Alkaako vauhti löytyä?

_20180717_222251Eilen oli ensimmäistä kertaa pääsiäisenä tapahtuneen sairastumisen jälkeen sellainen olo, että merkkejä paremmasta näkyy. Se on erinomainen, fiiliksiä nostava asia.

Juoksin Eltsun kentällä 6x1000m about kahden minuutin palautuksilla. Nämä palautukset olivat ihan seisoviltaan. Päädyin tähän harjoitukseen kolmesta syystä. Ensinnäkin Don Valido on tehnyt noita 6x1000m vetoja ja ajattelin, että kun kerran vauhtia ei ole, niin eikö ole fiksumpi hakea sitä lyhyemmillä seteillä kuin 8x1000m. Hänen treeneistään keksin tuon kuuden määräksi. Lisäksi jätin palautushölkät tarkoituksellisesti pois helteen takia. Helsingissä oli nimittäin varjossa 30C ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Juoksemalla siihen väliin hölkkää, harjoituksesta olisi tullut tavattoman raskas tohon keliin nähden. Kolmas syy oli se, että ajattelin pystyväni keskittymään vauhdin ylläpitoon paremmin, kun hölkkää ei ole välissä, eikä vetojen lukumäärä ole niin suuri. Tähän mennessä ongelmana on ollut nimen omaan se, etten ole pystynyt keskittymään ja vauhti on lässähtänyt.

Vein Uimastadionille kamat, vaihdoin juoksuvaatteet päälleni ja pakkasin pieneen Lassen Hölkästä saatuun Asicsin kenkäpussiin mukaan Björn Borg -juomapullon, jossa oli vettä ja yhden tölkin Cokista, jonka ajattelin tempaista vetojen jälkeen. Tällä kertaa se sattui olemaan Zero Sugaria, koska sitä oli kotona ollut kylmässä. En usko, että noin lyhyen vetotreenin jälkeen varsinaisesti energiaa tarttisi saada. Sitä paitsi olin syönyt pari tuntia aikaisemmin kanaa ja vieläpä munkin sen päälle. Kävelin Eltsuun, jätin pussukan sinne varjopaikkaan, jonka jälkeen lähdin 3km lämmittelylenkille. Tuon jälkeen palasin takaisin sinne kentälle ja havaitsin, että kelistä huolimatta siellä oli jonkin verran porukkaa. Päätin tehdä lunge matrixin ja heilautukset mahdollisimman lyhyenä versiona, jotten turhaan hukkaa aikaa lämpimässä.

Aloitin ensimmäisen vedon ja eka nelonen tuntui menevän vähän liiankin lujaa. Hiljensin vauhtia, mutta ensimmäinen veto meni silti vähän paremmin kuin odotin. En onnistunut pysäyttämään kelloa heti vedon loputtua, mutta arvioisin sen olleen alle 3.35. Polarin ongelma on se, että jos siinä tulee joku hälytys niin kuin nyt tuli 1 km täyteen ja se aika ruudulle, niin sitten kun painaa stoppia, niin mitään ei tapahdukaan. Päätin odottaa kolme minuuttia ja laitoin ajanoton sitä varten käyntiin. Jossain vaiheessa tajusin, että kello oli sammunut. Kun olin paikallani, kello sammuttaa ajanoton. Ajattelin: paskat, lähden seuraavaan vetoon. Ensimmäinen kierros meni ihan päin hemmettiä, en ollut keskittynyt. Sen jälkeen nostin nopeutta ja pystyin juoksemaan lopun 600m sitä vauhtia, mitä olin ajatellut juoksevani koko vedon. Tämän jälkeen oli taas tauko ja otin vettä pienen hörpyn. Olin päättänyt, että kun 2. ja 4. vedon jälkeen olisin lähtöpaikalla, niin voin silloin ottaa vähän vettä. Nyt olin päättänyt palautuksen määräksi sillä tavalla, että kun sammutan vedon ja saan takaisin kellotilan näyttöön, niin siitä kaksi minuuttia. Tosin kun Polarissa ei näy sekunteja, niin se voi olla käytännössä vähän yli minuuttia viiva kaksi minuuttia se aika. Eli kun nyt esimerkiksi kellotaulussa lukee 10:30, niin odottaisin 10:32 saakka. Sen jälkeen painaisin kellon taas juoksutilaan ja lähtisin seuraavaan vetoon.

Juoksu sujui hyvin. Tajusin vasta jälkikäteen, että viime aikoina vaivannut kova vasen takareisi ei ollut yhtään kipeä, eikä sillai jäykkä kuin se on ollut kesäkuun alusta alkaen. En tiedä, mistä se johtuu. On mahdollista, että 30C lämpö on auttanut tai se, että olen ollut pe-ma joka päivä vähän uimassa. Ehkäpä vesi on tehnyt hyvää. Joka tapauksessa oli paljon helpompi juosta, kun ei tarvinnut pelätä kramppaamista ja kun kipuja ei ollut. Niinpä pystyin nyt ylläpitämään kohtuuvauhtia kohtuuhelposti. Tonni on muutenkin paljon helpompi juosta kuumassa kuin joku pidempi tempojuoksu. Tietää, että se on vain 2,5 kierrosta ja sitten saa pitää breikin. En silti oikeasti päässyt sinne todella pahalle epämukavuusalueelle raastamaan. Valido kertoi silloin lauantaina, että laatta meinasi lentää. Itse en päässyt lähellekään sitä. Itse asiassa vasta viimeisellä kuudennella vedolla alkoi vähän tuntua tuo helle. Oli vähän paha olo sen vedon alussa lämpötilan vuoksi ja päätin, että pilkon vedon kakkosiin. Mietin 200, sitten kun tuo oli saavutettu, mietin 400, seuraavaksi 600, sitten 800 ja lopuksi tonni. Sain senkin tonnin juostua, vaikkei se ollut enää yhtä helppo kuin edelliset. Harjoitus oli mennyt hyvin. Ainoastaan toisen vedon eka kierros oli huono, muuten kaikki meni ihan niinkuin pitikin. Lepäsin nurmikolla, avasin Cokiksen ja join tyytyväisenä.

CokisPolariin ja Stravaan ei voi nyt täysin luottaa. Ensinnäkin Polar mittasi neljä vetoa selvästi ylimittaisiksi ja kaksi puolestaan alimatkaisiksi. Samoin en onnistunut pysäyttämään kelloa yhdenkään vedon maalissa. Niinpä en tiedä ihan tarkkaan millaista vauhtia juoksin. Toisaalta pari sekuntia sinne tai tänne ei liene haittaa mitään. Stravan mukaan vauhtini olisi ollut 3.33 min/km, Polarin mukaan 3.34 min/km ja oma arvioni on se, että oikea vauhtini oli 3.35 min/km. Oli miten oli, niin minusta treeni meni joka tapauksessa hyvin ja koska varaa vielä tuntui olevan, niin se tarkoittaa sitä, että vauhtikestävyyteni on kehittynyt. Kevään sairastelujen jälkeen se oli täysin kateissa ja nyt kun olen tehnyt aika monta harjoitusta, niin kehitystä on tapahtunut. Se on sitten eri asia kuinka pitkään tuollaista reippaampaa vauhtia pystyy ylläpitämään. Joka tapauksessa olen iloinen siitä, että pystyin nyt oikeasti keskittymään harjoitukseen ja siitä, että kuntoni ei ole niin huono kuin mitä se on antanut ymmärtää olevansa.

Tästä on hyvä jatkaa. Olisipa aina 30 astetta. Juoksin treenin jälkeen 2 kilsaa hölkkää ja menin Uimastadikalle. Siellä uin reilu puoli kilsaa. Oli sen verran ruuhkaa, ettei siitä uinnista oikein mitään tullut, mutta hyvää palauttelevaa kai silti. Huvittavaa oli se, että istuskelin ennen altaaseen menoa sen lähtöpallin päällä ja siihen ui sitten poikkeuksellisen kaunis nainen ja nousi altaasta ylös vierestäni. Hän näytti märkine hiuksineen ihan joltain Bond-tytöltä. Harmikseni hänen perässään tuli joku jätkä, joten en viitsinyt sille naiselle sitten mitään sanoa. Asian kulku muuttui kuitenkin, kun seurueeseen kuuluikin vielä kolmas henkilö eli sieltä tuli vielä toinen nainen, joka vähän jopa vaivalloisesti pääsi siitä altaasta ylös siitä vierestäni. Siinä vaiheessa aloin tajuta, että ne kaksi ensimmäistä eivät olekaan todennäköisesti mikään pari, vaan se jätkä oli joku virallinen ystävä. Sitten alkoi jo vähän harmittamaan, etten ollut sanonut helou silloin, kun halusin sanoa. No ei se mitään hyppäsin siitä altaaseen ja uimalasit lensivät sievismäisesti naamalle. Nykyiset Arena-merkkiset uimalasit ovat sellaiset, ettei se kireys meinaa pysyä niistä, vaan se antaa periksi sieltä päästä. Niinpä ne olivat taas liian löysällä. Kiristin niitä sitten siellä altaan toisessa päässä ja tosiaan uin höntsää ihan hissukseen. Tuon jälkeen venyttelin jopa vähän aikaa nurmikolla. Sitten kunnon saunomista ja lopuksi menin vielä Töölössä merenrannalle istuskelemaan ja nauttimaan lämpimästä kesäillasta.

Fiilis on hyvä!

 

Mainokset