeaan suurvaltojen johtajille, vaan keskustella, tuoda omia näkemyksiä esille ja pyrkiä saamaan edistystä aikaan niillä osa-alueilla, missä se on mahdollista. Arktisen neuvoston puheenjohtajana ilmastonmuutosasioissa jotain edistysaskelia onkin tapahtunut. Jotain Niinistön terveestä suhtautumisesta asioihin ja ihmisiin kertoo se, että hän pääsi tapaamaan hyvin lyhyen ajan sisällä kaikki kolme maailman vaikutusvaltaisinta presidenttiä eli Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän johtajat. Osin se varmasti johtui Suomen 100-vuotisjuhlavuodesta, mutta osin siitä, että hänellä on hyvät välit näihin johtajiin ja sellaista asiantuntemusta, että hänen kanssaan halutaan keskustella. Tekee mieli lisäksi ottaa esille sellainen seikka, että minusta tuntuu näiden suurvaltojen johtajien kohtelevan Niinistöä yhdenvertaisena, ikään kuin hyvänä jätkänä. Presidenttimme ei nöyristele näitä herroja tavatessaan, muttei toisaalta myöskään heristä joka asiasta sormeaan. Luulen, että sitä arvostetaan suuresti.

Helsingin henki

Suomen maine ja ns. Helsingin henki luotiin jo ETYKissä vuonna 1975. Sen jälkeen maamme on toiminut useasti kansainvälisten kokousten isäntänä. Minusta tällä vuosituhannella tuo maine vähän kärsi, enkä vielä muutama vuosi sitten olisi enää uskonut, että Suomi saisi tuollaisia kokouksia järjestettäväkseen. Lisäksi sitä ajatteli, että tapaamiset puolueettomalla maaperällä eivät olisi enää niin tärkeitä, kun Kylmä sota on ohitse, vaan voitaisiin tavata toisen maaperällä vuoron perään ja sitten noissa kansainvälisissä huippukokouksissa. Tuon jälkeen Venäjä nappasi krimin, asetettiin talouspakotteet, jouduttiin vähän napit vastakkain Syyriassa, epäiltiin Venäjän sekaantuneen USA:n presidentinvaaleihin ja Yhdysvaltain johtoon nousi impulsiivinen presidentti. Yht’äkkiä maailmanpolitiikan tilanne olikin kiristyneempi kuin melkein 20 vuoteen ja tämän kaltaisille liennytystapaamisille alkoikin olla jälleen tilausta. Meidän onneksemme Suomen asema vaikuttaa nyt hyvältä. Molemmat maat näyttävät arvostavan meitä ja itseäni ainakin lämmittää se, että Washingtonista oli toivottu tapaamisen olevan Helsingissä. Vaikkei samanlaisia tuloksia saataisikaan aikaan kuin mitä joskus on saatu tai vaikka kokous ei jäisi historian kirjoihin yhtä merkittävänä kuin Reykjavikin kokous 80-luvulla, niin onhan se hyvä, että tapaaminen järjestyy ja toivotaan jonkinlaista Helsingin henkeä näkyvän.

Mikä on tapaamisen riski?

Trump on liikemies, mutta menee silti tapaamisiin kuulemma heikosti valmistautuen fiiliksellä tekemään diilejä. Minusta tämä kuvaa sitä, että hänellä on ollut tilaisuus aiemmin neuvotella henkilöiden kanssa, jotka ovat häntä heikommassa asemassa. Hän on ts. päässyt sanelemaan asioita valta-asemansa vuoksi. Nyt kun näin ei olekaan, niin on selkeä vaara, että hän antaa liikaa periksi vastapuolelle, joka on valmistautunut paremmin. Muistan lentoyhtiöajaltani sellaisen kokemuksen, että kun teimme projektia, joka muokkasi Euroopan tasolla kuvioita uusiksi parin lentoyhtiön välillä, niin syntyi toisen yhtiön keskuudessa tunnelma, että vastapuoli sanelee. Tämä johtui siitä, että ne työryhmät, jotka sopivat konkreettisista asioista, oli miehitetty ihan eri tavoin. Meidän yhtiössämme oli jokaisessa 15 tiimissä neljä jäsentä, jotka olivat asiantuntijoita ja lisäksi asioita oli valmisteltu pääkonttorissa huolella. Se toinen yhtiö laittoi yksi tai kaksi henkilöä per tiimi ja sama henkilö saattoi olla monessa tuollaisessa tiimissä, joilla jokaisella oli ihan eri aihealue, mitä käsiteltiin. He tulivat niihin kokouksiin valmistautumattomina ja luulivat, että siellä vasta aletaan yhdessä tehdä ja sopia asioita. Silloin tuli tuo sanelukäsitys, kun heille tuli sellainen tunne, että heidät yllätettiin housut kintuissa ja toisen yhtiön käytännöt juntattiin läpi, vaikka totuus oli se, että asioista olisi voitu neuvotella vaikka kuinka paljon, jos he olisivat esittäneet jotain vaihtoehtoja. Itse toimin noiden tiimien yläpuolella organisaatiossa siinä johtoryhmässä, joka koko projektia suunnitteli ja veti. Meillä ei ollut samaa ongelmaa, vaan molemmista yhtiöistä osallistuttiin strategian tekemiseen samalla tarmolla ja yhteistyö toimi yli yritysrajojen. Emme kokeneet, että olisi ollut mitään eroa, oliko joku kollega meidän firmasta vai naapuriyrityksestä, kun yhteistä tulevaisuutta suunniteltiin. Siellä alemmalla tasolla tilanne oli toinen. Niinpä pystyn nyt hyvin ymmärtämään huolen, mikä syntyy siitä, jos on sellainen tilanne, että toinen valtionpäämies valmistautuu tapaamiseen huolella ja toinen ei.

Yhteenveto

Kaikkinensa tämä, että Suomi ja erityisesti Helsinki valikoitui kokouksen pitopaikaksi antaa signaalin siitä, että asiat kannattaa pyrkiä hoitamaan hyvin ja pienen maan kannattaa pitää hyvät välit suurempiinsa. Ei nöyristellä, mutta keskustella asiallisesti. Tämä on antanut ennenkin Suomelle kokoaan isomman aseman ja näyttää tekevän jälleen niin. Se on tunnustus sekä Suomelle että presidentti Niinistölle.

Kuriositeettina voisin muuten mainita, että tuli nähtyä Clinton 1995 Madridissa. Kun tultiin lentokentältä kaupunkiin niin joka paikassa tuntui olevan poliiseja konetuliasein. Paikallisen median mukaan kaupungissa oli 3000 poliisia. Siellä oli silloin NATO-huippukokous. Illalla näimme sitten niitä eri maiden saattueita liikkuvan, sillä siellä oli kuningas Juan Carloksen järjestämät illalliset loppuneet. Sitten kun näimme Clintonin liikkuvan, niin se oli todella suuren maailman tyyliin. Saattue ajoi kovaa vauhtia kaupungin keskustassa. Siinä meni poliisimoottoripyöriä, Presidentin Cadillac ja Chevy Suburbaneja oli vaikka kuinka paljon mukana, mitkä kuljettivat luonnollisesti agentteja.

TOIVOTTAVASTI KOKOUS MENEE HYVIN, SUOMI SAA HYVÄÄ PR:ÄÄ JA TULOKSIAKIN SYNTYY!

Mainokset