Treenikatsaus: maltti puuttuu vauhtien suhteen

dsc_3529-1248x1664.jpgEilen oli jotenkin niin vähän aikaa, etten viitsinyt juosta mitään tonnin vetoja. Halusin tehdä pohkeita, juoksijan pallotreenin ja vähän yläkropan punttia, jonka jälkeen vielä juostakin, käydä saunassa ja mennä kotiin. Kaikki tämä pitäisi tapahtua kahden matsin välisellä tauolla. Niinpä päätin tehdä vain Deek’s Quarters -treenin, joka on entisen maratonin ME-miehen Rob de Castellan -treeni, jota hän teki kerran viikossa. Siinä juostaan 8x400m niin, että välissä 200m palauttelut eivät ole hidasta hölkkää, vaan vain jotain 40s hitaampaa per km kuin ne vedot.

Olen juossut tuon harjoituksen hiljaisimmillaan 3.30 min/km vauhtia nostaen sitten vauhteja pariin vikaan vetoon, mutta toisaalta olen myöskin selvästi lujempaa mennyt. Nyt ajattelin, että eikös 3.25 min/km voisi olla hyvä vauhti, kun se ei ole kuitenkaan hillitöntä tykitystä hippulat vinkuen, muttei toisaalta mitään löntystelyä. Juoksin maaliskuussa ennen sairastumistani neljä tonnin vetoa tuota vauhtia. Silloin jaksoin juosta 8x1000m 3.32 min/km vauhdilla, mutta 3.25 min/km meni vain neljä. Menetin sitten sairasteluni aikana sekä kunnon että vauhdin, mutta nyt kun olen kuitenkin taas jo jonkin verran päässyt harjoittelemaan, niin ajatukseni oli sellainen, että juoksemalla 3.25 min/km ne neloset ja 4.08 min/km kakkoset, harjoitus tulee menemään maaliin ja saan sopivan 4,8km reippaan treenin. Se ei ihan mennytkään niin.

Juoksin kahdesta syystä juoksumatolla. Toinen syy oli se, että aikaa tosiaan ei ollut ja toinen puolestaan se, että illalla oli rankkasade. En viitsinyt mennä kokeilemaan pitävätkö adidakset radalla paremmin. New Balancethan eivät perjantaina pitäneet yhtään. Valitettavasti matolla on nyt todella kuuma, eikä ole tuulettimia. Salin lämpötila on viime aikoina ollut älyttömän korkea ja kosteusprosentti samaten. Huomasin eilen jo pallotreenissä hikoavani. Sen jälkeen juoksin kolme kilsaa alle nostaen vauhtini pikkuhiljaa vähän yli viiden minsan vauhdista johonkin 4.20 min/km tasolle ja kun 3km tuli täyteen, lähdin vauhtiin. Alussa kaikki sujui hyvin ja pari ensimmäistä vetoa olivat helppoja. Kolmannen kohdalla kuumuus alkoi vaivata enemmän ja muutenkin alkoi tuntua jaloissa. Se palauttava aika tuntui nyt liian lyhyeltä. Neljännen kohdalla huomasin, etten pysty tekemään treeniä. Pitäisi joko palautella enemmän tai juosta hiljempaa. Päätin kokeilla niin, että hidastan vauhdiksi viidennestä vedosta alkaen 3.32 min/km nelosille ja 4.17 min/km kakkosille. En saanut silläkään vauhdilla juostua kuin kaksi. Tajusin, että jos jatkan, niin saattaa mennä taju. Niinpä lopetin ja juoksin loppuun joku 2,5km kevyttä. Yhteensä tuli 9km kun sammutin maton. Se oli uskomaton tilanne taas, kun matto oli aivan märkä hiestä ja märkää oli mattojen takanakin.

On se oikeasti hemmetti, ettei noissa uusissa matoissa ole kunnollisia tuulettimia tai ei edes mitään tuulettimia, mutta yhtä surkea juttu on se, että siellä salilla on niin kuuma ja kostea ilma. Kolme kertaa olen nyt niillä juoksumatoilla ollut ja se on ollut tuskaista. Peruslenkilläkin hikosin kuin mikäkin. Sen jälkeen kaksi vetotreeniä ja molemmat on pitänyt keskeyttää. Olosuhteet ovat siis liian huonot nyt treenata siellä. Toinen asia on sitten vauhtikestävyyteni. Sitä ei näytä olevan ja jotenkaan ei ole sitten malttia. Pitää muistaa, että tein 5kk hyvin monipuolisia harjoituksia maaliskuun loppuun mennessä. Sen vuoksi silloin sitä vauhtikestävyyttä oli. Nyt en ole tehnyt, vaan olen pyrkinyt infektion jälkeen palauttamaan kunnon jollekin tasolle. Puuttuu ne kaikki kovat harjoitukset, minkä vuoksi puuttuu vauhtikestävyys.

Malttia pitäisi olla, mutta toisaalta tilanne turhauttaa. En tiedä, pitäisikö mennä kisoihin vai ei. Toisaalta kisat kehittävät, mutta toisaalta ero olisi suuri siihen verrattuna, että olisin kisannut siltä pohjalta, mikä kunto oli keväällä. Nyt jos lähden kisaamaan surkeammasta tilanteesta, niin se harmittaa vielä enemmän. Eilen ei nyt sitten tullut kuin 6x400m juostua (yleensä nelosia harjoituksesta riippuen 8-16), mikä on tietysti sekin parempi kuin ei mitään, mutta ei ollut fiilistä nostattava treeni, vaan jonkinlainen palautus maan pinnalle.

Mainokset